Sir Simon Rattlen viimeinen kausi Berliinin filharmonikoiden ylikapellimestarina käynnistyi perjantaina Philharmoniessa. Kuva © Jari Kallio.
Joseph Haydnin oratorio Luominen (Die Schöpfung, 1786-98) lienee valistuksen ajan oivallisimpia ilmentymiä. Sen monitasoinen soiva universumi katsoo yhtäältä syvälle maailmankaikkeuden ja ihmisyyden ytimeen samalla kun Haydn toisaalta hurmaa kuulijansa lukemattomilla mitä kekseliäimmillä efekteillä.
Välillä oli aika, jolloin absoluuttisen musiikin ihanteista käsin oudoksuttiin Haydnin kaltaisen mestarin riemastuttavan kuvailevaa kerrontaa unohtaen, että myös monet modernismin klassikot Kevätuhrista alkaen rakentuivat niin ikään soivien kuvien kautta.
Nykyisin voimme onneksi jälleen syleillä avoimesti kaikkia niitä hersyviä sävelkuvia, joita niin monet nerokkaat säveltäjät, yhtenä mainioimmista Haydn, herättivät teoksissaan.
Sir Simon Rattle on kiistatta mitä oivaltavin Haydn-kapellimestari, jonka tulkintojen raikkaus ja läpikotainen musikaalisuus tuntuu saavuttavan säveltäjän ilmaisun ytimen kerrassaan ilahduttavasti. Kun ympärillä on vielä joukko huippuosaavia muusikoita, voi illan odotukset virittää erityisen korkealle.
Berliinin filharmonikoilla on tietenkin erinomainen ote Haydniin. Kun perjantai-illan syyskauden avauskonsertissa lavalle nousivat lisäksi oivallinen Rundfunkchor Berlin sekä kolme valloittavaa solistia, ei illan kokoonpanolta olisi enempää voinut enää toivoa.
Tenori Mark Padmore ja baritoni Florian Boesch ovat tietenkin molemmat kokeneita Haydn-osaajia, joiden vokaalista taitoa ja ainutlaatuista kykyä tuoda esiin tekstin rikkaita nyansseja ja värejä voi vain ihailla.
Erinomainen sopraano Elsa Dreisig taas on uusi tuttavuus Haydnin parissa. Alun perin Genia Küchmeierin oli määrä laulaa Berliinin avauksessa, mutta viime hetken sairastumisen vuoksi hän joutui jättäytymään sivuun. Dreisig suostui paikkaajaksi muutaman päivän varoitusajalla ja teki huikean illan ensimmäisessä Luomisesaan.
Yhdessä nämä kolme mitä taitavinta solistia tarjosivatkin niin kerrassaan riemullisen matkan Haydnin vokaali-ilmaisun jännittävään maailmaan, että tätä iltaa voi ilolla muistella pitkän aikaa.
Gottfried van Swietenin värikylläinen libretto pohjautuu enemmän tai vähemmän uskollisesti Thomas Linleyn John Miltonin Paradise Lostin pohjalta muokkaamaan englanninkieliseen originaaliin. Tämän ohella van Swieteniä innosti James Thomsonin Vuodenajat, josta tuli sittemmin libretistin ja Haydnin seuraavan yhteistyön, samannimisen oratorion, perusta.
Luomisessa kohtaavat mielenkiintoisella tavalla raamatulliset vaikutelmat ja ajan tieteelliset löydökset. Tässä hehkuvassa kosmoksen synnyn kuvauksessa voi samanaikaisesti kokea alkuräjähdyksen jälkeisten kieppuvien kaasupilvien tiivistymisen tähdiksi sekä jumalallisen suunnitelman majesteetillisen toteutumisen.
Kuorolla on merkittävä rooli tämän kosmis-taivaallisen näytelmän huipentumien ilmentäjänä alkaen maailmankaikkeuden pakahduttavasta alkuleimahduksesta kiitollisen kuulaaseen päätösylistykseen saakka. Tässä taidokkaiden fuugien ja säihkyvien sointivärien täyttämässä tehtävässään Gijs Lennaarsin valmentama Rundfunkchor Berlin oli sanalla sanoen loistava. Kuoron sointi oli tarkkaa, puhdasta, kuulasta ja ihastuttavan ilmeikästä kautta illan.
Verrattomia olivat myös Berliinin filharmonikoiden nerokkaat muusikot, joiden Haydn-soitto sekä solisteina että ensemblenä tarjosi yllin kyllin nautintoa koko illaksi. Näitäkin soivia kuvia kantaa ilolla mielessään pitkälle tulevaisuuteen.
Simon Rattlen Haydnissa voi tuntea vahvasti periodimusisoinnin viisautta sekä säveltäjän moni-ilmeisyyden syvällistä ymmärrystä. Juuri näin elävää, värikästä, leikkisää ja syvällistä musiikkia Haydn kirjoitti partituuriinsa.
Illan avauksena saatiin kuulla Georg Friedrich Haasin ein kleines symphonisches Gedichtin kantaesitys. Monissa Haasin teoksissa vallitsee kiehtova staattisuuden ja draaman paradoksi. Musiikilla on taipumus pysähtyneisyyteen mutta samalla se tuntuu kasvavan kuin huomaamatta voimallisiin purkauksiin.
ein kleines symphonisches Gedichtin ligetiläisiä kenttiä pintapuolisesti muistuttavat soivat pilvet ja niistä kohoavat myrskypurkaukset tuntuvat ammentavan jossain määrin samankaltaisesta maailmasta kuin Haydnin kaaoksen kuvaus Luomisen alussa. Haasin teoksen muotoaan etsivä soiva kaikkeus muodosti jännittävän seitsemänminuuttisen mikrokosmoksen, jonka saloihin voisi mielellään sukeltaa useammankin kerran.
Kaikkiaan Sir Simon Rattlen Berliinin päätöskauden avausilta oli riemastuttava osoitus orkesterin ja kapellimestarin pitkän yhteisen taipaleen taiteellisesta kasvuprosessista, jonka hedelmistä on ilo nauttia.
— Jari Kallio
Berliinin filharmonikot
Sir Simon Rattle, kapellimestari
Elsa Dreisig, sopraano
Mark Padmore, tenori
Florian Boesch, baritoni
Rundfunkchor Berlin
Gijs Leenaars, kuoron valmennus
Georg Friedrich Haas: ein kleines symphonisches Gedicht für Wolfgang, kantaesitys
Joseph Haydn: Luominen, Hob. XXI: 2
Philharmonie, Berliini
Pe 25.8. klo 19