Festivaalin taiteellinen johtaja Anastasia Injushina on suunnitellut tänä vuonna neljättä kertaa järjestettävän tapahtuman, jossa pääkaupunkilaisia hemmotellaan nimekkäiden solistien esittämillä kamarimusiikkiohjelmiston merkkiteoksilla.
Konsertin aloittaneen Dvo?ákin Tertseton esityksessä Svetlin Roussevin ja Vladimír Buka?in soittimet omasivat saman tyyppisen tumman äänen ja ne soivat huomattavan sointuisasti yhteen. Tero Latvalan viulussa on vaaleampi sointi ja se sopi mainiosti liitelemään kolmikon ylimpänä. Roussev välitti huomiota herättävän herkästi teoksen eri sävyjä ja toi väliäänen harvemmin kuultavaa paloa. Kolmannen osan ländler-jäljittely sai lämpimän sydämellisen asun ja finaalin muunnelmat säilyttivät hillityn ilmeensä loppupyrähdyksen alkuun saakka. Yhtyeen soinnissa oli hauskasti välillä jopa barokkisoittoa tavoittavia hetkiä.
Glinkan sekstetossa soittaneen Susanna Yoko Henkelin viulun sointi oli konsertin ylellisintä, hän loihti siitä vaivattoman oloisesti loisteliaan sävyjen kirjon. Myös Henri Sigfridssonin pianismi kantoi jäntevällä ja briljantilla otteellaan läpi teoksen – tämä tuli erityisesti esiin seksteton toisen osan alun hienossa pianosoolossa. Toisessa osassa soi huomiota herättävästi myös Henkelin ja Roussevin kahden viulun muunnelma. Iskevä finaali sai nasevan ilmeen, osan italialaista oopperaa jäljittelevät hetket olivat suorastaan hupaisia.
Schubertin kvintettoa oli esittämässä hyvin tunnettu Borodin-kvartetti viidentenä pyöränään Robert Cohen. Yhdistelmä oli erittäin onnistunut, esitys oli kokonaisuudessaan vakuuttava ja teoksen jännite tuntui vain kasvavan osa osalta. Borodin-kvartetin sointikulttuuri on äärimmäisen korkeatasoista, yhtyeen ensiviulistin valloittava kvaliteetti on sekoitus jotain vanhaa venäläistä ja yllättävää kepeyttä. Cohenin sello väritti tätä kaikkea, jos mahdollista, vielä muhkeammaksi. Kvinteton jumalaisen kaunis toinen osa vei todella nopeaan scherzoon ja finaalin unkarilaistyyppinen aloitus oli juuri sopivan letkeä – unohtamatta sivuteemaa, minkä esittäjät toivat kuultavaksi suorastaan vetoavan lämpimästi.
Temppeliaukion kirkossa oli myötäelävää yleisöä runsaasti paikalla, vaikka aivan täynnä tämä Helsinki Spring Light Chamber music –festivaalin päätökonsertti ei ollut. Yleisö oli perustellusti tyytyväistä illan tarjontaan ja puheensorinasta erotti useammankin maininnan Kuhmon suuntaan vievästä kesäretkestä.