Jean Sibelius: 2. & 5. sinfonia
Minnesotan orkesteri & Osmo Vänskä
BIS, 2011
Minnesotan orkesterin pääkapellimestari Osmo Vänskä levyttää Sibeliuksen sinfoniat jo toistamiseen. Vänskän edellinen sykli Sinfonia Lahden kanssa nosti orkesterin pikkukaupungin ihmeeksi ja kapellimestarin arvostetuimpien Sibelius-tulkkien joukkoon. Levymerkki pysyy samana, mutta stereo on vaihtunut 5.0-tilaääneksi. Mutta miten on tulkinnan laita, onko Vänskän näkemys kypsynyt? Tarkastelussa on siis projektin esikoislevy säveltäjän rakastetuilla toisella ja viidennellä sinfonialla.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyy orkesterin tyystiin erilaiseen yleissointiin. Se on pyöreä ja äärimmäisen hiottu, siitä on hankala saada otetta. Se on myös hillitty ja arvokas, se jättää etäiseksi. Soitto on niin sulavaa ja saumatonta, että yksityiskohdat sumenevat ja ääriviivat katoavat. Teknisesti moitteeton mutta intohimoton.
Ei se silti huono ole ? se on huono vain korkeisiin odotuksiini ja vertailukohtaansa nähden. Itse asiassa on siinä kehuttavaakin: harvoin kuulee yhtä tukevia, napakoita, muhkeita ja erottuvia alataajuuksia. Etenkin patarumpu loistaa upealla klangillaan. Tämä lienee suurelta osin Super Audio CD -formaatin ansiota.
Tulkinnasta huokuu kokonaismuodon itsevarma hallinta. Tempon käsittely on rohkeampaa kuin ennen ja dramaturgiset kaarrokset pidempiä ja johdonmukaisempia. Yksityiskohtien osalta räiskyvyys on kuitenkin siloiteltu karaktäärittömän tasapainoiseen ideaaliasuun. Tuntuu että tässä haetaan uutta standardia ja unohdetaan pelata odotuksilla ja yllätyksillä, kiinnittää kuulijan huomio joskus karkeillakin kontrasteilla. Varsinkin viides sinfonia kyllästyttää konventionaalisuudellaan.
Kokonaisuutena levy on aikaisempaan nähden pettymys. Juuri erilaisuus kuitenkin lupaa jatkon kannalta jotain hyvää. Miksipä muutenkaan näitä enää kannattaisi levyttää.