Dmitri Shostakovits: Orango – Prologi, Sinfonia No. 4
Los Angeles Master Chorale & Los Angelesin filharmonikot,
Esa-Pekka Salonen, kapellimestari
Deutsche Grammophon 0289 479 0249 2 2 CDs DDD GH2
Vuoden 1932 alussa Dmitri Shostakovits (1906-1975) vastaanotti Moskovan Bolshoi-teatterilta ooperatilauksen vuosittaisiin lokakuun vallankumoksen juhlallisuuksiin. Libretistit Aleksei Tolstoi ja Alexander Startsakov laativat ensin oopperan prologin, johon Shostakovits alkoi välittömästi säveltää musiikkia keskeyttäen työnsä Lady Macbethin parissa.
Bolshoin tilauksesta, Orangosta, oli tarkoitus tulla kolminäytöksinen ooppera, jossa tarinan nimihenkilö, ihmisen ja orangin sekoitus kohoaa monien vaiheiden kautta häikäilemättömäksi sanomalehtikeisariksi vajotakseen lopulta nöyryyttävään rappioon. Orango ei kuitenkaan päässyt prologia pidemmälle, kun Stalinin hallinnon kiristynyt ote mitä ilmeisimmin katkaisi libretistien työn.
Projektin kariuduttua Shostakovits arkistoi 13-sivuisen pianopartituurinsa, joka vaipui unohduksiin, kunnes Shostakovits-tutkija Olga Digonskaja löysi sen vuonna 2004. Paria vuotta myöhemmin Shostakovitsin leski Irina pyysi säveltäjä Gerald McBurneyta orkestroimaan prologin, joka sai kantaesityksensä Esa-Pekka Salosen johdolla Losa Angelesin filharmonikkojen konsertissa viime joulukuussa. Tuo kantaesitys kuullaan myös Salosen uudella Shostakovits-levyllä yhdessä neljännen sinfonian kanssa.
Alkuperäisessä konseptissa Orangon elämänvaiheet olisi kerrottu takaumina kolmen näytöksen puitteissa. Prologi on sensijaan eräänlainen metaooppera, joka sijoittuu kuvitteellisiin vallankumouksen viisitoistavuotisjuhliin Neuvostojen palatsissa. Juhlissa yleisölle esitellään tavanaomaisten kulttuuri- ja sotilasspektaakkieleiden lisäksi Orango, josta on tullut rappiotilaan vajonnut kummajainen.
Prologi sisältää yksitoista musiikkinumeroa, joista osan Shostakovits on kierrättänyt muista teoksistaan. Alkusoitto on peräisin Pultti-baletista (1931) ja muutamat katkelmat Ehdollisesti murhattu -revyystä (1931). Näissä McBurney on säilyttänyt Shostakovitsin alkuperäiset orkestraatiot. Muhkean alkusoiton jälkeen prologissa kuullaan suuri kuorokohtaus, satiirisia katkelmia, balettinumero, ironisen mahtipontista sotilasmusiikkia sekä nimihenkiklön esiinmarssi, kliimaksi, joka kääntyy nopeasti farssiksi. Prologi päättyy hulppeaan orkesterin ja kuoron loppunousuun.
Ilahduttavinta Orangossa on, että se ei jää irralliseksi fragmentiksi. Sen sijaan prologista muodostuu häpeämättömän vaikuttava musiikillinen satiiri. Solistit, orkesteri ja Los Angeles Master Chorale -kuoro tavoittavat Salosen johdolla Shostakovitsin omaleimaisen sävelkielen koko kirjon niin pienissä pirullisissa vivahteissa kuin hehkuvissa kliimakseissakin. Upeaa työtä kapellimestarilta, joka vielä neljännesvuosisata sitten vannoi ettei koske Shostakovitsiin ”pitkällä tikullakaan”. Ja onhan Orangon tarinassa on piirteitä, jotka tulevat lähelle Salosen omaa toteutumatta jäänyttä oopperaprojektia Nainen ja apina.
Vahvan Orangon lisäksi DG:n albumi palkitsee kuulijan Salosen huikealla tulkinnalla Shostakovitsin neljännestä sinfonista (1935-36). Tunnin mittainen, teknisesti ja emotionaalisesti rankka teos soi Salosen johdolla rikkaasti tunnelmien vaihdellessa terävävien ja syvien vaskisointujen, kirkkaiden jousten ja upeiden puhallin- ja jousisoolojen välillä.
Kaikkiaan DG:n levy on yksi Salosen laajan diskografian hienoimmista. Toivottavasti arvovaltainen levy-yhtiö pystyy tarjoamaan jatkossa Saloselle nykyistä useammin merkittäviä levytysprojekteja. Niistä kun tuppaa tulemaan ihan perhanan hyviä.