Amerikkalainen oopperabasso Giorgio Tozzi on kuollut, kertoo Gramophone. Hän oli kuollessaan 88-vuotias. Hän kuului sukupolvensa merkittävimpiin oopperalaulajiin. Tozzi loi huomattavan uran Metropolitan ooperassa, jossa hän debytoi vuonna 1955 Ponchiellin La Giocondassa. Hänen roolinsa ulottuivat Don Giovannista Boris Godunoviin.
Monipuolisena laulajana Tozzi oli mukana myös elokuva- ja musikaaliproduktioissa. Hän oli myös arvostettu opettaja Juilliard Schoolissa.
Kesä 2011 tarjoaa jälleen laajan kattauksen erilaisia musiikkifestivaaleja, joista löytyy niin uutta ja yllättävää kuin tuttua ja perinteistä jokaisen makuun. Kenties omaperäisimmistä teemavalinnoista vastaavat Kuhmon kamarimusiikki ja Korsholman musiikkijuhlat. Kuhmossa tutkitaan Vladimir Mendelssohnin rakentamassa kokonaisuudessa muodonmuutoksia ja evoluutiota musiikin historiassa näkökulmien ulottuessa kissaeläimistä Paganiniin, ja Marko Ylösen luotsaamien Korsholman musiikkijuhlien punaisena lankana ovat neljä elementtiä.
Uusinta musiikkia tarjoavat Viitasaaren Musiikin aika, Avanti!n Suvisoitto Porvoossa ja Sysmän Suvisoitto. Viitasaaren säveltäjävieraana on Enno Poppe Saksasta, ja Sysmässä kuullaan Jouni Kaipaisen, Olli Mustosen ja Jaakko Kuusiston musiikkia. Avanti! puolestaan tutustuttaa meidät norjalaiseen Maja Ratkjeen ja amerikkalaiseen Nico Muhlyyn. Muhly, jonka ensimmäinen suuri ooppera Two Boys saa pian kantaesityksensä Lontoossa ja joka on niittänyt mainetta mm. Björkin sovittajana, kuuluu tämän hetken kiintoisimpiin säveltäjänimiin.
Festivaalit myös inspiroituvat täysin rinnoin Suomen kesäisestä luonnosta. Pekka Kuusiston johtama yllätyksellinen Meidän festivaali sukeltaa Ainolan metsään. Turun kulttuuripääkaupunkivuotta juhlistavat Loisto-konserttisarja Turun saaristossa ja Soivat kirjeet -konserttisarja, joka matkaa vanhaa postitietä Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Turkuun. Turun kulttuurikesä huipentuu Turun Musiikkijuhliin, joiden erityistärpiksi nimettäköön breakdance-koreografiaa ja kuvaprojisointeja hyödyntävä Stravinskyn Kevätuhri. Syksy alkaa tuttuun tapaan Helsingin juhlaviikkojen myötä.
Klassisen musiikin festivaaleja kesällä 2011
Kesäkuu:
Urkuyö ja Aaria 2.6.-25.8. Espoon Tuomiokirkko. Mm. Kari Tikan oopperan Tuuli puhaltaa missä tahtoo -kantaesitys
Riihimäen kesäkonsertit 7.-12.6.
Naantalin musiikkijuhlat 7.-19.6. Mm. Olli Kortekankaan kantaatti De virtute in virtutem.
Kymijoen lohisoitto 8.-12.6. Mm. Kymi sinfonietta, Stravinsky-kvartetti, Suomalaisen barokkiorkesterin yhtye
Kallio-Kuninkalan kamarimusiikkifestivaali, Järvenpää 6.-12.6. Mm. Zagros-ensemble ja fagottiyhtyeet Vekotin ja Vital bassoon
Ilmajoen musiikkijuhlat 9.-19.6. Mm. Ilkka Kuusiston ooppera Taipaleenjoki
Pori Organ 13.-19.6. Mm. Kalevi Kiviniemi ja Olivier Latry.
Iitin musiikkijuhlat 15.-18.6. Mm. Laura Mikkola, Jaakko Ryhänen, Lahden kamariorkesteri
Mäntän musiikijuhlat 28.-6.7. Teemana Franz Liszt, mm. Olli Mustonen, Henri Sigfridsson, Soyeon Lee.
Heinäkuu:
Avanti!n Suvisoitto, Porvoo 29.6-3.7. Säveltäjävieraina Maja Ratkje ja Nico Muhly
Musiikkia! Ruovesi 1.-3.7. Okko Kamun kanssa esiintyy 11 muuta kapellimestarimuusikkoa.
