Risto-Matti Marin oli yksi konsertin pianisteista
Suomen Chopin-Seura oli saanut ajatuksen järjestää Ritarihuoneella konsertin stipendirahastonsa hyväksi yhteistyössä Steinway-tehtaan kanssa, joka oli lainannut saliin upean D-mallin flyygelin. Talossa ei ole nimittäin vielä ikiomaa flyygeliä, joskin toivotaan, että sellainen pian saadaan ja joku taho ryhtyy tärkeän kulttuurihankkeen sponsoroijaksi. Ritarihuone on nimittäin konserttisalina sinänsä varsin attraktiivinen, sen juhlavat vaakunaseinät virittävät mielen oikealle aaltopituudelle – erityisesti ottamaan vastaan klassis-romanttisen musiikin sanomaa. Ohjelman olivat koonneet professori Erik T. Tawaststjerna ja Hui-Ying Liu vaihtelevasti kolmeen säveltäjään keskittyen: Schubertiin, Chopiniin ja Lisztiin. Schubertia edustivat Tawaststjernojen duon alkusoittona tulkitsema Fantasia f-molli täynnä wieniläistä Sehnsuchtia ja tanssillisuutta, nähtynä ikään kuin etäisinä muistumina. Se on hieno duo, kuin yksi soittaja lavalla. Toinen Schubert-numero, Es-duuri-impromptu, taas kuului Risto-Matti Marinin osastoon. Se on kaikkien tuntema hieman etydimäinen karakterikappale, joka astuu ulos raameistaan lopun accelerandossa ja kiihkossa. Erik T. Tawaststjerna juonti koko konsertin englanniksi.
Mutta Schubertien väliin sijoittui valikoima Chopinin etydejä. Tämän vaativan tehtävän oli ottanut Marko Mustonen, varsinainen virtuoosi, Kajaanista tätä nykyä, mutta takanaan nuoresta iästä huolimatta loistava ura kansainvälisillä lavoilla. Hän on etydeissä elementissään, koska nauttii vaikeuksista ja vauhdin hurmasta. Mutta hänen tulkinnoissaan on huomattavaa, miten hän hallitsee tekstuurin myös esteettisesti, osaten vetäytyä oikeissa paikoissa ’eksistentiaaliselle’ tasolle, hiljentäen virtuositeetin äkkiä pianissimoon jonkinlaisena understatementina. Tällainen oli C-duurietydi kaikessa briljanssissaan. As-duurietydin ’tuulikannel’ -melodia oli johtavana äänenä, tämä oli sitä Jan Hoffmanin kuuluttamaa Schönheit und Poesie, kauneutta ja runoutta, kuten hän kerran sanoi kurssillaan. Cis-mollietydi oli tempoltaan ääripäässä ja suorastaan päällekäyvä. Sille vastakohdan muodosti Ges-duurietydin perhosmainen kuviointi mustilla koskettimilla. As-duurietydi op. 10 on erittäin vaikea, koska aksentointi tunnetusti koko ajan vaihtelee kaksi- ja kolmijakoisen ja staccatojen välillä, väliääni saa laulaa E-duuritaitteessa peukalolla. Kun koko konsertin teemana oli ’Rakkaus ja vallankumous’, oli selvä, että lopuksi tulisi Vallankumousetydi. Marko Mustosta on saatava useammin pääkaupungin lavoille. Sitä paitsi hän on musiikkitieteen maisteri. Lisztin transsendenttietydi Villi metsästys oli kuin ylimääräinen numero, metsästystopokset vietynä tekniikan tuolle puolelle.
Väliajan jälkeen palattiin Chopiniin, ja Marin soitti Barcarollen, samettisella soinnilla, kohottaen keskitaitteen ilmeikkääseen huipennukseen. Lisztin Petrarca-sonetti osoitti, miten Liszt ei ole koskaan pelkkää sointia ja tekniikka, vaan kaikki on ilmaisevaa, takana on aina koko romantiikan literääri kulttuuri. Marin on myös kuin kotonaan näissä romantiikan keskeisissä nimissä, ja itse asiassa tuli ajatelleeksi, miten klassinen oli sekä Schubertin että Chopinin musiikki-ihanne. Chopin aloitti aina säveltämisen soittamalla ensiksi tunnin Bachia.
Viimeisenä numerona oli Irina Zahharenkovan, virolaisen pianistin soittama Chopinin h-mollisonaatti. Hän oli uusi tuttavuus vaikka huomasin, että hän oli juuri esittänyt Tshaikovskin erittäin vaikeaa pianotrioa toisella lavalla Helsingissä. Zahharenkova on saanut erinomaisen koulutuksen ja Chopin pysyi ehdottomasti sonaattimuodon rajoissa. Hän fraseeraa ilmeikkäästi ja antaa jokaisen teeman kasvaa ja kehittyä kuin omassa rauhassaan. Tässä ei ollut mitään hysteriaa, johon tekstuuri saattaa monen myös houkuttaa. Kun kuuli hänen melodista linjaansa tuli ehdottomasti mieleen Marcel Proustin puhe ’Chopinin pitkäkaulaisista teemoista’. Hänen soitossaan basson akordit eivät milloinkaan häiritse musiikin vokaalista linjaa ja sen sukulaisuuttaa italialaiseen oopperaan. Zahharenko antaa koruilulle aikaa, mutta finaalin presto oli myös hurjaa menoa, mutta: aina kuitenkin ohjakset käsissä.
Ritarihuoneen salista noin puolet oli käytössä, flyygeli sijoitettuna toiseen päähän, jolloin saatiin akustiikaltaan suotuisa pitkulainen tila. Yleisössä oli runsaasti helsinkiläistä tunnettua musiikkiväkeä, entisiä Sibelius-Akatemian rehtoreita ja pianisteja.
— Eero Tarasti
Konsertti Suomen Chopin-yhdistyksen stipendirahaston hyväksi
Ritarihuone, Helsinki, 5.2.2018 klo 19
Juontajana Professori Erik T. Tawaststjerna
Chopin, Liszt, Schubert
Hui-Ying Liu, Risto-Matti Marin, Marko Mustonen, Erik T. Tawaststjerna ja Irina Zahharenkova, piano