Olen ollut vuodenvaihteesta lähtien Berliinissä, ja käynnissä on ollut intensiivinen työskentelyjakso. Työskentelyn lomassa on kevään aikana mahdollisuus nauttia kahdesta berliiniläisestä nykymusiikkifestivaalista. Tammikuun lopussa päättynyt Ultraschall-festivaali tarjosi karua kauneutta ja on varmasti ns. modernismin vastustajille kauhistus. Kammerensemble Neue Musik Berlin oli ehdottomasti yksi parhaista festivaalin esiintyjistä, siinä missä varsin tunnetun Arditti -kvartetin konsertti oli enemmänkin asenteella kuin hyvällä esittämisellä pohjustettu. Maaliskuussa tapahtuva Maerz Musik -festivaali keskittyy puolestaan enemmän musiikkiteatteriin, mitä innolla odotan.
Musiikkiteatteriin liittyen: kuulin äskettäin taas valitusta siitä, että laulettua tekstiä pitäisi voida ymmärtää. On eri asia voida ymmärtää, ja ymmärtää niin, että laiskinkin sen tajuaa. Sitä paitsi täytyykö tekstiä edes aina ja koko ajan ymmärtää? Onko yleinen viihteellistyminen ja vaatimus välittömästä ymmärtämisestä laiskistanut kyseisen kuulijan jo niin, että lukutaito on heikentynyt? Eikä kaiken lauluilmaisun kokemiselle tekstin ymmärtäminen sitä paitsi ole ennakkoedellytys; asia voi olla myös
päinvastoin. Kuulin erään Isabel Mundryn laulusarjan, missä musiikki avasi näkökulman fragmentoituun ja suurelta osin poissaolevaan tekstiin.