Ohjelma:
John Adams (1947-) Chamber Symphony (1992)
Ben Hackbarth (1982-) Crumbling Walls and Wandering Rocks (2009)
Steve Reich (1936-) Tehillim (1981)
Esiintyjät:
Ensemble intercontemporain
Synergy Vocals
François-Xavier Roth, kapellimestari
Kuulin perjantaina 25. 2. ensimmäistä kertaa konsertissa Pierre Boulezin perustamaa maineikasta Ensemble intercontemporain -yhtyettä. Sen virtuoosinen soitto oli todellinen elämys. Cité de la Musique -konserttisalin elektroniikka teki myös vaikutuksen erinomaisella äänenlaadullaan. Salin akustiikka ilman elektroniikka antoi hieman ns. tumpun vaikutelman – jälkikaikua olisi voinut olla vahvistamattomissa osissa enemmän. Akustiikka lienee kuitenkin kompromissi painotuksella elektroniikan puolelle.
Konsertti oli osa ”Le rêve américain” (amerikkalainen unelma) -sarjaa Pariisin Cité de la Musique -konserttisalissa 16. 2.-2. 3. 2011. Sarjassa on kahdeksan konserttia eri kokoonpanoilla, esittäjistön etunenässä Ensemble intercontemporain kolmella konsertilla ja lisäksi kaksi orkesterikonserttia sekä eri kamarikokoonpanoja. Ohjelmisto esittelee amerikkalaista unelmaa varsin kattavasti, sillä avajaiskonsertissa esiintyi vieraileva Boston Camerata – vanhan musiikin yhtye 1700-1800 -lukujen ohjelmalla. Muu esittäjistö oli ranskalaista. Elokuvamusiikki näkyi omilla konserteillaan sekä vaikutteilla eri säveltäjien teoksissa. Tuorein teos oli vuodelta 2009 ja väliin mahtui laaja katsaus amerikkalaiseen taidemusiikkiin, säveltäjinä esim. Copland, Ives Barber, Bernstein, Cage, Crumb, Cowell, Reich, Adams…
Kuulemani konsertin avasi John Adamsin Chamber Symphony, mikä sai yhtyeeltä vauhdikkaan ja korkeajännitteisen esityksen. Adams kertoo ohjelmakommentaarissa, että teoksen syntyyn vaikutti vanhojen amerikkalaisten piirrettyjen elokuvien hyperaktiivinen, akrobaattinen ja agressiivinen musiikki. Tämän saattoi teoksen kuultuaan hyvin uskoa. Soittajista erottuivat Diégo Tosi laajalla ja todella raivokkaalla viulusoololla ja sellisti Pierre Strauch lyhytkestoisemmalla, mutta vähintään yhtä tehokkaalla osuudella.
Toisena teoksena oli Ben Hackbarthin Crumbling Walls and Wandering Rocks. Säveltäjä kirjoittaa, kuinka James Joycen Odysseuksen kymmenennessä episodissa ”Wandering Rocks” henkilöt harhailevat itsenäisesti eri puolilla Dublinia, reittien välillä yhdistyessä ja jälleen erotessa. Hackbarthin teoksen soittimilla onkin varsin itsenäiset osuudet, jotka sitten kohtaavat erilaisilla tavoilla. Teoksessa teki elektroniikka suuren vaikutuksen, soittajien aloittamat luupit kiersivät maagisesti eri puolilla salia kirkkaasti ja kauniisti. Elektroniikasta vastannut Thierry Coduys kävikin ansiosta erikseen kahdesti pokkaamaassa vaikuttuneelle yleisölle.
Konsertin päätti Steve Reichin Tehillim, psalmien tekstiin perustuva neliosainen teos neljälle laulajalle ja yhtyeelle. Lauluäänet, puupuhaltimet ja jouset olivat tässä kappaleessa sähköisesti vahvistettuja. Lauluosuudesta vastasi nelihenkinen lauluyhtye Synergy Vocals, johon kuului yksi korkea ja kaksi lyyristä sopraanoa sekä yksi altto. Yhtye lauloi ilman vibratoa, hämmästyttävän puhtaasti ja kirkkaasti. Nopeat imitaatiot syttyivät siltä kerta kerralta erehtymättömästi. Reichin minimalistiset ja pitkät repetitiot loivat onnistuneesti haltioitunutta tunnelmaa. Musiikki oli, niinkuin Reichilla usein, energistä, svengaavaa ja yleisöön hyvin uppoavaa. Kaikki teokset johtanut François-Xavier Roth viittoi koko konsertin varmasti taitavan esittäjistönsä edessä.