Vastaa aiheeseen: Mozart, Schönberg, Lindberg

Nimimerkki con anima kirjoittaa:

RSO:n keskiviikkoinen konsertti riemastutti monipuolisuudellaan. Schönberginsä tunteva orkesteri soitti vallan laadukkaasti Muunnelmia orkesterille, jonka riipaisevat sävyt eivät voi olla koskettamatta kuulijaa. Sävelkielestä tulee toisinaan mieleeni Bergin viulukonsertto ”Erään enkelin muistolle”. Tätä taustaa vasten Erkki Palolan soolot jäivät emotionaalisesti hieman vaisuiksi ja yleensäkin RSO:n kamarimusiikillinen työskentely kaipaisi vielä hiontaa. Kokonaisuutena esitys oli kuitenkin varsin nautittava.

Seuraavana lavalle asteli yhdysvaltalainen herrasmies Emmanuel Ax, jonka tekninen briljanssi ei jättänyt sijaa epäilylle. Näin helmeilevää ja irtonaissormista Mozart-soittoa harvoin kuulee! Axin musiikilliset ajatukset olivat tarkoin harkittuja ja loppuun asti viilattuja. Soitto seuraili musiikin luontaisia energiavirtoja ja oli taatusti kiinnostavaa ja korkealaatuista. Silti itse pidän enemmän luonnonlapsityyppisistä, toisinaan vitsikkäistäkin Mozart-tulkinnoista. Axin soitto oli arvokas kuuntelukokemus, muttei vielä hullaannuttava -tämä laitettakoon henkilökohtaisten mieltymysteni piikkiin.

Illan helmi oli ennakoidusti Magnus Lindbergin GRAFFITI-teoksen kantaesitys. On ihanaa, kun laadukas säveltäjä uskaltaa antaa myös populäärimman melodiikan kuulua ja heittäytyä todella latinankielisten seinäkirjoitusten maailmaan. Perinteistä Lindbergiäkin kuultiin orkesterin laajojen sointikenttien ja tuttujen harmoonisten aiheiden muodossa, mutta toisinaan kuulija ei voinut välttää assosiaatiota Orffin Carmina Buranaan -mikä oli kerrassaan riemastuttavaa ja myös järjen tasolla ymmärrettävää, kun otetaan huomioon kvinttiharmonioiden paljous. Lindbergin musiikki koskettaa ja se on mielestäni musiikille hyvinkin olennainen ominaisuus. Nykymusiikkinautinto parhaimmillaan -sitä oli Lindbergin GRAFFITI.