”Ja nythän täällä on 10 000 satelliitti-penkkimuusikkoa jotka telakoituvat emälaivaan estradialttarilla,” julisti iloinen Leif Segerstram torstaina Turun Taiteiden yön ilmaisessa sinfoniakonsertissa. Turun filharmonista orkesteria Aurajoen rantaan teatterin kupeeseen rakennetulla ulkoilmalavalla johtanut Segerstram liioitteli jonkin verran, mutta kuitenkin useita tuhansia ihmisiä oli kokoontunut puupenkeille, sulloutunut käytäville ja jopa kiivennyt jyrkille kalliolle kuuntelemaan kaupunkinsa orkesterin ja kapellimestarilegendan miltei kahden ja puolen tunnin mittaista Sibelius-spektaakkelia. Harvat lähtivät kesken. Voimakkaasti vahvistetut klassikot Finlandiasta toiseen sinfoniaan, Chorus Catheralis Aboensis -kuoron avustama Oma maa ja Matti Salmisen tilalle hypänneen yleisösuosikki Helena Juntusen laulamat kolme orkesterilaulua kamppailivat musiikkijuhlien valta-teemaan sopivasti Taiteiden yön muiden musiikkitapahtumien kanssa, eikä orkesteri antanut peitota itseään.
Myrkyisä räjähtävyys ja sinnikkyys oli tarkoituksellista, koska konsertin tavoitteena oli käytännössä ”räjäyttää tuohon kallioon konserttisalin mentävä aukko.” Kun Musiikkijuhlien taiteellisen johtajan Topi Lehtipuun haastattelema Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randell ilmoitti olevansa periaatteellisesti uuden konserttitalon puolella, yleisö puhkesi riemunosoituksiin. Paikalle pakkaantuneiden ihmisten hartaus ja innokkuus viesti käsinkosketeltavasta klassisen musiikin nälästä. Kaupungissa on selvästi tilausta tämänkaltaisille matalan kynnyksen konserttitilanteille – ja uudelle konserttitalolle.
Yhdeltätoista Tuomiokirkko henki samaa nälkäisyyttä: kirkko oli miltei täpösen täynnä kuulijoita, jotka halusivat hiljentyä myöhäisillassa gambamusiikin sointuihin. Keskittynyt intensiteetti oli sama kuin ulkoilmalavan äärellä, mutta tunnelma kynttilöin valaistussa kirkossa oli toisesta ääripäästä: Mikko Perkola ja japanilainen Atsushi Sakaï kehräsivät hiljaisilla soittimillaan herkkää, riipivää sointukudosta, jonka korkeat holvit pehmensivät ilmaviksi pilviksi ja nauhoiksi.
Ohjelmassa oli ranskalaista barokkimusiikkia mm. Marin Marais’lta ja Sainte-Colombelta. Konsertin keskipisteenä oli Olli Virtaperkon vuosi sitten kantaesitetty gambaduo Songs of Innocence, Lust and Sorrow. 1600-luvun gambamusiikin ympäröimänä nykyteoksen hienovaraiset taustarakenteet tulivat hyvin esiin: duo suodattaa taidokkaasti vanhan ranskalaisen gambismin eleitä ja liikkeitä osaksi Virtaperkon omaa ilmaisua.
Keskellä Taiteiden yötä herkkä gambamaailma kätkeytyi kirkon paksujen seinien suojaan kuin omaksi ulottuvuudekseen.