Suomalaisen musiikkikoulutuksen kokonaisuudessa korkea-asteen tehtävänä on musiikin alan ammattilaisten kouluttaminen sekä suomalaisen musiikkielämän kehittäminen. Korkeakouluissa on valtava muutosvoima ja todellinen mahdollisuus vaikuttaa Suomen musiikkielämän tulevaisuuteen. Kansainvälisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä ja lisäämisessä juuri korkeakouluilla on suuri vastuu ja onneksi tähän on olemassa melkoisen hyvin toimivat rakenteet.
Ammattikorkeakoulu tarjoaa periaatteessa hyvän ympäristön musiikin opiskelulle. Ammattikorkeakouluopetuksen käytännönläheisyys ja työelämäyhteydet sopivat hyvin musiikinkoulutukseen. Ammattikorkeakouluista valmistuneiden sijoittuminen työelämään ja jatkokoulutukseen on erittäin hyvä.
Käytännössä ammattikorkeakoulujen musiikin koulutusohjelmilla on kuitenkin monenlaisia ongelmia ratkaistavanaan. Tällä hetkellä polttavin kysymys on raha. Laki ammattikorkeakoulujen rahoituksesta käsittelee resurssienjakoa makrotasolla tasapäistäen sisällöltään, lähtökohdiltaan, tavoitteiltaan, toimintatavoiltaan ja kustannuksiltaan erilaiset koulutukset aika karkeisiin lokeroihin. Tässä tasapäistämisessä musiikin koulutus on selvästi häviäjän roolissa. Lainsäätäjän tarkoituksena ei liene ollut määritellä koulutuksentarjoajien sisäistä resurssienjakamista. Rahoituslaki on kuitenkin tarjonnut näppärän välineen arvioida eri koulutuksille kuuluvaa rahapottia, ja tähän onkin paremman puutteessa hanakasti tartuttu monessa ammattikorkeakoulussa. Seurauksena on ollut suuria taloudellisia haasteita musiikin koulutuksen järjestämiselle.
Toinen merkittävä haaste ammattikorkeakoulujen musiikin koulutuksen kehittymisessä piilee ammattikorkeakoulujen rakenteessa. Musiikin koulutusohjelmat ovat monialaisten ammattikorkeakoulujen osina, jolloin niiden päätöksenteko ja strategiset suuntaviivat tehdään osana oman ammattikorkeakoulun toimintaa. Samalla kun tästä aukeaa uudenlaisia mahdollisuuksia on haittapuolena se, että tilanne antaa heikot eväät musiikin ammattikorkeakoulutuksen valtakunnallisiin linjauksiin.
Valtakunnallisia linjauksia tarvittaisiin, sillä musiikin koulutuksen rakenne on korkea-asteella muotoutunut epäsuhtaiseksi kokonaisuudeksi. Yksi suuri (liian suuri?) musiikkiyliopisto ja monta pientä (liian monta, liian pientä?) ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelmaa ei voi olla optimaalinen korkea-asteen koulutuksen rakenne.
Suomen musiikkikoulutusjärjestelmän merkittävin kehittämishaaste on mielestäni yhtenäisen koulutusjatkumon luominen. Nykyisellään musiikin koulutus on viipaloitu eri koulutusasteille, joita hallinnoivat eri organisaatiot, joiden edunvalvonnasta huolehtivat erilliset yhdistykset ja joiden toimintaa ohjailevat opetusministeriön eri osastot. Onneksi eri koulutusasteiden edustajien näkemykset yhtenäisen koulutusjatkumon tarpeesta ovat rohkaisevan yksimielisiä ja musiikin koulutusjatkumosta voidaan edelleenkin puhua, vaikka se perustuukin enemmän epävirallisiin toimintatapoihin kuin yhteistyötä edistäviin rakenteisiin. Pahimmillaan nykyiset rakenteet jopa ehkäisevät koulutuksen laadun kannalta välttämätöntä yhteistyötä.
Koulutusjatkumon katkoksista on vakavia seuraamuksia suomalaiselle musiikin koulutukselle. Koulutuksen määrälliset linjaukset ovat haparoivia ja ristiriitaisia. Eri koulutusasteet keskittyvät todistelemaan oman asteensa mitoituksen ja toiminnan mielekkyyttä sen sijaan että huomio todella kiinnitettäisiin kokonaisuuteen. Koulutuspyramidi-tiimalasi–keskustelu on tästä hyvä esimerkki. Opiskelijalähtöisesti ajateltuna koulutusjatkumossa ei katkoksia saisi olla.
Niin kauan kuin Suomesta puuttuu sellainen ponnistelu ehjän koulutusjatkumon luomiseksi, jossa selvästi tartuttaisiin asiaan muutamaa vuotuista seminaaria järeämmällä otteella, ei odotettavissa ole oman pesän ulkopuolelle katseensa suuntaavaa keskustelua eikä muunlaisia toimenpiteitä kuin omien nurkkien lakaisua.
Eero Linjama
koulutuspäällikkö
Turun musiikkiakatemia
Turun ammattikorkeakoulu/musiikin koulutusohjelma
Lue lisää koulutuspolitiikasta täältä ja täältä.