Tämänvuotisen Leipzigin Bachfestin yhteydessä Gewandhaus-orkesteri oli ottanut ohjelmistoonsa Johann Sebastian Bachin (1685-1750) Matteus-passiosta (1727/1736) harvemmin kuullun Felix Mendelssohnin (1809-1847) edition.
Parikymppinen Mendelssohn muokkasi Bachin alkuperäisen partituurin alun perin vuosina 1828-29 kuuluisia Berliinin-konserttejaan varten. Kuten tunnettua, noista konserteista alkoi Bachin musiikin innokas uudelleen löytämisen prosessi, joka jatkuu edelleen. Mendelssohnin passioeditio kuultiin vielä Leipzigissa vuonna 1841.
Koska sekä Berliinin että Leipzigin konserttien esitysmateriaali on säästynyt, Mendelssohnin muokkausta on esitetty satunnaisesti vielä myöhemminkin. Vuonna 2009 Bärenreiter julkaisi Mendelssohnin editiosta kriittisen laitoksen, joka sisältää sekä Berliinin että Leipzigin version.
Tämän viikon Gewandhausin passioesityksiä oli saapunut johtamaan vierailevana kapellimestarina brittiläinen periodisoiton veteraani, The English Concert -orkesterin perustaja Trevor Pinnock (s. 1946), jonka konserttikalenteria täyttävät nykyisin soolotesitaalien ohella mm. Gewandhaus-orkesteri, Kuninkaallinen Concertgebouw-orkesteri, Kammerakademie Potsdam sekä Salzburgin Mozarteum-orkesteri.
Ennakkoon erityistä mielenkiintoa herätti kysymys, miten Pinnockin periodimsisointi ja Gewandhaus-orkesterin verraton Mendelssohn-traditio kohtaavat Bachin parissa.
Mendelssohnilla oli Bach-edition muokkauksessaan oikeastaan kolme tavoitetta. Yhtäältä hän halusi tiivistää passion kerrontaa ja tehdä teoksesta helpommin konserttisaliympäristöön istuva. Toisaalta hänellä oli myös käytännön sanelema tarve päivittää Bachin instrumentaatiota vastaamaan soittimissa vuosisadan aikana tapahtuneita kehityssuuntia. Lisäksi Mendelssohn pyrki tarkoin esitysohjein ja muokkauksin tuomaan Matteus-passion kuorojen ja resitatiivien ilmaisua lähemmäs romanttista idiomia.
Alun perin Mendelssohn poisti kaikkiaan kaksikymmentä numeroa Bachin alkuperäisestä partituurista vuoden 1829 Berliinin esitystä valmistellessaan. Karsimistaan numeroista hän palautti kuitenkin viisi myöhempään Leipzigin editioonsa, joka kuultiin nyt myös Gewandhausissa.
Instrumentaation suhteen Mendelssohnin tekemät huomattavimmat muutokset koskivat vanhentuneina pidettyjen oboe d’amoren ja oboe da caccian korvaamista klarineteilla. Hänen editiossaan urkujen osuutta on supistettu selvästi ja secco-resitatiiveja säestävät sellot ja kontrabasso, joiden harmoniat ovat Mendelssohnin käsialaa.
Nykykuulija todennäköisesti kysyy, mitä tästä pitäisi ajatella. Samoin tämän päivän muusikko varmasti pohtii, miten tätä musiikkia tulisi lähestyä, Bachina vai Mendelssohnina. Kun näitä kysymyksiä pysähtyy tarkastelemaan, huomaa, että aikamme passioperinne on itse asiassa varsin moni-ilmeinen.
Bachin originaalia on esitetty erilaisin periodikokoonpanoin, joista yhtenä hienoimmista voi pitää Sir John Eliot Gardinerin Monteverdi-kuoron ja English Baroque Soloistsin tulkintaa, joka kuullaan myös osana tämän kesän Bachfestia Thomaskirchessa. Paul McCreesh taas on ollut Matteuspassion solistiversion vahva puolestapuhuja. Hänen editiossaan ei ole erikseen kuoroja, vaan solistit laulavat myös tutti-osuudet. Sir Simon Rattle ja Peter Sellars ovat taasen osoittaneet dramatisoidun konserttiesityksen voiman.
Mendelssohnin versio on itse asiassa oivallinen ratkaisu perinteiseen konserttisaliympäristöön. Passion tiivistys reiluun pariin tuntiin istuu konserttikonventioon varsin hyvin ja Mendelssohnin muokkaama instrumentaatio pääsee nykyaikaisessa konserttisalissa hienosti oikeuksiinsa.
Mendelssohnin Berliinin esitykseen tiedetään osallistuneen 158 laulajaa, kun taas periodikäytännöissä on suosittu pieniä, ketteriä ja läpikuultavia kuorokokoonpanoja. Pinnockin johdolla MDR-radiokuoro ja NDR-kuoro onnistuivat löytämään hienon synteesin näiden hyvin erilaisten perinteiden väliltä.
Kokonaisuudessaan Pinnock tasapainotti ilmaisua hienosti Bachin ja Mendelssohnin maailmojen välillä. Musiikki soi kaikkialla kerrassaan elävästi ja vivahteikkaasti. Musisointi oli kauttaaltaan erittäin huolellista, muttei milloinkaan kuivan pedanttia.
Monista hienoista soitinosuuksista erikseen on mainittava konserttimestari Sebastian Breuningerin kerrassaan ilahduttava soolo Erbarme dich -alttoaariassa (nro 39).
Erinomaisista laulajista mieleenpainuvimpia olivat altto Ann Hallenberg, jonka palkitsevat solistinumerot olivat todella riemastutavia, sekä tenori Benjamin Bruns evankelistan vaativassa roolissa ja baritoni Mchael Nagy Kristuksena, jonka osuus piirtyi koskettavan inhimillisenä.
MDR-radiokuoro ja NDR-kuoro lauloivat tarkasti ja moni-ilmeisesti niin hiuksianostattavalla voimalla kuin hiljaisuuden rajalla väreillenkin. Gewandhaus-orkesterin hienossa soitossa yhdistyivät Mendelssohnin päivistä juontuva traditio ja aikamme periodisoiton virtaukset, joissa orkesteri on erityisen taitava.
Mendelssohnin passionäkökulmaan syventyisi mielellään uudestaankin. Toivottavasti tämä kiehtova editio saa vähitellen oman esitysperinteensä Bachin originaalin rinnalla.
— Jari Kallio
Johann Sebastian Bach: Matteus-passio, BWV 244 (editio: Felix Mendelssohn)
Martina Janková, sopraano
Ann Hallenberg, altto
Benjamin Bruns, tenori (evankelista)
Peter Mattei, baritoni
Michael Nagy, baritoni (Kristus)
Panajotis Iconomou (Pilatus)
MDR-radiokuoro
NDR-kuoro
Gewandhaus-orkesteri
Trevor Pinnock, kapellimestari