Seikkailukonsertti ”Eläköön Williams”
Tampere-talo 13.1.2011
Tampere filharmonia
Artuto Alvarado, kapellimestari
Tampere filharmonia avasi kevätkautensa riemastuttavasti kunnianosoituksella 80 vuotta täyttävälle Hollywood-mestari John Williamsille. Kapellimestari Arturo Alvaradon johtaman loppuunmyydyn konsertin ohjelma koostui konserttikäyttöön muokatuista katkelmista Williamsin tunnetuimmista elokuvasävellyksistä.
Konsertin avausnumerona kuultiin tyylikäs tulkinta vanhasta Williams-klassikosta. The Cowboys -alkusoitto (1974) on konserttiversio John Waynen tähdittämän samannimisen elokuvan musiikista. Williamsin sävellys on selvä kunnianosoitus niin Aaron Coplandin El Salón Méxicolle kuin Elmer Bernsteinin musiikille Seitsemän rohkeaa miestä -westernklassikkoon.
Williamsin rautaisen ammattitaidon ominaispiirteitä onkin aina ollut vahva perinnetietoisuus, jonka kautta hänen sävellyksensä linkittyvät osaksi amerikkalaista traditiota. Samalla musiikissa on kuitenkin vahva persoonallinen ote, joka estää Williamsin sävellyksiä pelkistymästä pastisseiksi. Juuri tuo persoonallisuus yhdistää Williamsin sävellyksiä ja tekee mestarin kädenjäljestä tunnistettavaa, vaikka sävellysten aihepiirit ja tyylilajit vaihtelevatkin huomattavasti.
Tuon persoonallisen siteen huomasi hyvin siirryttäessä Kolmannen asteen yhteyden (1977) musiikkiin, jossa Williams sulauttaa ripauksen Anton Webernin modernismia omaan ilmaisuunsa. Nyt kuultu lyhyt konserttisarja tarjosi vain pienen kurkistuksen tähän kiehtovaan musiikkiin. Filharmonian ja Alvaradon yhteistyö palveli hyvin musiikkia.
Ennen väliaikaa kuultiin vielä kaksi suurta Williams-hittiä, Tappajahain (1975) tunnusmusiikki sekä Kadonneen aarteen metsästäjien (1981) tunnussävelmä Raiders March. Nämä klassikot muodostivat konsertin ehdottoman huipun. Alvaradon johdolla orkesteri sai Tappajahain minimalismiin herkullisen uhkaavaa terävyyttä, kun taas Raiders March oli tulvillaan romanttista hehkua.
Konsertin alkupuolen kappaleista ainoastaan Jurassic Park (1993) -elokuvan teema jäi vaisuksi. Suurin ongelma ei ollut niinkään käyrätorven rosoisen avaus, vaan Alvaradon kiireinen tempo, joka latisti niin sävellyksen mystistä avausta kuin majesteetillista päätöstäkin.
Väliajan jälkeen kuultiin jälleen hieno numero, Harry Pottereista (2001) tuttu Hedwigin teema, jonka avaava celesta-soolo oli erityisen mieleenpainuva. Sen jatkoksi saatiin vahva tulkinta elokuvan E.T. (1982) musiikista. Molemmissa sävellyksissä huomio kiinnittyi tarttuvien melodioiden ohella Williamsin mestarilliseen tapaan käyttää suuren orkesterin mahdollisuuksia rikkaiden sointivärien luomiseen.
Konsertin ohjelmaan oli mahdutettu myös Schindlerin listan (1993) pääteema, jonka soolo-osuuden soitti Tampere filharmonian konserttimestari Tero Latvala. Holokaustia käsittelevän Schindlerin listan musiikki on eräs Williamsin hienoimmista ja pelkistetyimmistä sävellyksistä, joten sen sisällyttäminen konserttiohjelmaan on toki perusteltua. Tämä musiikki poikkeaa kuitenkin niin paljon Williamsin muusta tuotannosta, että sen sijoittelua konsertin ohjelmaan olisi pitänyt miettiä tarkemmin. Nyt kuultu lyhyt kappale tuntui hukkuvan sitä ympäröivien herooisten orkesterinumeroiden keskelle. Williamsin elokuvan musiikista muokkaama kolmiosainen pienoiskonsertto olisi voinut toimia konsertissa paremmin, sillä se olisi sallinut kuulijan perehtyä Williamsin ilmaisun intiimimpään puoleen vähän pidempään.
Konsertin päätöksenä kuultiin tietenkin sarja Tähtien sota -elokuvasarjan (1977-2005) musiikista. Nämä Williamsin tunnetuimmat ja rakastetuimmat sävellykset tekevät toki aina vaikutuksen, mutta tällä kertaa kuullun neliosaisen konserttisarjan kaikista kappaleista tuntui jäävän jotain puuttumaan.
Sarjan avannut Anakinin teema juostiin läpi turhan nopeassa tempossa. Lisäksi dynamiikka tuntui pitäytyvän melko ilmeettömässä mezzofortessa läpi kappaleen. Myös sitä seurannut Imperial March olisi hyötynyt vähän kiireettömämmästä temposta, vaikkakin on myönnettävä, että tämän sävellyksen kuuleminen ilahduttaa aina. Prinsessa Leian teemasta ei muodostunut intiimiä satukuvaa, vaan esitys jätti lähinnä huolimattoman vaikutelman, kuten myös Tähtien sodan pääteema, jonka avaus ei pysynyt parhaalla mahdollisella tavalla kasassa, vaikkakin loppuun mentiin tyylikkäästi.
Konserttiin oli ympätty mukaan myös jonkinlainen visuaalinen aspekti, joka toteutettiin valojen ja muutamien kuvaheijastusten kautta. Kokonaisuutena visualisointi oli kuitenkin melko vaatimaton ja jätti keskentekoisen, kiireellä tehdyn vaikutelman.
Puutteista huolimatta konsertti oli Tampere filharmonialta ilahduttava kunnianosoitus korkeaan ikään ehtineelle mestarille, jonka aktiivivuodet jatkuvat onneksi yhä.