Radion sinfoniaorkesteri ja Hannu Lintu Schumannin Faust-kohtausten harjoituksissa Kaapelitehtaalla. Kuva: Petri Anttila
Mahdollisuus kuulla Robert Schumannin Kohtauksia Goethen Faustista (Szenen aus Goethes Faust, 1844-53) elävänä esityksenä oli yksi tämänvuotisten Helsingin juhlaviikkojen kohokohtia.
Schumannin teos on vaikuttavimpia Faust-tulkintoja musiikissa yhdessä aikalaisensa, Hector Berliozin Faustin tuomion (La damnation de Faust, 1845-46) kanssa. Samalla se on monella tapaa haastava teos.
Esityskokoopanoon kuuluu orkesterin ohella suuri kuoro ja lapsikuoro sekä vähintään seitsemän laulusolistia. Lisäksi teoksen katkelmallisuus, kuten sen nimestä voi päätellä, edellyttää joko Faustinsa tuntevaa yleisöä tai kontekstin sisällyttämistä esitykseen näyttämöllisin keinoin.
Faust-kohtaukset ei ole varsinaisesti näyttämöteos, mutta Faustin tuomion tavoin sitä kuitenkin esitetään konserttisalien rinnalla myös usein näyttämöllä. Juhlaviikoilla Faust-kohtaukset nähtiin mielenkiintoisena musiikkia, elokuvaa ja näyttömöesitystä yhdistävänä kokonaisuutena, joka toimi varsin hyvin.
Musiikillisesta toteutuksesta vastasivat ylikapellimestari Hannu Linnun johtama Radion sinfoniaorkesteri, Tapiolan Kamarikuoro, EMO ensemble ja Cantores Minores sekä kaikkiaan kymmenen laulusolistia, keskeisimpinä nimiroolissa Arttu Kataja Gretcheninä Soile Isokoski ja Mefistofeleena Markus Suihkonen.
Laulajien ohella Goethen hahmoja esittivät näyttämöllä ja elokuvaosuudessa näyttelijät, joista mainittakoon tässä yhteydessä Hannu Kivioja Faustina, Sanna-Kaisa Palo Mefistofeleena ja Alise Polacenko Gretcheninä.
Faust-kohtaukset jakautuu kolmeen osaan. Oratorio, kuten Schumann itse teostaan alun perin kutsui, sai muotonsa liki vuosikymmenen kestäneen, vaiheittaisen sävellysprosessin kautta. Kukin osa sai kantaesityksensä erillisinä, eikä Schumann ehtinyt elinaikanaan kuulla teostaan esitettävän yhtenä kokonaisuutena.
Faustin alkusoitto ja kolmetoista musiikkinumeroa liikkuvat oopperan ja oratorion välisellä jatkumolla. Hieman mutkia oikoen teoksen voisi sanoa alkavan oopperan tavoin ja liukuvan vähitellen abstraktimmaksi, kohti oratoriolle tyypillistä ilmaisua.
Kaksi ensimmäistä osaa, joista kumpikin jakautuu edelleen kolmeen kohtaukseen, kuvaavat Faustin matkaa Gretchen-tragediasta vaurastumiseen ja lopulta kuolemaan. Kolmannessa osassa taasen pääsemme todistamaan taivaallisia näkyjä, Faustin kirkastusta.
Musiikki käynnistyy dramaattisella alkusoitolla, jossa Schumann peilaa oivallisesti Goethen suuren kertomuksen käänteitä ja tunnelmia. RSO ja Lintu tekivät musiikin parissa tarkkaa ja ilmaisuvoimasta työtä tarjoten verrattoman soittimellisen pienoisdraaman.
Puutarhakohtaus kuvaa Faustin ja Gretchenin rakastumisen, Mefistofeleen toimiessa, kirjaimellisesti, takapiruna. Musiikillisesti kyseessä on mainio oopperakohtaus, joka sai nyt erinomaisen viehkeän tulkinnan.
Tunnelma muuttuu tummanpuhuvaksi kahdessa seuraavassa kohtauksessa, Gretchen Mater dolorosan kuvan edessä sekä Tuomiokirkossa, joissa surun, synnin ja kuoleman teemat ovat alati läsnä. Kuoron pahaenteinen Dies irae huipensi kirkkokohtauksen vaikuttavaksi tuomiopäivän panoraamaksi, joka sävellyksenä on yksi Schumannin hienoimpia kuoronumeroita.
Toisen osan kolme kohtausta, Auringonnousu, Keskiyö ja Faustin kuolema peilaavat Faustin kohtaamisia luonnonvoimien ja henkiolentojen, niin hyväntahtoisten kuin pahansuopienkin, kanssa. Näiden kohtausten lumoavassa, taianomaisessa musiikissa voi aistia yhteyden Schumannin toiseen hienoon oratorioon Paratiisi ja Peri (Das Paradies und die Peri, 1843).
