Karl Weigl: Kuusi fantasiaa, Kuolleiden saari, Kuvia ja tarinoita op.2, Raivotarten tanssi, Yöfantasiat op.13
Joseph Banowetz, piano
Naxos 8.572423
Karl Weigl (1881?1949) oli Anton Webernin luokkakaveri ja Arnold Schönbergin arvostama säveltäjä, joka ei kuitenkaan hylännyt romanttisia ihanteita töissään tai lähtenyt tonaalisuuden uudistusliikkeeseen mukaan. Wien sen sijaan jäi taakse ilmapiirin kiristyessä 1930-luvulla ja uusi kotimaa USA tarjosi lähinnä opetustöitä ja vain jonkin verran uutta sävelkieltä pianomusiikkiin, mikä kuuluu levyn Kuudessa fantasiassa vuodelta 1942. Läpileikkaus kattaa Weiglin pianomusiikkia lähes 40 vuoden ajalta. Välimaastoa ei ole, vain joko vanhinta tai uusinta tuotantoa.
Tunnustettava on, että Weigl ei ole mikään pianosäveltäjä. Hän ei ota koskettimistosta tehoja juoksuilla tai hauskuuttavilla sormiakrobatialla, eikä piano syty soimaan yksinkertaisillakaan soittotavoilla. Tyyli tuo mieleen pianokouluvihkojen karakterikappaleet, jossa tunnelma luodaan naiivilla nimellä ja yksinkertaisella toistuvalla aiheella. Suppealiikkeiset fantasiat eivät hengitä ja synkkähohtoisella Kuolleiden saarellakin on ahdas tunnelma lähinnä siksi, että pianistin kädet on juntattu vieriviereen väsyneesti nahistelemaan. Pianisti Joseph Banowetzia ei Weiglin tekosista käy syyttäminen. Hänellä on charmikas vanhan miehen harkinnallinen klangi, jossa on lämpöä ja rehtiyttä, eikä näin yksinkertaisissa teoksissa ole suurempaa haittaa, vaikka soittaja ei parhaassa terässä enää olisikaan. Karl Weiglin merkittävimmät saavutukset säveltäjänä lepäävät sinfonioissa, joita BIS on ansiokkaasti levyttänyt, ja joissa kehityskaari kuuluu selvästi ja raikkaasti.