Vastaa aiheeseen: Virtuositeetin estetiikka?

Kiitos elvi linkistä!

Säästän kiireisten aikaa ja lainaan tässä nykyään Juilliardissa opettavaa Matti Raekalliota:

”Chopinin etydien parissa työskennellessään pianisti voi kohdata erikoisen selvästi yhden keskeisen perustotuuden: muusikon tarvitsema virtuoosinen tekniikka ja musiikkiteosten ”tulkinta” ovat erottamattomia käsitteitä, ne ovat vain erilaisia näkökulmia ja saman musiikillisen perusreagoinnin eri puolia. Tulkinnalliset ja tekniset ratkaisut syntyvät yhtaikaa, vuorotellen, muuttuvat toisikseen ja ovat itse asiassa yhtä ja samaa kokonaisvaltaista suhdetta musiikillisiin tapahtumiin.

Miten sanoikaan runoilija Aleksander Blok: ”Jotta voisi tehdä taideteoksen, on osattava tehdä se”. Siinä se, virtuoosisuuden olemus ja merkitys.”

Siinä perusteita.

Niin sanottu tyhjänpäiväinen virtuoosisuus lienee muuten korkeuksien tavoittelun sivutuote. Sitä syntyy joskus, joko 1) siksi ettei virtuoositekniikan saavuttaneella soittajalla ole riittävästi omaa persoonaa pelissä, 2) siksi, ettei hän ole todella tavoittanut/löytänyt teoksen henkeä/tyyliä/sisältöä (tämäkin kertoo muuten tekniikan puutteesta, esimerkiksi kyvyttömyydestä analysoida sanallisesti tai sanattomasti), tai 3) siksi, ettei soittaja todellisuudessa ole vielä saavuttanut teoksen vaatimaa virtuositeettia, jolloin oma persoona tai teoksen henki ei pääse esiin.

Tyhjänpäiväinen virtuoosisuus voi siis olla seurausta riittämättömästä teknisestä ja musiikillisesta osaamisesta.

Tai ehkäpä kyseessä on väärä kappalevalinta. Tämän ratkaisemiseksi tarvitaan kuitenkin enemmän kuin yksi esitys — viitatakseni toiseen lgrohnin aloittamaan ketjuun.