Savonlinnan oopperajuhlat 1.-27.7. Lohengrin-Tosca-Don Giovanni
Sysmän Suvisoitto 2.-9.7. Uutuuksina Jouni Kaipaisen ja Olli Mustosen musiikkia.
Mikkelin musiikkijuhlat 3.-9.7. Valeri Gergijev ja venäläisiä klassikoita
Hauhon musiikkijuhlat 5.-9.7. Mm. Virtuosi di Kuhmo sekä vuoden nuori taiteilija pianisti Sanna Iljin.
Musiikin aika, Viitasaari 5.-10.7. Teemana näyttämöllisyys, säveltäjävieraana Enno Poppe.
Sääksmäki soi! 6.-10.7. Teemana kontrastit.
Kuhmon kamarimusiikki 10.-23.7. Teemana musiikkin muodonmuutokset, lainaukset ja vaikutteet. 75 konserttia, 130 kansainvälistä muusikkoa.
Kaustinen Folk Music Festival 11.-17.7. Pelimannius ja mitä se on.
Kokkolan oopperakesä 14.-22.7. Taikahuilu sirkusteltassa.
Volter Kilpi Kustavissa 15.-17.7. Kirjallisuuden ja musiikin välisiä yhteyksiä
Hangon musiikkijuhlat 17.-22.7 Piazzolasta Zemlinskyn kautta Salliseen.
Crusell-viikko, Uusikaupunki 23.-30.7. Crusell-fagottikilpailu, vierailevina yhtyeinä mm. Meta4, Virtuosi di Kuhmo, Il Vento.
Meidän festivaali, Järvenpää ja Tuusula, 24.-30.7 Barokista Saariahoon, Palefacesta Schubertiin.
Joroisten musiikkipäivät 27.-31.7. Aiheena soivat tilat eri muodoissaan, musiikkia Bachista klezmeriin.
Korsholman musiikkipäivät, Vaasa ja Mustasaari 27.-3.8. Teemoina neljä elementtiä ja 100 vuotta täyttävä Erik Bergman.
Elokuu:
Lahden urkuviikko 1.-7.8. Bachia ja romantiikkaa.
Kartina-kamarimusiikki, Ahvenanmaa 1.-6.8. Teemana kirjeitä ja merimatkoja, Erik Bergmanin ja Lisztin juhlavuosia unohtamatta.
Kamarikesä, Helsingin Ritarihuone 2.-7.8. Ainoa helsinkiläinen kesäfestivaali, teemana Yön tanssi.
Tammisaaren kesäkonsertit 4.-8.8 Jukka-Pekka Sarastekin muistaa Bergmania.
Rauman Festivo 4.-10.8. Mm. Jousia Ensemble, Mark ja Ralf Gothóni, Elina Vähälä.
Turun musiikkijuhlat 5.-18.8 Teemana valo ja pimeys. Mm. Valeri Gergijev, Topi Lehtipuu, säveltäjä Sebastian Fagerlund.
Luosto Classic 11.-14.8 Kantaesityksenä Uuno Klamin Kalevala-sarja sovitettuna kuudelle pianolle (!) ja lyömäsoittimille.
Oulunsalo soi 6.-10.8. Meta4 -kvartetti vieraineen, klassisromanttista ohjelmistoa Jouni Kaipaisen ja Kalevi Ahon musiikilla ryyditettynä.
Vantaan musiikkijuhlat 7.-14.8. Suomalainen barokkiorkesteri ja lukuisia kansainvälisiä vieraita. Teemana kielisoittimet.
Helsingin juhlaviikot 19.8.-4.9. Runsaasta ohjelmasta mainittakoon Jordi Savall ja Hesperion XXI sekä pianisti Yundi. RSO hyvästelee Finlandia-talon Mahlerin kakkosella.
Siitä vain kalenterit esiin ja kesän ohjelmaa sorvaamaan! Amfionin konserttikalenteriin päivitetään valikoituja tärppejä ja erityisvinkkejä kesän festivaaliohjelmistoista. Toimitus on mukana useilla festivaaleilla.
Yhdysvaltalainen viulisti Joshua Bell on nimitetty englantilaisen Academy of St. Martin in the Fields -kamariorkesterin musiikin johtajaksi, kertoo Gramophone-lehti. Bell seuraa orkesterin perustanutta ja sitä vahvasti henkilöittänyttä Sir Neville Marrineria. Kenneth Sillito pysyy orkesterin taiteellisena johtajana.
