Vastaa aiheeseen: Virtuositeetin estetiikka?

Orfeus ja muut – tervehdys,

pitkästä aikaa. Osaltani en voi mitenkään hyväksyä Orfeuksen tekstien poistamista. Tekstiensä totuudenraivon ei pitäisi säikyttää
ketään jolla on puhtaat jauhot pussissa. Voisiko poistetun tekstin saada toimitukselta tai Orfeukselta sähköpostina, minultakin jäi lukeminen kesken.

Tämän pitkän kirjevyöryn (”virtuoosisuuden…”) asiayhteys on niin laaja että reagoin nyt vain tänne loppupäähän:

Hyvä lgrohn,
voisiko olla että kokemanne ristiriita (?) liittyy vääränlaiseen suhteeseen teoksen virtuoosisuuden (tai sen puutteen) ja musikanttien virtuoosisuuden välillä?
Toisinsanoen jos itse teos on hakoteillä, niin muusikoiden briljantti osaaminen ja virtuoosisuus ei motivoidu oikein teoksesta käsin vaan jonkinlaisena fysiologisena
pakottavuutena. Eli huudetaan ”totuutta” niin kauan että porukka hiljenee (”pakottamiseen” törmäsin ollessani kesäavustajana mielisairaalassa ja useissa huonoissa teatteriesityksissä – mitenkään vähättelemättä ”pakkoa” ensin mainitussa).

Eli jos Teistä tuntui että MIKSI Tikkanen nakuttaa ja viuhtoo Hakolan kappaleessa, se voi olla (en ihan tarkkaan muista kappaletta, jonkinlainen
apokalyptinen sahaus sieltä rokkiglooriasta muistaakseni tuli???) ihan hyvä kysymys.

Pahimmillaan soittajat joutuvat paikkaamaan huonojen sävellyksien merkityskatoa arvokasta energiaansa tyhjänä kumiseville musiikillisille muodoille lainaten – tällaiseen kyllä harvoin törmää klassisessa taiteessa, jossa virtuoosisuus on motivoitunutta. Kuten myös kunnollisessa aikalaistaiteessa.

Tällaista tärkeää peruskauraa löysin internetistä:
http://www.liikekieli.com/kolumnitesseet/10-virtuoosisuudesta.html

Kiitos

p.s. Oi Orfeus, älä jätä meitä!