Kaija Saariaho, Pia Freund, Minna Pensola ja Minna Tervamäki Tampere-talon lavalla perjantaina. Kuva: Jari Kallio
Tampere-talon kymmenen päivän mittainen Kylässä Kaija Saariaho -festivaali käynnistyi perjantaina intensiivisellä poikkitaiteellisella avauskonsertilla, joka rakentui kahden Saariahon vokaaliteoksen, From the Grammar of Dreams (1988) ja Lonh (1996) ympärille.
Konsertin kokonaisuuden olivat suunnitelleet yhteistyössä sopraano Pia Freund, viulisti Minna Pensola ja tanssija-koreografi Minna Tervamäki. Musiikkia, tilaa, liikettä, valoja ja videomateriaalia yhteen sulauttavassa kokonaisuudessa saatiin kuulla kahden Saariahon teoksen lomassa monipuolinen ja hämmästyttävän toimiva kokonaisuus Bachia, Honeggeria, Pärtiä ja Shchedriniä. Mahtuipa joukkoon vielä Pensolan ja Tervamäen yhteinen improvisaatiokin.
Illan avasi From the Grammar of Dreams, Sylvia Plathin romaanista Lasikellon alla (The Bell Jar, 1963) sekä vuonna 1965 postuumisti julkaistusta kokolemasta Ariel poimitun Paralytic-runon katkelmiin pohjautuva, äärettömän ilmaisuvoimainen vokaaliteos, jossa elämän ja kuoleman teemat kietoutuvat mielenterveysongelmien parissa kamppailleen kirjailijan ravisteleviin kokemuksiin.
Pia Freund toteutti tämän alun perin kahdelle sopraanolle kirjoitetun teoksen molemmat vokaaliosuudet Tampere-talossa elektoniikan avustamana, laulaen toisen stemman livenä aiemmin nauhoittamansa osuuden parina. Lavalla Freundia säesti Minna Tervamäen tanssima koreografia, ratkaisu, joka sulautui teoksen henkeen varsin hyvin.
Kaikkiaan noin kymmenminuuttinen From the Grammar of Dreams muodostaa verraten lyhyestä kestostaan huolimatta laajan draamallisen kokonaisuuden, jonka kaksi ääntä ilmentävät monia todellisuuksia ja näkökulmia, välillä toisensa kohdaten, milloin myötäillen, milloin törmäten, välillä toisistaan pois matkaten. Kiihkeät purkaukset ja staattiset tuokiokuvat tuovat tekstuuriin ja tunnelmaan voimakkaita kontrasteja.
From the Grammar of Dreams. Minna Tervamäki ja Pia Freund. Kuva: Jari Kallio
Freundin tulkinnassa huokaukset, kuiskaukset, melismat, intensiiviset huipennukset ja vaikuttavat hiljentymät kohoavat Plathin teksteistä alati ilmaisuvoimaisina vangiten kuulijansa huomion ja pitäen tiukasti otteessaan alkutahdeista päätökseen saakka.
Konsertissa From the Grammar of Dreamsia kehystivät niin ikään Sylvia Plathin elämään ja tuotantoon pohjannut Freundin ja Tervamäen dramatisoitu johdanto sekä illan ensimmäisen osan päättäneet videokuvan säestämät Plathin sanat. Vaikka jälkimmäisen osuuden kesto oli kenties hieman pitkänpuoleinen suhteessa kokonaisuuteen, rakentui näistä elementeistä kuitenkin varsin puhutteleva kokonaisuus.
Konsertin jälkimmäinen puolikas käynnistyi puolestaan oivallisesti Bachin E-duuri-sooloviulupartitan preludilla, jonka Minna Pensola soitti laskeutuessaan verkkaisesti portaita katsomosta lavalle.
