Vastaa aiheeseen: Mozart, Schönberg, Lindberg

Keskiviikkoillan konsertissaan RSO ja Sakari Oramo haastoivat itsensä ja kuulijansa soittamalla avausnumeronaan Arnold Schönbergin Orkesterivariaatiot Op. 31. Tässä sävellyksessä tiivistyy Schönbergin estetiikka: harmoniset uudistukset ja vahva rakenteellinen side (saksalaiseen) traditioon. Schönbergin raskaahko 20-lukulainen angsti käy näköjään myös heijastelemaan nykypäivän lama-Suomea. Puhtaasti musiikilliselta kannalta katsoen Orkesterivariaatiot on omituisella tavalla kiehtova teos, jonka haasteista RSO selvisi melkoisen hyvin.

Schönbergistä siirryttiin Mozartin 25. Pianokonserttoon. Illan solisti, Emanuel Ax on kyllä loistava ja sympaattinen pianisti, mutta kahden sinfonisen järkäleen väliin sijoitettu konsertto jäi jotenkin heppoiseksi numeroksi. Axia olisi kuullut mielellään jonkun järeämmän teoksen solistina, varsinkin kun miehen ohjelmistoon kuuluu niin Birtwistlea kuin Adamsiakin.

Magnus Lindbergin Graffiti on erittäin mielenkiintoinen ja nautittava uutuus. Vihdoinkin saatiin kuulla Lindbergin vokaalimusiikkia, jota on ehditty odottaa melkoisen kauan. Lindberg käyttää sävellyksessään latinaa samassa etäännyttävässä tarkoituksessa kuin Stravinsky Psalmisinfoniassaan, joskin itse teksti on toki melko toisenlainen. Graffitin fragmentaarinen teksti dokumentoi antiikin kulttuuria kokonaisvaltaisesti syvällisistä mietteistä arkisten ilmoitusten kautta aina pornoon saakka. Graffitista löytyy myös paljon tuttua. Teoksen avaus tuo mieleen Lindbergin oman Sculpturen ja Ravelin Pianokonserton vasemmalle kädelle. Kokonaisuutena Graffiti edustaa sitä pehmeämpää Lindbergiä, josta on saatu nauttia Klarinettikonsertosta alkaen. Hauskaksi Graffitin tekee myös se, miten Lindbergin monet orkesterikielen yksityiskohdat ovat siirtyneet sujuvasti kuorosatsiin. Hienoa, että Graffiti saadaan myös levylle!