St. Lawrence -kvartetti ja John Adamsin toinen jousikvartetto. Kuva © Jari Kallio
Pariisin Philharmonien John Adams -viikonloppu käynnistyi kanadalaisen St. Lawrence -kvartetin konsertilla, jonka ohjelma keskittyi Adamsin toisen jousikvarteton (2014) ympärille. Kvartetin tilaama teos kuultiin nyt ensimmäistä kertaa Ranskassa.
Toinen jousikvartetto on jo kolmas Adamsin St. Lawrence -kvartetille säveltämä teos ensimmäinen kvarteton (2008) ja Absolute Jestin (2011) jälkeen. Jälkimmäinen teos on konsertto kvartetille ja orkesterille, jonka keskeistä musiikillista materiaalia ovat sitaatit Beethovenin viimeisistä jousikvartetoista.
Myös toinen jousikvartetto rakentuu pohjimmiltaan Beethoven-sitaateista. Tällä kertaa poiminnat ovat pianosonaateista op. 110 ja op. 111 sekä Diabelli-muunnelmista. Toisin kuin kujeilevassa Absolute Jestissä toisen kvarteton lainamateriaali on hienovaraisemmin sulautettu osaksi musiikin kokonaisuutta. Uudessa kvartetossaan Adams hyödyntää erinomaisesti niitä mielenkiintoisia yhteyksiä, joita hänen ja Beethovenin musiikillisten keinovarojen välillä on luonnostaan: suunnaton energia, nopeat kontrastit, terävät aksentit sekä usein yllättävät lyyriset käänteet.
Kaksiosaisen kvarteton avausosa liikkuu huikeatempoisissa scherzotunnelmissa. Sen pääasiallisen materiaalin muodostavat kaksi katkelmaa As-duuripianosonaatin op. 110 scherzosta. Näitä fragmentteja Adams kuljettaa läpi mitä mielikuvituksellisimpien muunnelmien niin, että lopputulos soi ennen kaikkea Adamsin sävelmaailmoissa välillä häivähdyksenomaisesti Beethovenia peilaten.
Toinen osa alkaa laajalla andantinolla, jossa Adams kehittelee Beethovenin c-mollisonaatin op. 111 avauksen materiaalia aina vain yllättävimpiin suuntiin. Musiikista kasvaa jännittävä seikkailu tuntemattomaan. Osan päätöksessä palataan rivakoihin tempoihin, joissa Diabelli-muunnelmien katkelma kietoutuu mukaan, ja musiikki saapuu lopulta vaikuttavaan päätökseensä.
St. Lawrence -kvartetti on selvästi täysin kotonaan tässä vapaiden assosiaatioiden ja huikean energian sävyttämässä musiikissa. Tämän toisen kvarteton upean tulkinnan soisi päätyvän levyllekin mahdollisimman pian.
Kuten tunnettua, Beethovenin henki lepää myös Leoš Janáčekin ensimmäisen jousikvarteton (1923) yllä. Janáčekia inspiroi sävellystyöhön Leo Tolstoin pienoisromaani Kreutzer-sonaatti, jonka taustalta löytyy tietenkin samalla nimellä tunnettu Beethovenin sävellys.
Myös Janáčekin musiikki on tulvillaan kontrasteja ja energiaa sekä yllättäen purkautuvaa kiihkoa ja lyyrisyyttä. Tämä riemastuttavan persoonallinen sävellys oli täydellinen pari Adamsin kvartetolle niin temaattisesti kuin musiikillisestikin. St. Lawrence -kvartetin tulkinta oli kerrassaan vaikuttava.
Konsertin avauksena ja päätöksenä kuultiin kaksi Joseph Haydnin kvartettoa opuksesta 20. Haydnin kautta pääsimme konsertissa jousikvarteton alkulähteille, niille juurille, joista Beethoven puolestaan ammensi.
Es-duurikvartetto, Hob. III: 31 (1772) tavoitti hienosti Haydnin musiikin monia erilaisia karaktereja. Nautittavimmillaan St. Lawrence -kvartetin soitto oli rempseän tanssillisissa jaksoissa, joissa Haydnin hengen saattoi aistia vahvimmin. Kauttaaltaan musiikki muotoutui kuulaana ja johdonmukaisena.
Konsertin päättäneessä C-duurikvartetossa, Hob. III: 32 (1772) mieleenpainuvimmat hetket koettiin finaalin fuugassa, jossa kontrapunkti ja maanläheisyys kulkivat sattuvasti käsi kädessä. Kun tämän mainion päätöksen jälkeen saatiin vielä ylimääräisenä yksi Haydnin ihastuttavista andanteista, saattoi konserttisalista poistua varsin hyvillä mielin.
— Jari Kallio
St Lawrence -kvartetti
Geoff Nuttall, viulu
Owen Dalby, viulu
Lesley Robertson, alttoviulu
Christopher Costanze, sello
Joseph Haydn: Jousikvartetot op. 20 nro 1 (Hob. III: 31) & nro 2 (Hob. III: 32)
John Adams: Toinen jousikvartetto
Leoš Janáček: Jousikvartetto nro 1
Philharmonie de Paris
La 10.12. klo 14.30