Hillborg: Eleven Gates – Oramo, Gilbert, Salonen
Anders Hillborg: King Tide, Exquisite Corpse, Dreaming River, Eleven Gates
Royal Stockholm Philharmonic Orchestra, Sakari Oramo, Alan Gilbert, Esa-Pekka Salonen
BIS, 2011
Ruotsalainen Anders Hillborg (s. 1954) on kiehtova ja monipuolinen säveltäjä, jonka tuotannon levytyksiä ei ole ollut liiaksi asti saatavilla. Levy-yhtiö BIS parantaa tilannetta uudella julkaisullaan, joka sisältää säveltäjän neljä laajahkoa orkesteriteosta.
Levyn avauksena kuultava King Tide (1999) on vaikuttava orkesterielegia, joka on ilmeistä sukua Steve Reichin ja John Adamsin musiikille. Utuisten avaustahtien keskeltä kohoava pulssi tuo mieleen Reichin Music for 18 Musiciansin. Pulssin ympärille rakentuva kudos puolestaan muistuttaa Adamsin The Dharma at Big Sur -konserttoa. Silti kiinnostavampaa kuin nämä pinnalliset yhtäläisyydet on se, mikä sävellyksessä on ominta Hillborgia. King Tiden äänimaailma kertoo säveltäjänsä pitkäaikaisesta kiinnostuksesta elektroniseen musiikkiin. On ihailtavaa, kuinka upean ja omaperäisen äänimaailman Hillborg onnistuu löytämään sinfoniaorkesterista. Tukholman filharmonikot tekevät Sakari Oramon johdolla hienoa työtä.
King Tiden jälkeen kuultava Excuisite Corpse (2002) on toisesta maailmasta. Musiikkia hallitsevat vastakohdat ja nopeat muutokset. Huomio kiinnittyy erityisesti virtuoosiseen orkestrointiin, mikä ei välttämättä ole hyvä asia, kuten Igor Stravinsky aikoinaan osuvasti huomautti. Excuisite Corpsessa ongelma onkin siinä, että huolimatta kaikesta kuohunnasta ja upeista soinneista, joita tukholmalaiset Alan Gilbertin johdolla esiin loihtivat, sävellys ei pidä kuulijaa otteessaan. Vastaavanlaisia orkesterikappaleita kun on maailma väärällään.
Levyn teoksista vaativin on Dreaming River (1998). Sävellys käy läpi huikean kirjon tunnelmia suurista sointimassoista kamarimusiikillisiin jaksoihin. Dreaming Riverin avaavat kahden kiinalaisen oboen terävät nasaalit, joiden ympärille orkesteri kietoutuu. Teoksen alkuosan kuohunta tyyntyy ja saa vastineekseen yllättävän syvän adagio-jakson, jonka tunnelma ja soundi tuntuvat olevan täysin toisesta maailmasta. Adagiosta lähdetään kuitenkin hienosti rakennettuun uuteen nousuun, joka katkeaa vaikuttavasti kesken, ja musiikki hiipuu hiljaisuuteen. Dreaming River tarvitseekin useamman kuuntelukerran jäsentyäkseen johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi.
Levyn nimikkosävellys Eleven Gates (2006) huipentaa albumin. Los Angelesissa Esa-Pekka Salosen johdolla kantaesitetty teos jakautuu yhteentoista pariminuuttiseen jaksoon, joista muodostuu huikea seikkailu orkesterin soinnillisten mahdollisuuksien maailmaan. Eleven Gates on täynnä yllätyksiä, huumoria ja upeita sointeja. Kuohuvasta sointiaallokosta hetkittäin kirkastuvat tonaaliset keskukset ja tarttuvat rytmit tekevät vahvan vaikutuksen.
Eleven Gatesin kantaesityksestä tehty äänite on ollut saatavana DG:n digitaalisena albumina. Nyt julkaistu BIS:n levytys on soundiltaan kirkkaampi. Lisäksi Salosen johtamat Tukholman filharmonikot tekevät rytmisesti iskevämpää työtä kuin losangelesilaiset, mutta kantaesityksen purevaa voimaa tukholmalaiset eivät aivan tavoita.