Arthur Honeggerin sooloviulusonaatin allegretto grazioso -osan johdattelemana seurasi yksi illan kohokohdista, Arvo Pärtin Es sang vor langen Jahren (1984), Clemens Bretanon kaipuuntäytteiseen tekstiin pohjautuva vähäeleisen hienovarainen sävellys lauluäänelle, viululle ja alttoviululle.
Es sang vor langen Jahren. Pia Freund ja Minna Pensola. Kuva: Jari Kallio
Es sang vor langen Jahren kuultiin Tampere-talossa Pensolan sovituksena, jossa alttoviulun osuus oli integroitu sulavasti sooloviulun stemmaan. Pia Freund eli Pärtin pelkistetynkauniin vokaalilinjan kerrassaan vaikuttavasti, hengittäen saumattomasti yhdessä Pensolan hienon säestyksen kanssa.
Näistä koskettavista vaikutelmista siirryttiin Shchedrinin Balalaikan (1997) pariin. Nimensä mukaisesti tämä kauttaaltaan pizzicatoa hyödyntävä sooloviulukappale imitoi jossain määrin leikitellenkin balalaikan sointimaailmaa ja siihen assosioituvaa sävelkieltä. Tätä mainiosta esitystä seurasi Pensolan ja Tervamäen improvisaatio, jossa musiikki ja liike pelasivat kiehtovan kisailevasti yhteen.
Honeggerin sonaatin largo-osa toimi siltana illan huipentavaan päätökseen, Saariahon Lonhiin (1996) sopraanolle ja elektroniikalle. Jaufre Rudelin oksitaaninkieliseen tekstiin pohjaava Lonh on lumoavan kaunis, niin ikään kaipuun läpäisemä teos, joka toimi sittemmin kasvualustana Saariahon ensimmäiselle oopperalle Kaukainen rakkaus (L’amour de loin, 2000).
Lonhin kiehtova säestys rakentuu elektronisesti tuotetusta materiaalista, jonka ambienssissa puhekatkelmat, moninaiset lyömäsoittimelliset aihelmat sekä luonnon äänet tai niiden imitaatiot muodostavat alati kiehtovan soivan todellisuuden, jonka lomasta ainutlaatuisen kuulas vokaaliosuus kohoaa alati ilmaisuvoimaisena peilaten myöhäiskeskiaikaisen trubaduurilaulun tekstiä mitä idiomaattisimmin.
Lonh. Pia Freund ja Minna Tervamäki. Kuva: Jari Kallio
Pia Freund antoi Lonhin vokaaliosuudelle kertakaikkisen vaikuttavan soivan ilmentymän, jonka laaja ilmaisuasteikko kuiskauksista liki loitsumaisen ekstaattisiin nousuihin vangitsi musiikin olemuksen koko lailla täydellisesti. Tervamäen koreografia kohosi oivallisesti musiikista sulautuen kuulonvaraiseen elämykseen erinomaisesti.
Kaikkiaan perjantaista muodostui hieno avaus kiehtovalle Saariaho-festivaalille, joka huipentuu ensi sunnuntaina La Passion de Simonen kamariorkesteriversion Suomen ensiesitykselle.
– Jari Kallio
Pia Freund, sopraano
Minna Pensola, viulu
Minna Tervamäki, tanssi ja koreografia
Kaija Saariaho: From the Grammar of Dreams kahdelle sopraanolle (1988)
Johann Sebastian Bach: Preludi sooluviulupartitasta E-duuri, BWV 1006 (1720)
Arthur Honegger: Allegretto grazioso ja Largo sonaatista sooloviululle d-molli (1940)
Arvo Pärt: Es sang vor langen Jahren sopraanolle ja viululle (1984)
Rodion Shchedrin: Balalaika sooloviululle (1997)
Minna Pensola & Minna Tervamäki: Improvisaatio
Kaija Saariaho: Lonh sopraanolle ja elektroniikalle (1996)
Tampere-talon pieni sali
Pe 1.3.2019, klo 19.00