”Haetaan rehtoria 1.8.2009 alkavalle toimikaudelle – työsuhteen jatkuminen 1.1.2010 jälkeen epävarmaa”. Edellisen kaltaisen työnhakuilmoituksen ilmestyminen tämän vuoden tammikuussa oli hämmentävää. Kuka lähtisi tekemään rehtorin töitä viideksi kuukaudeksi niin, että työpaikan jatkuvuudesta ei ole takeita? Näinä maailmantalouden aikoina? Mutta niin vain rehtoriehdokkaaksi asettui kolme henkilöä ja työpaikka – sen nimi oli Sibelius-Akatemia.
Tämän hieman nurinkurisen tilanteen Sibelius-Akatemialle aiheuttaa yliopistouudistus, jonka lakiesitys on tällä hetkellä käsiteltävänä eduskunnassa. Mikäli eduskunta hyväksyy uuden yliopistolain tämän kevään aikana, astuu uusi laki voimaan 1.1.2010. Tällöin yliopistot, kuten Sibelius-Akatemia, muuttuvat itsenäisiksi oikeushenkilöiksi ja suomeksi sanottuna irtautuvat valtiosta. Tämä aiheuttaa monenlaista muutosta, myös rehtorin valintaan.
Sibelius-Akatemian nykyisen rehtorin toimikausi päättyy 31.7.2009 ja uusi rehtori valitaan 12.3. pidettävässä vaalissa. Rehtorin valitsee Sibelius-Akatemiaa laajasti edustava n. 100 hengen vaalikollegio, josta opiskelijoita on kolmasosa. Uudessa yliopistossa rehtorin valitsee kuitenkin hallitus. Alustavan päätöksen mukaan Sibelius-Akatemian uuden yliopiston hallituksessa olisi kahdeksan jäsentä: neljä ulkopuolista ja neljä yliopistoon kuuluvaa, joista yksi opiskelija. Uusi hallitus voisi halutessaan jyrätä vaalikollegion tekemän päätöksen ja vaihtaa rehtorin.
Maailma on ennustajia pullollaan, vaikka tulevaa tuskin pystyy ennustamaan yksikään oraakkeli. Olisi äärimmäisen omituista, mikäli uuden yliopiston hallitus ei päättäisi jatkaa nyt valittavan rehtorin tointa. Sibelius-Akatemia tulee käymään läpi suuria muutoksia vuodenvaihteen molemmin puolin ja rehtorin osuus muutosten ohjaajana ja läpiviejänä on ratkaiseva. Jokaisen yrityksen johto ymmärtää, että suurien mullistusten keskellä keskeisten työntekijöiden vaihtaminen ei ole kannattavaa. Toivottavasti tämä näkemys on vallalla myös uudessa hallituksessa.
Rehtorivaaliin asettuivat ehdolle Sibelius-Akatemian nykyinen rehtori ja musiikin tohtori Gustav Djupsjöbacka, musiikin tohtori Veli-Markus Tapio sekä pianomusiikin professori Erik T. Tawaststjerna. He kaikki kolme ovat oman alansa kiistattomia asiantuntijoita, vahvoja klassisen musiikin osaajia ja laajan musiikillisen tietämyksen omaajia. Vaalin teemoina esiintyivät muun muassa uusi yliopistolaki sekä akatemian talouden tasapainottaminen, mutta suuria eroja ehdokkaiden välille ei saatu edes ylioppilaskunnan järjestämässä vaalipaneelissa, jossa ylioppilaskunta ja paneelin kuulijat tenttasivat ehdokkaita. Miten vaalissa lopulta käy – se jää nähtäväksi.
Ei ole kuitenkaan helppoa toimia luovan alan organisaation johdossa. Jos huipulla tuulee, niin väitän taideyliopiston huipulla käyvän puhurin olevan vielä keskimääräistä voimakkaampaa. Kyse ei ole siitä, että ”ailahtelevat taiteilijat” aiheuttaisivat toimillaan ja mielipiteillään kaaosta, vaikka sitäkin lienee joskus esiintynyt. Asiantuntijoilla eli muusikoilla ei vain välttämättä ole yhteistä mielipidettä edes oman alansa sisällä, puhumattakaan että konsensus löytyisi muita musiikin lajeja edustavien muusikoiden kanssa. Rehtorin välillä mahdottomaltakin vaikuttava tehtävä on johtaa työyhteisöä näiden moninaisten mielipiteiden keskellä.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta Sibelius-Akatemian rehtorin työ on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen. Rehtorilla on näköalapaikka suomalaiseen musiikki- ja yliopistokenttään, jossa häntä asemansa puolesta myös kuunnellaan. Ison organisaation ja sen moninaisten toimijoiden luotsaaminen on haastavaa, mutta taatusti palkitsevaa. Suuri osa rehtorin työajasta kuluu Sibelius-Akatemian edustamiseen sekä Suomessa että ulkomailla ja rehtorin suhdeverkostot ovatkin laajat.
Ei siis ollenkaan hassumpi toimenkuva – täytyykin pitää mielessä.
Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan puheenjohtaja.