Euroopan unionin barokkiorkesteri (EUBO, ent. EBO) on EU:n yhdessä eri sponsoritahojen kanssa ylläpitämä elin, jonka tehtävänä on viedä barokkimusiikkia mahdollisimman tasapuolisesti kaikkiin Euroopan unionin kolkkiin. Asiantuntijaraati valitsee keväisin pidettävissä koesoitoissa suunnilleen sadasta hakijasta parikymmentä jäsentä soittamaan kyseisen vuoden kiertueilla. Tänä vuonna valinta osui kolmen suomalaissoittajan kohdalle, allekirjoittaneen lisäksi barokkiviulisti Irma Niskanen ja barokkisellisti Louna Hosia kutsuttiin EUBO:n jäseniksi kaudelle 2009. Suomalaisedustus on tänä vuonna vahva, me kolme muodostamme peräti suurimman kansallisen ryhmän jaetusti espanjalaisten ja italialaisten kanssa (riippuen hiukan laskutavasta ja meneillään olevasta kiertueesta, mutta kuitenkin)! Suomalaissoittajat ovat olleet kautta orkesterin historian maamme suhteelliseen väestömäärään nähden hyvin edustettuina, eikä tämä vuosi siis ole poikkeus.
Koesoitot järjestettiin huhtikuussa Luxemburgin Echternachissa, jossa sijaitseva Centre Culturel Trifolion on myös EUBO:n ”kotipesä”, jossa harjoitellaan ja useimmiten esitetään uudet konserttiohjelmat ensimmäisenä. Paikan päälle kutsutaan hakemusten perusteella suunnilleen sata hakijaa Euroopan unionin jäsenmaista ja heistä valitaan kunkin kauden ohjelmien vaatimusten mukainen orkesteri, joka kiertää lähinnä Eurooppaa suunnilleen heinäkuun ja joulukuun välisen ajan keskimäärin neljän eri konserttiohjelman kanssa.
Hiukan poiketen tavanomaisista orkesterikoesoitoista EUBO:n pruuvit kestävät kolmisen vuorokautta, joiden aikana vain soitetaan, syödään tai nukutaan. Koesoiton ydin on koko ajan pyörivä orkesteri, jota johtavat taiteellinen johtaja Lars Ulrik Mortensenin lisäksi myös muut valintaraadin jäsenet, eli niinsanotut tutorit (mm. Helsingin barokkiorkesterin päävierailija Riccardo Minasi, Trossingenin korkeakoulun viuluprofessori Anton Steck sekä cembalisti Matthew Halls). Sen lisäksi kaikki hakijat pääsevät osallistumaan myös monenlaisille kamarimusiikki- ja soolotunneille, joilla eri tutorit pääsevät näkemään mahdollisimman monipuolisen kuvan kunkin soittajan taidoista ja valmiuksista.
Myönnän auliisti, että kolmepäiväinen päivittäin aamusta myöhään iltaan kestävä koesoitto oli suunniteltu niin taitavasti olemaan mahdollisimman stressaava ja monipuolinen, että suunnilleen kaaduin sänkyyn heti kun soitto loppui. Ehkä kyseessä oli myös jonkinlainen rasitustesti kiertue-elämää varten. Olen vahvasti sitä mieltä, että varsinkin kun kyseessä on kausittain vaihtuva orkesteri, jonka jäsenten pitää pystyä toimimaan yhdessä saumattomasti alusta asti, perinteinen Mozartin konsertto ja orkesteripaikat yksin sermin takaa -koesoitto ei olisi toimiva vaihtoehto. Koesoittojen tulokset julkistettiin vapun tienoilla ja ensimmäinen harjoitusperiodi alkoi vasta heinäkuussa, joten palautumiselle jäi onneksi runsaasti aikaa!