”Syvältä”

No nyt kyllä menee jauhot ja vellit sekaisin isolla kauhalla. Eihän näillä kahdella klipillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa musiikillisesti — no, paitsi että kummassakin äänessä on piano. Brubakerin youtubesoittoko osoittaa yhtään mitään muuta, kuin että hän soittaa jonkun kokeelliseen musiikkiin erikoistuneen Curantin [sic] teoksen erilaisen (klassisen? akustisen? uuden? kokeellisen??) musiikin klubilla Punaisessa Kalassa New Yorkissa Bleecker Streetillä?

Mitä tekemistä Brubakerin soitolla on tässä tapauksessa Sokolovin Prokkasonaatin kanssa? Se, että kummassakin on musiikillisesti tiettyä motoristispianistista meininkiä? Oliko muuta?

Huono vertaus, joka ampuu ohi maalin. Varsinkin kun Brubakerin kommentilla metsistä ja puista tuskin kritisoitiin Sokolovia…

Eiköhän Brubaker — itse varsin kokenut ja ansioitunut pedagogi — puhunut lähinnä siitä, että ihan aina arviointitilanteissa ei pitäisi tuijottaa pelkkää instrumentillis-teknis-motorista suorittamisen puhtautta, vaan koettaa kuunnella myös sitä, miten soittaja on tuntenut ja ajatellut teoksen, ja kuinka se sitten välittyy (tässä tapauksessa kuitenkin varsin kulturisoidulle) kuulijalle.

”Eihän näillä kahdella klipillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa musiikillisesti — no, paitsi että kummassakin äänessä on piano”

Tässä olet varsin oikeassa, Autere. Ensimmäisessä kuulemme suuren henkisen energian hallittua ja elävää sointia, jälkimäisessä ”instrumentillis-teknis-motorista suorittamisen” kaavamaista ja jäykkää toistamista. Brubakerin esittämä kappale on kieltämättä huono, mutta niin on esityskin, josta puuttuuvat ne kvaliteetit, joita pianonsoiton harrastajatkin ovat vuosisatoja opiskelleet.

”Eiköhän Brubaker — itse varsin kokenut ja ansioitunut pedagogi — puhunut lähinnä siitä, että ihan aina arviointitilanteissa ei pitäisi tuijottaa pelkkää instrumentillis-teknis-motorista suorittamisen puhtautta…
Tuskinpa Brubaker väitti, että arviointitilanteissa yleensä tuijotetaan suorittamista (mikäli ei itse tee sitä). Tuollainen tuijottelu loppuu opiskelussa yleensä siinä vaiheessa kun asteikot ja sävelpuhtaus jotenkin hallitaan. Eri asia on, jos ne tuottavat niin suurta tuskaa että kuiville selviytyminen vie kaiken huomion.

…vaan koettaa kuunnella myös sitä, miten soittaja on tuntenut ja ajatellut teoksen, ja kuinka se sitten välittyy (tässä tapauksessa kuitenkin varsin kulturisoidulle) kuulijalle.”
Tätähän opetus on alkeista lähtien, vai oletko hyvä Autere kokenut jotain muuta?
Mutta ei riitä että soittaja on jotain tuntenut tai ajatellut. Kummallakin toiminnalla on oma kvalitatiivinen asteikkonsa, kuten hyvin tiedämme. Tunteiden + ajatusten todellisuuteen kuuluu oleellisesti samalla niiden välittymisen tekniikka, jonka puuttuminen myös kuuluu… ja silloin olisi jo oman edunkin nimissä syytä ottaa lusikka kauniiseen käteen ja putsattava ”instrumentillis-teknis-motorista” suorittamista. Muuten kettu loikkii heikoilla jäillä ja kastelee vähintäinkin häntänsä…