Maailman tunnetuimpiin viulisteihin lukeutuvan Bellin nimitys kohottaa Gramophonen mukaan orkesterin profiilia. Bellin kausi alkaa varsinaisesti ensi syyskuussa ja kestää kolme vuotta, kertoo The New York Times. Hän sekä soittaa viulua että johtaa. Bell on uransa alkuvaiheilta alkaen tehnyt runsaasti yhteistyötä orkesterin kanssa.
Academy of St. Martin in the Fields perustettiin vuonna 1958 ja sai nimensä Trafalgar Squarella sijaitsevasta kirkosta. Orkesterilla oli tärkeä rooli barokkimusiikin uudessa esiinnousussa, vaikka se ei koskaan periodisoittimilla esiintynytkään.
Lapin kamariorkesteri soitti 25.5. vihkiäiskonserttinsa uudessa konserttisalissaan Rovaniemen uudistuneessa kulttuuritalo Korundissa, kertoo Helsingin Sanomat. Alunperin postiautovarikoksi 1930-luvulla rakennetussa talossa on toiminut Lapin taidemuseo vuodesta 1986. Nyt saneerauksen ja laajennuksen jälkeen taidemuseo sai lisätiloja, ja lisärakennukseen tuli konserttisali. Suorakaiteen muotoisessa konserttisalissa on 340-paikkaa.
Vihkiäiskonsertissa kuultiin mm. Boccherinin, Arthur Honeggerin ja Kirmo Lintisen musiikkia. Ensi syksynä saliin on tarkoitus tuoda myös oopperaa.
Erinomaiseksi kiitellyn akustiikan on suunnitellut Henrik Möller yhdessä laajennusosan piirtäneen arkkitehti Juhani Pallasmaan kanssa.
Korundi on mineraali, josta jalostetaan jalokiviä.
Uuden kulttuuritalon suunnittelu alkoi 2006 poliittisesti sopuisissa merkeissä, ja rakennustyöt alkoivat 2009. EU rahoitti hankkesta melkein puolet.
Ritarihuoneella vaahtosi tiistai-iltana kupliva jousimusiikki, kun Pro Musica -säätiö oli kutsunut apurahojensa julkistamistilaisuutta juhlistamaan mainion Jousia Ensemblen. Tilaisuuden päätteeksi säätiö julkisti apurahojen saajat. Tänä vuonna apurahoja jaettiin yhteensä 350 000 euroa. Suurin osa myönnettiin nuorille muusikoille. Koko lista apurahan saajista luettavissa täältä.
Jousia Ensembe on ystävien kesken perustettu raikashenkinen 12-16 jäseninen pieni jousiorkesteri, jonka vahvuuksia on tuore sointi, tiivis yhteishenki ja ennakkoluulottomuus. Tiistain konsertissa ohjelmassa oli Igor Stravinskyn Konsertto jousille D-duuri, C.Ph.E. Bachin sellokonsertto A-duuri solistinaan Marko Ylönen, sekä W.A. Mozartin Divertimento G-duuri,”Eine Kleine Nachtmusik”. Tuore päätoimittajaduo Auli Särkiö ja Jaani Länsiö keskustelivat konsertista seuraavasti.
Jaani: Jousia Ensemblen soitosta ja olemuksesta näkyy, että se on kavereista kerätty joukkio huippuammattilaisia. Selvästi heillä on hauskaa soittaessaan.
Auli: Nimenomaan. Meno oli todella nautittavaa.Itse pidän myös erityisen paljon ritaritalon akustiikasta, se on rehevä ja tulee lähelle, suorastaan lihallistaa äänen. Jousian saundi oli rikas ja eloisa, ja paikan akustiikka tuki sitä vielä entisestään. Ääni ihan kohisi iholla.
Jaani: Merkillepantavaa oli myös monenkirjavat asut, jotka ”rikkoivat” konserttietikettiä. Ei ollut iltapukua tai frakkia, vaan värikkäitä paitoja ja kesämekkoja. Sekin tietysti lisäsi välitöntä tunnelmaa.
Auli: Joo, ensinhän siitä huomautinkin että onpas räsymattoa. Mutta se toimi lopulta loistavasti! Välittömyyttä lisäsi myös vanhasta musiikista tuttu seisaallaan soittaminen.
Jaani: Seisaallaan on varmasti helpompi myös nähdä toisensa ja antaa merkkejä, mikä onkin tärkeää ilman kapellimestaria soitettaessa.
