Prof. Julius Fujak etualalla. Kuva © Eero Tarasti
Moni ei ole varmaankaan käynyt Slovakian Nitrassa, hyvä jos Bratislavassa. Nitrassa ollaan kuitenkin keskellä vanhan Euroopan kulttuuriperintöjä – mutta myös avantgarden ytimessä. Siellä juhlittiin vastarinnan 30-vuotisjuhlia. Amerikkalaisuus oli muotia, kulttihenkilönä musiikkielämässä nuori kapinallinen Marian Varga (1947-2017), joka poseeraa uhmakkaana LP:nsä kannessa – myöhemmistä painoksista tupakka jouduttiin sensuroimaan. Hän kirjoitti musiikkia kaikkiin tyylilajeihin, mutta estetiikka oli John Cagelta. Hän oli myös Nitran nykymusiikkielämän keskeisen figuurin, Julius Fujakin idoli.
Fujakin tuotanto on itse asiassa jo laaja, hän on julkaissut suuren määrä cd-levyjä, joissa useimmiten esiintyy kamariyhtye ja hän itse mukana improvisoiden mm. preparoidulla pianolla. Hän on harrastanut myös soundscape musiikkia nauhoittaen mm. ääniä Nitran kaduilta, supermarketeista, elävistä tilanteista. Kirjoitin välittömästi vaikutelmanani hänen musiikistaan kuunneltuani matkani jälkeen hänen levyjään monta kertaa autossa:
I get the feeling one is brought there musically to a kind of transcendental sphere, where time is different, where musical signs seem to float like in a gravitationless space. Some signs are very actorial but some are there just as references to hitherto unknown realities. It is a fascinating universe. To some extent it is musique concrète with noise and sounds whose origin is in nature or in synthesizers, but only to some extent. It certainly follows John Cage’s aesthetics as well… at least as far as I know it from my friend Daniel Charles and his book For the Birds – Dialogues with John Cage. Daniel Charles that great French music philosopher who also studied with Messiaen and was a great connoisseur of Heidegger and zen Buddhism would have written about you and liked you!
Julkaisimme Fujakilta levykansion sarjassa Acta semiotica fennica, Approaches to Musical Semiotics, otsakkeella Comprovisations. Kyseessä on siis improvisointi yhdessä – ja säveltäjän johdolla. Tästä saatiin elävä näyte konsertissa 13.11. Nitran ’Ponitrianskeho’ museossa. Sen järjesti Kulttuuritieteen osasto Nitran Konstantin-yliopistossa, johon Fujak nimitettiin hiljattain estetiikan professoriksi. Konsertissa, joka oli järjestetty vierailuni johdosta: ’koncert je venovaný prof. Eerovi Tarastimu’, esiintyivät pianisti Martina Janegová ja kitarataiteilija Ondrej Veselý (joka tekee väitöskirjaa kitaransoiton semiotiikasta), Duo Hyp(ia)nosis..sekä alussa Musicantica Slovaca, maan johtava vanhan musiikin yhtye. Heiltä on levykin v. 2013 ”Ket´ husári verbuvali”, jossa on ottomaanien valtakunnan musiikkia – turkkilaisethan ehtivät 1500-luvulla Slovakiaan saakka. Yhtyeessä soittavat Robert Zilik, Maria Zilikova-Mandakova ja Tomas Blazek (opiskellut myös Suomessa). Mutta heidän ohjelmistossaan oli myös minne-lauluja ja trubaduuriviisuja Occitaniasta Pierre Vidalin kokoelmasta. Vaikutteet olivat tulleet etelästä tänne saakka.
Julius Fujak julkaisi viime vuonna myös esseekokoelman Emanacie hudobnej semiosféry, jossa on pohdintoja Slovakian musiikin avatgardesta, Peter Faltinista, merkittävästä musiikin fenomenologista ja eksistentiaalisemiotiikasta.
Nitrassa kohtaa joka askeleella historiaa. Avantgardessa on muotia soittaa nykymusiikkia perinteisillä soittimilla kuten slovakialaiselle pitkällä huilulla puhaltaen ja puhkuen hälyääniä. Nitran historian museossa on arkeologisia löytöjä, mm. ikivanhoja soittimia. Kaiken huippuna on linna ja sen laella Nitran suojeluspyhimyksen St. Emmeranin kappeli. Nitra oli Pohjois-Euroopan varhaisimpia alueita, jonne kristinusko saapui jo 800-luvulla. Pyhimykset Kontantin eli Kyrilius ja Metodius Thessalonikista vierailivat siellä – hehän keksivät sitten kyrilliset aakkoset. Kyrilius puolusti paaville kansankielen käyttöä kirkoissa jo tuolloin.
J. Fujak & E. Tarasti
Katedraali loistaa barokki-interiöörillään, mutta sen vanhin osa on goottilaista tyyliä 1000-luvulta. Sivukappelissa on munkkien rukoussyvennyksiä, jotka resonoivat merkillisesti, jos niissä laulaa matalia ääniä. Aivan kuin Iegor Reznikoffin meditaatio-koulussa. Barokkikirkon upeat alttaritaulut ja freskot ovat wieniläisen Gallimartin käsialaa. Mutta yhden alttarin takaa paljastui italialaistyylinen 1200-luvun maalaus. Taiteilijat liikkuivat Euroopassa tuohonkin aikaan. Urut rakensi Zorkowski joskus 1750, mutta ne renovoitiin kokonaan itävaltalaisen Paul Köglerin toimesta pari vuotta sitten. Sain kokeilla, mahtava äänikerrat ja sointivariaatiot. Pihalla oli kohti taivasta kohoava paavin musta patsas levitettyine viittoineen, paikalliset kutsuvat sitä kuulema ’Nitran batmaniksi’.
Ystävääni Julius Fujakiin kiteytyy tuo erityinen yhdistelmä perinteitä, historiaa, kansankulttuuria, oppineisuutta – ja radikaalia avantgardea. Ainoa ongelma on, että yksikään levykansio ei sisältänyt tietoja englanniksi! Kuinka kukaan voi oppia tuntemaan Slovakian nykytaiteen omaperäisyyttä, jollemme myös voi lukea siitä selostuksia. CD ja DVD ovat kansainvälisiä dokumentteja, jotka leviävät globaalisti. Olisi helppoa sujauttaa väliin englannin- tai edes saksan- tai ranskankielinen esittely!
– Eero Tarasti