29.1.2012 klo 13.00 Musiikkitalon Harjoitussali
Sibafest: Bachmania
Hedvig Paulig, sopraano
Ralf Broman, bassobaritoni
Heta Aho, huilu
Erkki Louko, Aleksi Kotila, viulu
Jonas Rannila, musiikin johto
Sibafestin nuoret soittajat
Bach jos mikä on sitä ”the” musiikkia, perusmusiikkia, joka kulkee käytännössä jokaisen nuoren muusikon mukana ainakin jossain vaiheessa. Myös musiikin kuuntelijoilla on tyypillisesti Bachiin jonkinlainen suhde. Sibelius-Akatemian talvifestivaalin Sibafestin Bachmania-konsertin ytimessä oli juuri elävä suhde Bachiin: nämä ikisuositut, kulutetutkin sävelet eivät ole vitriininikkuna johonkin vanhaan ja arvokkaaseen tai monumentti, jota pitää vaalia, vaan kerta kerralta uutta musiikkia, omaa musiikkia.
Asetelma korostui, kun konsertin pääosassa ei itse asiassa edes ollut säveltäjämestari, vaan pikemminkin nuoria lupauksia puhkuva esittäjistö. Kapellimestari Jonas Rannilalle (s. 1989) idea konserttiin lähti juuri nuorista muusikoista. Rannila kertoo:
– Olin suunnitellut olevani pois Suomesta koko alkukevään, mutta joulukuussa soi toinen ääni kellossa, kun kuulin kahta nuorta lahjakasta viulistia harjoituksissa. Mykistyin ja taisin tauolla sanoa tapojeni mukaan ”mitä suusta nyt sattuu tulemaan” että teidät ois kiva saada kilpailemaan keskennänne vaikka Bachin Kaksoisviulukonserton parissa. Tämän ympärille kokosin konsertin rungon.
Erkki Louko ja Aleksi Kotila kisailivatkin konsertossa nuoruuden ankaruudella ja huimapäisyydellä. Nuorten miesten soittimilla oli viehättävällä tavalla persoonalliset soinnit, joten Loukon kirkkaan perusvärinen ja Kotilan sinisävyisempi, introvertimpi viulu kävivät keskenään vilkasta dialogia.
Nuorista muusikoista koottu pienorkesteri loisti tekemisen riemua. Rannila otti soittajiin vahvan kontaktin ja sitoi yhtyeen vahvaksi olennoksi. Musisointi oli nimenomaan suhteen muodostamista musiikkiin, voimakkaalla ja selkeällä tulkinnalla, sellaisella ylpeydellä kuin sitä soitettaisiin ensimmäistä kertaa. Rannila sai soittajat artikuloimaan verevästi ja vyörytti musiikkia sykkivästi eteenpäin, kauhtuneen hitaita tempoja vältellen.
Enimmäkseen moderneilla soittimilla esiintyvä jousisto piirteli kauniin rapeaa linjaa, ja Rannila pisti potkua väkevään bassosektioon, jonka dynamona oli viime syksynä diplomikonserttinsa pitäneen Matias Häkkisen mainio cembalo. Yleensä aivan liian paljon kuultu Air kolmannesta orkesterisarjasta soi kuin uutena yksinkertaisessa selkeydessään ja hienolinjaisuudessaan. Hyvä tulkinta syntyy kiinnittymisestä musiikkiin, kommervenkkejä ei tarvita, esitykset viestivät.
Jos alkuidea lähti viulisteista, konsertin toinen puolisko muodostui Bachin resitatiiveista ja aarioista.
– Yritin pysytellä henkisesti kasassa, kun sain sopraano Hedvig Pauligilta vastausviestin, että hän ja hänen miehensä Rolf Broman olisivat käytettävissä konsertin solisteina. Aattelin siinä vaiheessa, että tästä tulee ihan killeri, Rannila kertoo.
Paulig ja Broman lauloivat molemmat mukavasti valitut aariapaketit. Viimeisimmän Sibelius-laulukilpailun voittaneella Pauligilla on erittäin lupaava Bach-sopraano, jota tosin konsertin aikainen ajankohta aluksi tuntui verottavan. Ich habe genug -soolokantaatti soljui orkesterin kanssa sellaisella energisyydellä, että kuolemaa janoava aariapuhuja olisi pikemminkin voinut palvoa elämää. Pauligin ääni vakuuttaa solakalla, hopeisella kiinteydellään ja napakasti helähtävillä ylä-äänillään. Huilisti Heta Aho (jonka kamarioopperan Rannila johti viime Musica Nova -festivaaleilla) sähköisti teoksen innoittuneesti virtaavalla filigraanilla.
Rolf Broman lauloi Matteus-passion bassoaarioiden suosikit, ”Gebt mir meinen Jesum wieder” ja ”Mache dich mein Herze rein” niihin liittyvine ariosoineen. Parhaimmillaan Broman oli jälkimmäisen aarian vapautuneessa lyyrisessä linjassa. Eläytyvä asenne sai hyvää puhtia selkeästä tekstistä.
Bachiin pureuduttiin siis maanisella hartaudella. Mutta miksi manian kohteeksi valikoitui juuri Bach, eikä vaikkapa Mozart?
– Konserttiin en edes ajatellut muuta kuin Bachin musiikkia, Rannila sanoo. Johann Sebastianin musiikki on sietämätöntä, sydämellistä, hienovaraista ja ronskia. Täydellistä. On ollut kiva kasvaa sen kanssa.
Sibafest jatkuu vielä ensi lauantaihin 4.2. asti. Katso ohjelma.