24.9.
Tiistaina esitettiin jäähallissa täydelle katsomolle Karl-Heinz Stockhausenin elektroakustinen Cosmic Pulses ja musikFabrikin soittama Michaels Reise um die Erde. Viimeksi mainittu on 2. näytös Licht-oopperan Donnerstag-osasta. Esitys oli puolidramatisoitu konserttiversio. Kaukalon paikalla oleva katsomo oli todellakin aivan täynnä muutamaa paikkaa lukuunottamatta, yleisöä paikalla oli ehkä noin 800, ellei jopa 1000. Huomattava saavutus jokseenkin kosiskelemattomalta musiikilta.
Keskimääräinen konsertissakävijä Varsovan Syksy -festivaalilla on iältään ehkä noin 25-40 -vuotias, ja huomattava osa on muita kuin muusikoita tai säveltäjiä. Järjestäjien ja taiteellisen johtajan mukaan eräs syy runsaisiin kävijämääriin on konserttien vieminen paikkoihin, joihin omani ja sitä nuoremman ikäpolven yleisön on ikään kuin luontevampi tulla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi erilaisia klubimaisia taidetehtaita, joita Varsovaan on viime vuosina kunnostettu useita. Hekin tosin myöntävät, että se ei täysin selitä pääosin yleisömäärällisesti menestyksekkäitä konsertteja.
Puolasta voi tulla mieleen vaikkapa Chopin, Lutoslawski ja aristokratia; voisiko siis olla, ettei Puolassa pelätä kulttuurielitismiä, vaan se nähdään positiivisena ilmiönä. Onko Varsovan Syksyn brändi edistyksellisyys ja riskinotto, perinteitä kommentoiden tai siihen yhdistyen? Yleistäen ja kenties yltiöpositivistisesti ajatellen tämän haluaisi ymmärtää enteenä kaavoihin kangistuneen viihteen kuolemalle ja sivistyneen älymystön ja porvarismin uudelleen tulemiselle. Onko asemiinsa jähmettynyt vasemmistolaisuus myös kulttuurissa mennyttä aikaa? Onko haasteellisenkin nykymusiikin suurin ymmärretyksi tulemisen este poliittinen ja sukupolvien välinen?