Kuva © Eero Tarasti.
Juhlakonsertti Helsingin Paavalin kirkossa lauantaina 19.10.2024 klo 19 Lein Ryland-Jonesin johdolla
Oli täysi syy juhlia tämän kuoron 30-vuotistaivalta, kun ajattelee, miten se on rikastuttanut Helsingin yliopiston omaa musiikkielämää ja luonut tästä alma materista positiivista imagoa ympärilleen. Tilaisuudessa muisteltiinkin kuoron aiempia vaiheita, muun muassa professori Pekka Sulkunen, joka on ollut mukana alusta alkaen, kertoi, mikä elämys oli osallistua oopperaproduktioihin ja kurkistaa sen maailmaan, kun kuoro oli 90-luvulla mukana HYMSin suurhankkeissa Donizettin Lemmenjuoma ja Don Pasquale. Niissä oli Osmo Vartiaisella ratkaiseva rooli ja samoin kapellimestari Kalervo Kulmalalla. Arvostelut lehdistössä kiittivät ja HYMS haastoi näillä esityksillä Sibelius-Akatemian oopperastudion.
Kuoron historian olen puolestani selostanut tuoreessa kirjassani Ikonit ja kaanonit (ntamo 2024) kunnianosoituksena kaikille niille ihmisille, opiskelijoille, henkilökunnalle ja professoreille, jotka ovat olleet ja ovat yhä mukana tässä musiikkimaailmamme mikrohistoriassa (s. 343-357). Kuoron perusti Hannu Marjamäki 1994, ja sitä johti ensi alkuun Erkki Pullinen, sitten Sari Ala-Kulppi ja edelleen Kati Pirttimaa pitkän aikaa pitäen tarmollaan kuoron pystyssä. Ei nimittäin aina ollut helppoa saada mukaan uusia ääniä, mutta nyt kuoro on täysilukuinen. Kuoron äänenmuodostajana toimii laulaja Margit Tuokko. Johtajaksi on nyt kiinnitetty virolainen lahjakkuus Lein Ryland-Jones, joka harjoittaa jatko-opintoja Sibelius-Akatemiassa, voitti ensipalkinnon kuoronjohtokilpailussa Suomessa 2023 ja valittiin samana vuonna Viron nuoreksi kuoronjohtajaksi.
Täytyy sanoa kaikkia aiempia voitokkaita esiintymisiä muistaen, että nyt uuden johtajan aikana, tosin vasta tämän vuoden alusta, kuoron profiili on muuttunut, se soi tiiviisti ja yksittäiset äänet erittäin puhtaasti ja tarkasti. Sen saattoi huomata jo heti kuoron alkunumerosssa, virolaisessa kansanlaulussa Mu süde, ärka üles. Miten erilaista onkaan virolainen kansanmusiikki, vaikka oltaisin miten fennougrisella pohjalla!
Muutoin konsertti koostui lyhyistä onnistuneesti valituista kappaleista, joissa kuoron vahvuudet eri lajeissa manifestoituivat. Niinpä seurasi kaksi tyylipuhdasta Palestrina-numeroa; totesin miten erinomaisesti Paavalin kirkon akustiikka resonoi tämän kauden musiikkiin, ollaan aivan kuin jossain goottilaisessa katedraalissa lasimaalausvitriinein. Seurasi Thomas Tallisia ja Olli Kortekangasta.
Seuraavaksi koko kuoro siirtyi taakse lehterille ja esitti sieltä käsin John Rutterin Missa breviksen urkujen säestyksellä, urkurina Joonas Minkkinen. Kuoro soi mahtavan täyteläisesti sieltä käsin. Mielenkiintoinen teos, aivan genren mukainen, mutta kuka ihmeen John Rutter, never heard. Täytyi luntata konsertin jälkeen Wikipediasta (olisi ollut hyvä, että käsiohjelmassa olisi jo vähän kerrottu).
Hän on (s. 1945 Lontoossa) englantilainen säveltäjä, kuoronjohtaja ja kapellimestari, joka tunnetaan erityisesti melodisista hengellisistä kuoroteoksistaan, joululauluistaan ja vanhojen joululaulujen uusista sovituksista. Rutteria pidetään maailman eniten esitettynä kuorosäveltäjänä. Hämmästyttävää. Kuoroteosten lisäksi hän on säveltänyt myös kaksi pianokonserttoa The Beatles -yhtyeen teemoista. Kuulema Rutter on erittäin suosittu etenkin kotimaassaan Britanniassa ja muissa englanninkielisissä maissa, mutta myös monien musiikkikriitikoiden vieroksuma populaarin tyylinsä takia. No niin, aina oppii jotain uutta.
Joka tapauksessa tuttavuus tähän brittisäveltäjään oli miellyttävä jo ensi kuulemalta. Urut loivat jyhkeän taustasonoriteetin kuoron latinankieliselle esitykselle. Lisäksi kuultiin Rutterilta pianosäestyksellä eleginen laulu Deep peace, jonka esitti kauniilla ja linjakkaalla äänellään Margit Tuokko, tuttu kuoron aiemmista konserteista (kuten Faurén Requiemistä).
Kuoro siirtyi alttarin eteen ja nyt saatiin suomalaisille tuttua Oskar Merikantoa ja Otto Kotilaista. Edelleen kuultiin hauskasti tuosta kansallisromanttisesta tyylistä eroavaa virolaista eli Pärt Uusberin Veere, päike ja sitten Sabrina Ljungbergin eräs kanteletar-laulu ja lopuksi vauhdikas Felice Giardinin Vivo tutte le vezzose sekä Vincent Clarken jazzahtava Only You. Se oli kyllä rytmikäs, mutta olisin kaivannut loppunumeroksi jotain säväyttävää melodiaa kotiin vietäväksi.
Kaiken kaikkiaan, onnittelemme HYMSin kamarikuoroa! Konsertissa oli myös ilahduttavan runsaasti yleisöä, noin sata henkeä laskin. Ja sitä paitsi Paavalin kirkkoon on suhteellisen helppo tulla, jopa omalla autolla.
– Eero Tarasti