LigAlien: Mari Takanon musiikkia
LigAlien I, LigAlien II, LigAlien III, LigAlien IV
Jungibility (pianolle), Full Moon viululle ja elektroniikalle
Konsertto huilulle ja jousiorkesterille
mm. Mari Kimura (viulu) & Sharon Bezaly (huilu)
Swedish Chamber Orchestra, Anne Manson
BIS
Ensivaikutelma japanilaisen Mari Takanon levyä kuunnellessa on kuin lukisi Haruki Murakamin novelleja. Tuttu ja outo sekoittuvat kutkuttavalla tavalla, mielenmaisema on urbaanin sokkeloinen. Jotain vastaavaa voi kokea toikkaroidessa Tokion loputtomiin haarautuvilla pikkukujilla baarikierroksen jälkeen. Kirjailijaa ja säveltäjää näyttää yhdistävän myös intohimo jazziin.
Levyn nimi LigAlien asettaa odotukset korkealle: voiko Ligetin perintöä jatkaa vieläkin oudompaan suuntaan? Tiettujen Ligetin teosten (Aventures, Requiem jne.) ”alienmaisuus” tuntuisi olevan eräänlainen non plus ultra -ominaisuus. Samalla Takanoa ei voi olla vertaamatta toiseen Ligetin oppilaaseen, vuotta nuorempaan korealaiseen Unsuk Chiniin. Siinä missä Grawemeyer-palkittu Chin on uskaltautunut vastaamaan Ligetin teosten kompleksisuuden ja monitasoisuuden haasteisiin ottamalla härkää sarvista kiinni, näyttää Takano valinneen arvoituksellisemman lähestymistavan. Hän ottaa neuroottiseen nero-maestroonsa hieman etäisyyttä, kunnioittaen ja vapautuneesti hymyillen. Voin kuvitella Ligetin karisman olleen sen luokan rutistava rautamankeli, että jäädäkseen henkiin säveltäjänä oppilas tarvitsi aimo annoksen itämaista mielentyyneyttä.
Oma suosikkini levyllä on Full Moon viululle ja elektroniikalle, joka on sävelletty kokeellisen musiikin viuluvirtuoosille Mari Kimuralle. Ehkäpä Kimuran vaikutuksesta Takano on uskaltautunut vielä tavallista oudommille vesille, erityisesti teoksen codan hiljaisen groteski ”konemusiikki” poikkeaa kaikesta aikaisemmin kuullusta. Taustavaikuttajana häämöttää Björkin Medúlla-albumi, jonka kappaleiden kaikki äänimateriaali on rakennettu tietokoneella muunnetusta ihmisäänestä. Samalla lailla Takano on työstänyt Full Moonin monitahoisen elektroniikkaosuuden Mari Kimuran soittonäytteistä.
Levyn päättää sen laajamittaisin teos, konsertto huilulle ja jousiorkesterille. Samoin kuin Kalevi Ahon huilukonsertto se on sävelletty Bis-levy-yhtiön johtajan Robert von Bahrin puolisolle Sharon Bezalylle. Konserton kolmen osan kuluessa käydään lävitse hienovarainen tunnelmien muodonmuutos: ensimmäisen osan kelmeä haparoivuus selkiytyy toisen osan aikana kohden finaalin kepeän päättäväistä rytmikkyyttä. Anne Mansonin johtama Swedish Chamber Orchestra, Örebro selviytyy kiitettävästi Takanon vaativasta jousitekstuurista, jonka puuskittaiselle uusklassismille mikroaskeleet antavat oman erikoisen värityksensä.