Mikä olisikaan ollut sopivampi päätös Pariisin Philharmonien John Adams -viikonlopulle kuin jouluoratorio El Niño (1999-2000) säveltäjän johtamana Lontoon sinfoniaorkesterin konsertissa.
El Niño syntyi vuosituhannen vaihteessa Pariisin Châtelet-teatterin tilauksena. Säveltäjän mukaan teoksen alkuperäisenä innoittajansa oli Händelin Messias, jolle Adams halusi luoda nykyaikaisen vastineen. El Niñon libreton säveltäjä laati yhdessä pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa, ohjaaja Peter Sellarsin kanssa.
Ajan hengessä El Niño tarkastelee Vapahtajan synnyn mytologiaa perinteistä laajemmasta näkökulmasta. Kanonisoitujen lähteiden ohella libretto siteeraa Raamatun ulkopuolisia varhaiskristillisiä tekstejä, keskiajan mysteerinäytelmiä sekä latinalaisamerikkalaisten runoilijoiden, kuten Rosario Castellanosin, Sor Juanan sekä Inés de la Cruzin tuotantoa. El Niñon ytimessä ovat siis perinteisen joulutarinan ohella ennen kaikkea ajattomat naisten kertomukset.
Kaksinäytöksinen El Niño on sävelletty kolmelle solistille, joiden kanssa lavan jakavat lähinnä kertojina toimivat kolme kontratenoria, suuri kuoro, lapsikuoro sekä laajalla lyömäsoittimistolla vahvistettu noin kuudenkymmenen soittajan orkesteri.
Kalifornialaissäveltäjälleen tyypilliseen tapaan tekstien esityskieli vaihtelee englannin ja espanjan välillä. Orkestraatiossa on myös kuultavissa Latinalaisen Amerikan sävyjä esimerkiksi kahden kitaran monissa säestyskuvioissa.
Kuoron laaja avausfantasia johdattaa kuulijan El Niñon maailmaan. Rytmisen pulssin ympärille rakentuva epäsäännöllisten aksenttien tahdittama kontrapunkti on varsin mukaansatempaava. Kuulemme pelottavankauniin huipennuksen enkelin saapuessa ilmoittamaan Vapahtajan syntymästä.
Kontratenorit ja solistit jatkavat tarinaa intiimiydessään erittäin vaikuttavien taitteiden kautta. Kuoro palaa voimallisessa For with God no thing shall be impossible -numerossa, jonka nais- ja miesäänet laulavat hienovireisenä kaksiäänisenä kaanonmuodostelmana, joka synnyttää lähes taianomaisen vaikutelman. Lumousta jakaa Magnificat, yksi El Niñon koskettavimmista numeroista.
Ensimmäisen näytöksen draamallinen taite kuullaan Joosefin saadessa tietää vaimonsa raskaudesta. Ensijärkytys sulaa kuitenkin syväksi empatiaksi, jota libretto peilaa kauniisti. Näytös huipentuu ensimmäisen joulun tähteä kuvaavaan kiihkeän polttavaan musiikkiin.
Toisen näytös katsoo epävarmaan tulevaisuuteen. Tietäjät tuovat lahjansa ja lausuvat ennussanansa. Enkelin varoittamana Maria, Joosef ja vastasyntynyt lapsi pakenevat Egyptiin.
Herodeksen hirmuteot heijastuvat musertavimpana kuoronumerona, jonka jälkeen musiikki kirkastuu varovasti ja vähitellen. El Niño päättyy pyhän perheen lepotuokioon palmun juurella. Turvapaikka, vaikkakin tilapäinen, on saavutettu. Musiikki haipuu hiljaisuuteen kerrassaan vaikuttavasti.
Vuosituhannen vaihteen kantaesityksessä El Niñon päärooleissa lauloivat huippunimet, kuten Lorraine Hunt Lieberson, Dawn Upshaw ja sir Willard White. Pariisin Philharmoniessa lavalle nousivat mainiot uuden sukupolven laulajat, Joelle Harvey, Jennifer Johnson Cano sekä Davone Tines. Tämä solistikolmikko lauloi kertakaikkisen vaikuttavasti. El Niñosta tuli heidän omansa, ilahduttavan erilainen verrattuna Châtelet’n ensi-iltaproduktion yli viidentoista vuoden takaa.
Lontoon sinfoniaorkesteri ja -kuoro olivat omaksuneet Adamsin partituurin kerrasaan hienosti. Lapsikuoron lyhyt, mutta keskeinen osuus sai Maîtrise de Radio Francelta kauniin tulkinnan. Adams antoi partituurinsa virrata soljuvasti ja ilmeikkäästi. Musiikissa oli sellaista vapautuneisuutta, jota en ole aiemmin aistinut tässä teoksessa yhtä voimakkaasti.
Hieno päätös riemastuttavalle viikonlopulle.
— Jari Kallio
Lontoon sinfoniaorkesteri
Lontoon sinfoniakuoro
Maîtrise de Radio France
John Adams, kapellimestari
Joelle Harvey, sopraano
Jennifer Johnson Cano, mezzosopraano
Davone Tines, basso
Daniel Bubeck, Brian Cummings, Nathan Medley, kontratenorit
John Adams: El Niño
Philharmonie de Paris
Su 11.12.2016, klo 16.30