”Tulkinnallisesti haastava teos on eräänlainen soiva vastine kubistiselle maalaukselle. Itse koin sen viisiminuuttiseksi venytettynä psykoanalyyttisenä silmänräpäyksenä
tanssin pyörteissä olevan sisäisestä kokemuksesta, johon tanssimusiikki piirtyy vääristyneinä ja tärisevinä välähdyksinä – säveltäjän mielikuvituksessa tämä vertautuu
karismaattisesta epätarkkuudestaan tunnetun, sittemmin skitsofreniaan sairastunseen singer-songwriter Daniel Johnstoniin.”
Kiva että on ollut hieno konsertti. Kuuntelin radiosta tämän fardanceCLOSE http://www.youtube.com/watch?v=CHxqxfQQ5sk teoksen pari kertaa ja kuvaisin kokemustani esim. näin (elvibreu 5v):
”tähdet tuikkivat taivaalla ja katsahtavat alaspäin ——
PÖRKÖ!..siis mörkö tuleee ja sen siivet l e p a t t a v a t..
..pörkö jää makaamaan ja tähdet tukkivat taas sen pään päällä..
..sitten joku pikku enkeli vähän laulaa suloisesti ja tähdet..
..sitten mpörkö lähtee nouseen lepattavin siivin, levähtää pari kertaa, se tulee ihan lähel..
..ei, se meni takas kotiin ukkumaan&epattamaan..
– EN OOSAA EEEN! frustroituneet pianosoinnut ffff circa in minor –
..tähdet, tähdet ja pikkuinen kysähtävä eleikkö ja..
..EN OSAA EN OSAAAAAAA repeat n-times frustroitunutta pianonhakkuuta ja tunkeudutaan surullisen minorin kautta majoriin jota kiusaavat vielä kirpeät i-iskevät yläiköt hidastuen kunnes..
..happy end..
Painajainen on siis ohi.
Mielestäni ne frustroituneen oloiset ”ku ei osaa ni ei osaa” – iskut siellä loppupuolella olivat rehellinen ele..No vakavissani: eihän tämä teos ollut o l l e n k a a n pahimmasta päästä mitä olen kuullut. Jotkut kuulemani lahjakkaat around 10v pikkupianistit improvisoivat lähelle noita tunnelmia ja se mietityttää hiukan..pelottavaa. Voisiko taiteilija vaatia itseltään enemmän, myöhäistuotantoa vielä.
Noin hienoja kuvauksia kuten säveltäjällä ja sinulla ei lapsilla yleensä kyllä ole ollut..
Emil Holmström toki soitti intensiivisesti.