Eri yhteyksissä puhutaan modernista -, uudesta – ja nykymusiikista. Onko niillä jotain eroa?
Säveltäjä Juha T. Koskinen vastaa:
Kyseiset kolme termiä eivät tunnu puhekielessä paljonkaan poikkeavan toisistaan. Silti niillä jokaisella on oma historiansa ja omat merkityssuhteensa. ”Moderni” jo vierasperäisyytensä takia tuntuu viittaavan johonkin elitistiseen ja vain asianharrastajille tarkoitettuun salakieleen. Myös säveltäjien keskuudessa se on ollut jo pitkään pois muodista, vaikka sana etymologialtaan viittaakin muodikkaaseen (moda). Modernin taiteen museoon mennään katsomaan Picassoa ja modernin musiikin konserttiin mennään kuuntelemaan Stravinskya.
”Uusi musiikki” syntyi aikanaan juuri vastareaktiona ”modernia musiikkia” kohtaan. 1900-luvun alussa moderniksi kutsuttiin myöhäisromanttista tyyliä, ja niinpä Schönberg oppilaineen alkoi kutsua omaa musiikkiaan ”uudeksi musiikiksi” (Neue Musik). Uusi musiikki säilyttää tuoreutensa ajan kulumisesta huolimatta ja sen vastakohtana on aikakauden tavanomaisia arvoja mekaanisesti toistava musiikki.
”Nykymusiikki” näyttää päällisin puolin ottavan vähiten kantaa arvoihin. Se tuntuu sanovan, että kyseessä on musiikki, joka syntyy ja nautitaan tässä ja nyt. Tällainen ”carpe diem” asenne on sinänsä arvokas, mutta on muistettava että myös nykymusiikilla on parhaimmillaan juuret perinteessä ja latvusto kasvaa kohden tulevaa.
Kysy mitä tahansa klassisesta musiikista! Asiantuntijat osoitteessa toimitus(at)amfion.fi vastaavat.