Amfion pro musica classica

Levyarvio: Metsän poika muovikukkakedolla

Metsän poika
Kimmo Hakola: Kivi-laulut
Toivo Kuula: Eteläpohjalaisia kansanlauluja op. 17b (ork.sov. Kimmo Hakola)
Jorma Hynninen, baritoni
Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, johtaa Juha Kangas
Alba 2012

Jorma Hynninen (s. 1941) on suomalaisen sielunmaiseman tarkka tulkitsija. Oopperalavoilta Kimmo Hakolan Akseli-oopperan nimiroolin myötä pian vetäytyvä baritonisuuruus tarttuu Alban uudella levyllä vielä kerran Toivo Kuulan eteläpohjalaisiin kansansävelmiin sekä Hakolan Hynniselle varta vasten säveltämiin Kivi-lauluihin (2007).

Toivo Kuula keräsi ja sovitti lukuisia eteläpohjalaisia kansanlauluja vuosina 1907–1910. Parhaat näistä sovituksista ovat malliesimerkkejä Kuulan vivahteikkaasta sävelkielestä ja dramaturgian tajusta. Martti Talvelan legendaarista levytystä ei ylitä mikään, mutta myös Hynnisen supisuomalainen ääni sopii erinomaisesti sekä alistuneen herkkiin että uhmakkaan väkivaltaisiin tunnelmiin. Alkuperäisen pianon on Hakolan kekseliäissä sovituksissa korvannut jousiorkesteri. Keskipohjanmaan Kamariorkesteri soittaa Juha Kankaan johdolla antaumuksella, mutta laajempi kokoonpano ei luonnollisesti tavoita laulajan ja pianistin onnistuneen yhteistyön jäyhää intiimiyttä. Kauniimmin soi Sulho Rannan orkesterisovitus Kuulan Preludista ja Intermezzosta (op. 16b) uruille.

Hakolan Kivi-laulut ovat yllättävän sokerista tavaraa. Yksinkertaiset tonaaliset säkeistölaulut makeine melodioineen näyttävät vielä 2000-luvulla olevan enemmän sääntö kuin poikkeus kansalliskirjailijamme runojen laulusovituksissa. Kiven lyriikkaan on kuitenkin paneuduttu huolella ja uudet tulkinnat lienevät tervetulleita Sibeliuksen, Merikannon, Kilpisen sun muiden vanhojen jäärien värssyjen rinnalle. Hynnisen ääni on kaiken imelyyden keskellä edelleen savusaunaisen tuoreen tuntuinen, miellyttävä teräksisyys yhdistettynä kaarnan karheuteen ei ole kadonnut minnekään.

Kuulan Meren virsi (op. 11/2) on oheisvihkosen mukaan ”laajan äänialan vuoksi lähes mahdoton laulaa”. Pikemminkin kyse oli suomalaisen kuorolaulun amatöörimäisestä tasosta 1910-luvulla. Levylle valikoituneessa Pekka Helasvuon orkesterisovituksessa ei ole meren polyfonisesta pauhusta tietoakaan.

Linkit:

Naxos Direct

Alba Records

Vastaa

Post Navigation