Linnun johdolla toisen osan musiikki soi kuulaasti ja ilmaisuvoimaisesti vieden kuulijan vastustamattomasti mukanaan. Balanssi laulajien ja orkesterin välillä toimi kauttaaltaan erinomaisesti.
Laaja kolmas osa, Vuorennotko, kuvaa Faustin matkaa tuonpuoleisessa kohti kirkastusta. Samainen Goethen visio innosti reilua puolta vuosisataa myöhemmin myös Gustav Mahleria, jonka kahdeksannen sinfonian valtaisa toinen osa perustuu samoihin Faustin katkelmiin.
Schumannille tuonpuolisen näkyjen sävelittäminen vaati erilaista musiikillista lähestymistapaa kuin kaksi ensimmäistä osaa. Vaikka kyse ei ole uskonnollisesta musiikista sanan varsinaisessa merkityksessä, tietty henkisyyden ulottuvuus vahvistuu ulkoisen draaman ja konkreettisten tapahtumien väistyessä taka-alalle huumaavan täyttymyksen tieltä.
Solistien ja kuoron loihtimien näkyjen tulva teki kerrassaan syvän vaikutuksen, jonka saattoi tuntea mitä kokonaisvaltaisimmin. Chorus mysticus -loppukuoro oli todellinen elämys.
Faust-kohtaukset Kaapelitehtaalla. Kuva: Petri Anttila
Jussi Nikkilän elokuva- ja näyttämöohjaus kertoi palkitsevasti sen, minkä Schumann jätti Goetheltaan säveltämättä. Laulajien ja näyttelijöiden rinnakkaiset roolityöt muodostivat omat, toisiinsa kietoutuvat kerronnan tasonsa, joissa kohtasivat myös aikatasot, omamme ja Schumannin.
Elokuvaosuus ja näyttämö toimivat toistensa jatkeina, kumpikin musiikkiin sulautuen. Kiitos suomenkielisen tekstityksen, käsiohjelmaa ei tarvinnut plärätä esityksen aikana.
Akustisesti Kaapelitehtaan pitkänomainen Merikaapelihalli on varsin kelvollinen, ainakin salin keskivaiheilla solistit, orkesteri sekä lavan takaosan korkeuksiin sijoitetut kuorot soivat varsin nautittavasti.
Vähemmän nautittava oli sitten katsomo, jonka narisevien tilapäisrakenteiden varaan ahdetut muovituolit tarjosivat osalle kuulijakuntaa kiirastulta jalka- ja selkäkipujen muodossa. Salin ilmanvaihdossa oli myös toivomisen varaa.
Näine puutteineenkin on kuitenkin ilahduttavaa, että elävän musiikin esityksiä saadaan kuulla myös perinteisten konserttisalien ulkopuolella. Omalla kohdallani Merikaapelihallin ulkomusiikilliset puutteet eivät häirinneet korkeatasoisen esityksen tuomaa nautintoa. Chorus mysticuksen olisin tosin voinut nauttia ilman katsomon takaosasta kajahtaneen soittoäänen lyhyttä ad lib. osuutta.
Juhlaviikkojen Faust-kohtaukset oli ehdottomasti kulttuuriteko. Musiikkiperintömme on täynnä aarteita, joita pääsee aniharvoin kuulemaan konsertissa. Lisää näitä, kiitos!
– Jari Kallio
Robert Schumann: Szenen aus Goethes Faust (Kohtauksia Goethen Faustista, 1844-53)
Radion sinfoniaorkesteri
Hannu Lintu, kapellimestari
Tapiolan Kamarikuoro, EMO Ensemble, Cantores Minores
Hannu Norjanen, Pasi Hyökki, kuorojen valmennus
Soile Isokoski, sopraano
Arttu Kataja, baritoni
Markus Suihkonen, basso
Maximilian Schmit, tenori
Helena Juntunen, sopraano
Annastiina Tahkola, mezzosopraano
Virva Puumala, sopraano
Irina Nuutinen, mezzosopraano
Aarne Pelkonen, baritoni
Simo Mäkinen, tenori
Jussi Nikkilä, käsikirjoitus ja ohjaus
Raimo Uunila, kuvaus
Ingrid Andrè, koreografia
Niina Pasanen, pukusuunnittelija
Tapio Keskitalo, lavastussuunnitelija
Pietu Pietiläinen, valaistussuunnittelija
Hannu Kivioja, Sanna-Kaisa Palo, Alise Polacenko, Tom Rejström, Saara Pakkasvirta, Miro Lopperi, Santra Juoperi, Sonja Salminen, Emil Jalagin, Sara Björkvinsdóttir, Evan, näyttelijät
Helsingin juhlavikot
Kaapelitehdas, Merikaapelihalli
To 22.8.2019, klo 19