Auli: Juuri niin. Vaikka porukka oli kohtalaisen iso, ei ilmassa ollut ollenkaan varomisen ja kurkottelun tuntua; kaikki tiesivät mitä tehdään. Soitto oli yhtenäistä ja henki voimakkaan yhteinen. C.Ph.E. Bachin konsertossa ja Mozartissa meno oli suorastaan vimmattu; yhtye oikein leikitteli hauskanpitoa kavereiden kesken -asenteellaan ja sai hienosti uutta verta tuttuihin biiseihin.
Jaani: Niin, jousisoittajien All Stars -porukka oli yksilöistä koottu joukkue, joka onnistui mainiosti yhtyesoitossa. Erityisesti Stravinskyssä huokui sellainen keksimisen ilo.
Auli: Joo, itse tykkäsin Stravinskista eniten. Upeasti löytyi tasapaino säveltäjän hallitun viileyden ja purskahdusten kaltaisten aksenttien korostamisen välillä. Soitto oli samalla kertaa kepeän ”ohimenevää” ja herkullisen intensiivistä.
Jaani: Välipalana kuultu C.Ph.E Bachin sellokonsertto oli selvästi vakavamielisempi, mutta ehkä siihen kuuluukin suhtautua vähän arvokkaammin…ehkä.
Auli: Vakavamielisempi? Itse taas jotakuinkin vierastin sen ääriosien ylitsepursuavuutta. Nyannsierot ja tempot oli viety niin äärimilleen, että kokonaisuus jossain määrin loiskui yli. Soitto pysyi kyllä kasassa, mutta poltti vähän kitalakea. Innoittuneisuutta ja kekseliäisyyttä oli yllin kyllin, mutta siinä oli sellainen yliyrittämisen hysteria paikoin läsnä. Entä illan solisti?
Jaani: Marko Ylösen soitto on vain aina niin helpon oloista, että yrittämisen tuntu ei ainakaan takariville asti välittynyt.
Auli: Aivan – Ylöseen ei edellinen kommenttini ollutkaan suunnattu. Vaivattomuus, notkeus ja sisäistyneisyys henkivät hänestä jälleen kerran. Tosin – vai johtuniko istumapaikoista – olisin kaivannut siihen lisää kirkkautta.
Jaani: Minä en kirkkautta kaivannut. Ehkä se arvokkuus tuli mieleen, kun kuunteli kokonaisuutta. Mozartin ”Eine Kleine Nachtmusik” oli nimittäin jousi-ilottelua parhaimmillaan. Kaavoihin kangistunut vaikutelma perusklassisesta teoksesta oli kaukana!
Auli: Joo! Odotimme kammolla että voi ei, taas tämä – mutta monin paikoin teos oli väritetty tunnistuskelvottomaksi! Pelimannimaisuus ja serenadikliseitä riemulla hajottava raisuus olivat mahtava piristysruiske tuolle kaikkien aikojen banaalimmalle sävellykselle.
Jaani: Niin, etenkin kun kyseessä oli Pro Musica -säätiön illanvietto, oli teosvalinta juuri sellainen, että mieleen tulee väkisinkin Mozartin aikaiset hienot illanistujaiset hovissa.
Auli: Joo, jonkinlainen yleisön ottaminen mukaan, lähelle tuleminen.
Jaani: Banaaleja ovat yleensä ne tulkinnat. Sävellys sinänsä, ainakin näin soitettuna, osoitti olevansa hyvinkin hauska, jopa.
Auli: Tätä tarkoitinkin. Sävellys sinällään on varsin soma, mutta siitä on tehty ylettömän banaali soittoäänien ja mainosmusiikkien myötä. On suuri haaste saada se kuulostamaan aidosti hauskalta, ja siinä Jousia kyllä erinomaisesti onnistui. Eritoten finaali oli todellista jousiorkesterijuhlaa
Jaani: Mozartilla on tuskin monta tuntia vierähtänyt teoksen parissa, eikä varmaankaan tarkoittanut sille ihan sitä asemaa, mihin se on noussut. Ehkäpä se onkin sävelletty hauskanpitoa varten.
Auli: Varmasti juuri näin. Ties vaikka ajatteli sen ainoastaan epäviralliseen käyttöön. Eine Kleine Nachtmusik ainakin oli vain epävirallinen nimitys, josta vasta 1800-luvun lopulla tuli sävellyksestä käytetty nimi.