Musiikkitalon Kuoron Brahms-produktio ei ole itselleni ensimmäinen kerta, kun olen mukana laulamassa Ein deutsches Requiemia. Kyseinen teos tuli omalla kohdallani vastaan ensin poikasopraanona Helsingin tuomiokirkon poikakuoro Cantores Minoreksen riveissä 24 vuotta sitten. Kuoromme pitkäaikainen johtaja, professori Heinz Hofmann, oli menehtynyt vuonna 1987 ja lauloimme tuon Brahmsin hienon suurteoksen Hofmannin muistokonsertissa 13.3.1988. Kapellimestarina oli tuolloin kuoron uusi johtaja Christian Hauschild, solisteina Raili Viljakainen ja Jorma Elorinne.
Poikasopraanolle Brahmsin sielunmessun filosofinen ote ja dramatiikka ei ehkä auennut samaan tapaan kuin nykyään, mutta Ein deutsches Requiem edustaa silti minulle edelleen tietyn aikakauden päättymistä. Heinz Hofmannin merkitys musiikkikasvattajana on ollut aivan keskeinen Suomessa. Tämän varmasti allekirjoittavat kaikki hänen kasvattamansa Cantiksen, Radion lapsikuoron ja Radion nuorisokuoron laulajat.
Ein deutsches Requiem ei edelleenkään ole ihan tyypillisintä poikakuorojen perusohjelmistoa. Saksassakin se on kuulunut lähinnä Dresdenin kuuluisan Kreuz-kuoron ohjelmistoon. Cantores Minores on esittänyt teosta vuoden 1988 jälkeenkin, mutta edelleen se on totuttu kuulemaan lähinnä aikuisten sinfoniakuorojen tulkintoina.
Kaivelin kirjahyllystä Cantores Minores -kuoron historiikin, jossa käytiin läpi tuota Hofmannin muistokonserttia. Hauska detalji löytyikin Hesarin arvostelusta, jonka oli kirjoittanut Musiikkitalon Kuoron johtaja Tapani Länsiö! ”Patin” kirjoittama arvostelu oli varsin kiittäväkin, mutta jätti monelle nuorelle kuoropojalle arvet kaipaamalla kuoroon mm. oluttuopin treenaamia bassoja. Arvostelu sai aikaan myös jälkilöylyjä mediassa, sillä Vesa-Pekka Koljonen puuttui arvosteluun Ilta-Sanomien kolumnissaan ”Kritiikin jumalat”. No, nyt vuosien jälkeen olen saanut armon tutustua myös mallasjuomien ihanuuteen ja vaihtanut äänilajini poikasopraanosta bassoon aikoja sitten.
Mutta syyskuussa, kun Brahmsin Ein deutsches Requiem soi ensimmäistä kertaa Musiikkitalossa, laulan jälleen mielessäni myös edesmenneen kuoromestarini Heinz Hofmannin muistolle ja kiitän sydämessäni siitä ihmeellisestä musiikin lahjasta, jonka olen pikkukanttoreilta aikoinaan saanut.
Mikko Kuivalainen