Arditti-kvartetti ja Sir Harrison Birtwistlen mestariteos, The Silk House Sequences. Kuva © Jari Kallio.
Nauttiessani Arditti-kvartetin suurenmoisesta Sir Harrison Birtwistlen The Silk House Sequencesin (2015) esityksestä Viitasaaren kirkossa kesäisenä perjantai-iltana, huomasin miettiväni, josko tuntemuksistani voisi verrata siihen kohtaamisen riemuun, jota Beethovenin myöhäiset kvartetot kenties aikalaiskuulijoissaan herättivät.
The Silk House Sequences on mestariteos. Se on ehdottomasti säveltäjänsä näköinen, mutta se on sitä samalla ennakoimattomalla tavalla kuin nuo kokonaan uuden tason Beethovenin luomistyössä avainneet viimeiset kvartetot aikoinaan.
Ei sillä, että The Silk House Sequences varsinaisesti kuulostaisi Beethovenilta. Itse asiassa, eipä se kuulosta erityisen samanlaiselta Birtwistlen omiin, aiempiin kvartettoihin verrattunakaan.
9 Movements for String Quartet (1991-96), tuo päätösfuugaan huipentuva sarja lyhyitä fantasioita, oli Birtwistlen tapa etsiä muotoratkaisuja lyhyiden fragmenttien puitteissa, kun taas The Tree of Strings (2007) on yksiosainen, asteittain rakentuvien ja kehittyvien sointien kiehtova tutkielma.
Edeltäjiensä tapaan puolituntinen The Silk House Sequences taasen on rytmien, ostinatojen ja tekstuurien polyfoninen kaikkeus. Useiden eritahtisten kellokoneistojen mielikuva on jälleen keskeinen lähtökohta Birtwistlelle, johtaen rikkaaseen, alati muotoaan muuttavaan soivaan kudokseen.
Sävellyksen nimi viittaa Birtwistlen nykyiseen kotiin, vanhaan silkkitehdasrakennukseen Wiltshiressa, Lounais-Englannin maaseudulla. Syntymiljööstään huolimatta The Silk House Sequences karttaa pastoraalitunnelmia Birtwistlen tuotannolle tyypilliseen tapaan.
The Silk House Sequencesissa Birtwistle rakentaa hiljaisuuden rajoille mitä hienovaraisimpia tekstuureja, särkeäkseen ne sitten yllättävin, liki beethovenmaisin sforzatoin. Yllätyksellisyys onkin The Silk House Sequencesin luonteenomainen piirre. Birtwistle tuntuu aina löytävän materiaalistaan uusia polkuja, jotka johdattavat kuulijansa kerta toisensa jälkeen mitä jännittävimpiin ja odottamamattomimpiin suuntiin.
Kaikessa hienovireisessä moninaisuudessaan The Silk House Sequences on esittäjilleen perin vaativa, joskin myös äärimmäisen palkitseva teos. Sen rytmiset kerrostumat, alati muotoaan muuttavat tekstuurit ja draamallinen kokonaismuoto asettavat kiehtovia hasteita, joiden parissa Arditti-kvartetti vaikutti olevan kertakaikkisen kotonaan. Nämä oivalliset muusikot herättivät Birtwistlen partituurin soivaan todellisuuteen ihastuttavalla rytmisellä tarkkuudella, sointiviahteiden herkkyydellä sekä ilmaisun perinpohjaisella intensiteetillä.
Musiikin ajan säveltäjävieras Chaya Czernowin ja Arditti-kvartetti Viitasaarella perjantaina. Kuva © Jari Kallio.
Ohjelman jälkimmäisellä puoliskolla avautumistaan odotti perin erilainen musiikillinen avaruus, kun Arditti-kvartetin muusikot yhdessä Pariisin IRCAM-musiikkikeskuksen äänisuunnitelijoiden kanssa valmistautuivat sukeltamaan Chaya Czernowinin jousikvartetolle ja elektroniikalle sävelletyn HIDDEN (2013-14) -teoksen maailmoihin.
Teoksessaan israelilaissyntyinen Musiikin Ajan tämänvuotinen säveltäjävieras yhdistää livekvartetin osuutta ja siitä tietokoneavusteisesti muokattua äänimaisemaa voidakseen syvemmin tutustua sävelmateriaalinsa olemukseen ja sen ominaisuuksien havaitsemiseen. Soitinyhtyeen ohella äänilähteinä toimivat ympäri salia sirotellut kaiuttimet.
Näistä kaiuttimista muodostuu ikäänkuin peilisali, jonka pinnoilta kuulija saattaa poimia mitä moninaisimpia heijastuksia jousikvartetin äänimaailmasta. Näin avautuu kiehtovien perspektiivien tila, jonka huomaan on ilo heittäytyä.
Livekvartetin musiikillinen materiaali koostuu sarjasta fragmentteja, jotka sirottuvat ajan kiertoon verkkaisesti. Erilaisin pizzicatoin, joustuksin ja glissandoin Czernowin luo rikkaan tekstuurien kirjon musiikin ja hälyäänten rajoille. Vaikka dynaaminen asteikko painottuu mitä moni-ilmeisimpään pianissimoon, välillä musiikki tihentyy vaikuttaviin, lähes raastaviin hupennuksiin.
Neljäkymmentäviisiminuuttisen kestonsa puitteissa HIDDEN houkuttelee kuulijan syvälle äänen fyysisten ja psykologisten ulottuvuuksien juurille. Kyseessä ei ole ainoastaan hyvin persoonallinen teos, vaan kokonaan uudenlainen tapa kuulla ja kuunnella.
Arditti-kvartetin huippumuusikot ja IRCAMIN oivallinen äänisuunnittelutiimi olivat erinomaisia oppaita tällä aiemmin käymättömien polkujen musiikkimatkalla. Voiko kesäiltaansa enää paremmin viettää?
— Jari Kallio
Arditti- kvartetti:
Irvine Arditti, viulu
Ashot Sarkissjan, viulu
Ralf Ehlers, alttoviulu
Lucas Fels, sello
IRCAM
Serge Lemouton, tietokoneavusteisen musiikin suunnittelija
Luca Bagnoli, äänisuunnittelija
Maxime Mantovani, äänisuunnittelun assistentti
Sir Harrison Brirtwistle: The Silk House Sequences (2015) for string quartet
Chaya Czernowin: HIDDEN (2013-14) for string quartet and electronics
Musiikin aika, Viitasaaren kirkko, Viitasaari
Perjantai 6.7.2018, klo 19.00