Esa-Pekka Salonen: Deux chansons du Calendrier rouge sekakuorolle (2000)
Konsertto saksofonille ja orkesterille (Auf ersten Blick, und ohne zu wissen…) (1980-81, tark. -83)
Anders Hillborg: Endless Sky sekakuorolle (2004)
Salonen: Konsertto pianolle ja orkesterille (2007)
Solistit Bertrand Chamayou piano ja Claude Delangle saksofoni.
Les Siècles -orkesteri johtajana François-Xavier Roth,
Sequenza 9.3 -kuoro johtajana Catherinne Simonpietri.
Pariisin muhkeassa konserttitarjonnassa festivaali ei ehkä näy kovin suurena, mutta yleisö on sen hyvin löytänyt. Esa-Pekka Salosen suunnitteleman ohjelman erityiseksi ansioksi on luettava, että siinä on hänen omien teostensa lisäksi paljon muita, hänelle läheisiä kappaleita säveltäjiltä kuten Ligeti, Saariaho, Lutoslawski, Ravel ym. Ohjelmassa näkyy Salosen läsnäolo näin poikkeuksellisen monipuolisella ja antoisalla tavalla.
Kuulemassani konsertissa oli kolme Salosen omaa kappaletta ja yksi teos Anders Hillborgilta. Konsertin aloitti Salosen säveltämä kuoroteos Deux chansons du Calendrier rouge, joka perustuu Ann Jäderlundin Kalender Röd -kokoelmaan. Laulut esittänyt Sequenza 9.3 -kuoro osoittautui korkealaatuiseksi laulajistoksi, jonka sävelpuhtaus ja soinnin kvaliteetti eivät juuri horjuneet konsertin vaativissa tehtävissä. Kuoron johtaja Catherinne Simonpietri teki samoin huolellista työtä. Teoksen tarkat harmoniat vaihtuvat herkästi ja läpikuultavasti. Teoksessa oli jollakin tapaa läsnä pohjoismainen kuorokulttuuri. Johtuiko se missä määrin ruotsinkielisestä tekstistä, säveltäjästä vai kuulijasta, on vaikea sanoa – siellä se kuitenkin oli.
Salosen saksofonikonsertto oli ohjelman vanhin teos, jo kolmenkymmenen vuoden takaa. Olikin mielenkiinoista kuulla säveltäjän teoksia näin lavealta ajalta. Mieleen jäi varsinkin konserton alku, missä saksofonisolisti ja lyömäsoittimet loivat klubihöyryistä tunnelmaa. Claude Delangle ja François-Xavier Roth loivat konserttoon energisen hengen. Les Siècles -orkesteri vaikutti nuorelta ja osaavalta kokoonpanolta. Orkesteri muuten soittaa tavanomaisten soittimien lisäksi myös periodisoittimilla. Tämähän on käytännössä tuttua myös monelle suomalaiselle orkesterimuusikolle.
Tauon jälkeen esiintyi jälleen Sequenza 9.3 -kuoro, nyt Anders Hillborgin teoksella Endless Sky. Teoksen teksti oli Dantelta sekä Dylan Thomasilta ja lopussa säveltäjä lainaa vielä katkelman Orlando Gibbonsin teoksesta ”Lux Aeterna”. Teos alkoi voimakkailla sointimassoilla, jotka sitten alkoivat hitaasti hajota palasiksi. Palojen väleistä alkoi hitaasti nousta mainittu Gibbons-sitaatti, joka sekin sirpaloitui kappaleen lopussa. Hillborgin kappale oli vaikuttava ja toimi hienosti, eikä vähiten erinomaisen esityksen ansiosta. Kuoro saikin johtajansa kera pitkät suosionosoitukset.
Viimeisenä teoksena oli Salosen pianokonsertto, minkä hän oli säveltänyt vuonna 2007 Yefim Bronfmanille New Yorkin filharmoonikoiden ja kolme eri eurooppalaisen radioyhtiön tilauksesta.
Teos on laaja, sen kesto on yli puoli tuntia, mutta sen iloisesti helmeilevää pulputusta kuunnellessa ei tullut aika pitkäksi – välillä oli myös koko jousiston laulamaa vahvaa melodiaa, mikä purkautui tärisyttävän energiseksi lopuksi. Bertrand Chamayou soitti konserton loistokkaasti, vaikka pikkuisen lisää kaikua ei olisi ollut flyygelin soinnille haitaksi. Chamayoun osuus kyllä osui kohdalleen. Orkesterikin innostui hehkuttamaan konserttoa ja teatterintäysi yleisö oli tyytyväistä. Salonen seurueineen seurasi konserttia parvelta ja vastaanotti iloisesti käsiään heilutellen esittäjien ja yleisön kiitokset.