- Tämä aihe sisältää 0 vastaukset, 1 ääni, ja päivitettiin viimeksi 11 vuotta, 12 kuukautta sitten
toimesta.
Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)
Esillä 1 viesti (kaikkiaan 1)
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
elvibreu toimesta.
elvibreuMinulla tulee pää kipeäksi tälläisen lukemisesta, liika nimiä. No, lasketaan se minun ongelmakseni..:)(:
”Murail kokoaa kuitenkin yhteen eräitä sen [”spektrimusiikin”] prinsiippejä, kuten jatkuvuuden ajattelemisen, globaalin otteen eikä solumaisen, logaritmiset järjestykset eikä lineaariset, ei kombinatoriikkaa, vaan funktioita, suhde käsittämisen ja havainnon välillä (s. 49 op. cit.).”
Jos tämä on Murailia, niin surulliseksi vetää. Osin aika ahdasta ajattelua. Tämä lienee nuoren (k)ukon kärjistyksiä, ”irtiottoja”? (mistä?)
[..] ”Vaikka taide olisi mitenkä käsitteellistä, on kommunikaation säilyttävä säveltäjän ja yleisön välillä (s. 61–62).”
Jos olisin professorin/Murailin oikolukija, kysyisin: mitä ihmettä tämä tarkoittaa?
”Jälkimmäiset, inventeurit keksivät uusia sävellyksen kielioppeja, kuten sanokaamme Schönberg sarjallisella tekniikalla jne.”
Tästä, tiedättehän, ”sarjallisesta tekniikasta” voitte halutessanne syventää Paavo Heinisen Sarjallisuus-kirjoituksesta http://sate.siba.fi/attach/98-2_ok.pdf (linkin klikkaaminen ei riitä; lukeakin/kuunnelakin/soittaakin/laulaakin etc. pitää ja pitkään..)
Lue esim. sivut 37 – 43, ”sarjallisuuden kritiikkiä”. Tässä asioita siis otetaan/jätetään/jatkokehitellään syvällisen perehtymisen jälkeen – ei ikuisen identiteettiongelman pinnallisena ”valintana”. Yritän myöhemmin em. kritiikin pohjalta avata esim. Cagen Johnin ympärillä vellovaa melko hyödytöntä ”keskusteluhäkkiä”..