Amfion pro musica classica

Monthly Archives: maaliskuu 2019

You are browsing the site archives by month.

Markus Mantere musiikin historian professoriksi Sibelius-Akatemiaan

mv_markus_mantere_hires2

FT, dosentti Markus Mantere on valittu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian musiikin historian professoriksi viisivuotiskaudelle 1.8.2019 alkaen.

Musiikin historian professori vastaa musiikinhistorian koulutuksen kehittämisestä yhdessä muiden toimijoiden kanssa sekä tutkimusyhteistyöstä Taideyliopistossa. Professuuriin kuuluvan opetusvastuun rinnalla Markus Mantere tutkii Suomen musiikkielämän rakentumista 1900-luvun alun vuosikymmeninä sekä maamme pianismin historiaa. Aiemmin hän on tutkinut muun muassa Suomen musiikkikoulutusinstituution historiallista taustaa ja musiikintutkimuksen oppihistoriaa.

– Näen erityisen tärkeänä yhteyden musiikin esittämisen ja historian opiskelun välillä. Soitonopiskelu on aina historiatietoista, ja myös historianopetuksessa on syytä pitää muusikon näkökulmaa ja historian soivaa tulkintaa esillä yhtenä tiedon tuottamisen näkökulmana, Mantere toteaa.

Markus Mantere (s. 1971) on väitellyt tohtoriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2006 musiikintutkimuksen oppiaineesta. Lisäksi hänellä on PhD-tutkinto Brown Universitysta Yhdysvalloista vuodelta 2011. Aikaisemmin Mantere on työskennellyt Sibelius-Akatemiassa Musiikin ja näyttämötaiteen tutkijakoulun koordinaattorina (2007-2011) ja yliopistotutkijana vuodesta 2012 lähtien.

Tutkimuksellisin perustein täytettävä musiikin historian professuuri sijoittuu Sibelius-Akatemian klassisen musiikin osastolle sävellyksen ja musiikinteorian aineryhmään, joka on yksi osaston yhdeksästä yksiköstä. Aineryhmä järjestää mm. sävellyksen, musiikinteorian, musiikkianalyysin ja länsimaisen taidemusiikin historian opetusta. Taideyliopiston strategiassa (2017–2020) tutkimus on asetettu yhdeksi keskeiseksi painopistealueeksi.

Sibelius-Akatemian musiikin historian professorin tehtävän hakuaika päättyi 25.4.2018. Tehtävää haki seitsemän henkilöä, joista kolme kutsuttiin marraskuussa 2018 järjestettyyn soveltuvuuden arviointiin. Markus Mantereen nimitti tehtäväänsä Taideyliopiston rehtori Jari Perkiömäki Sibelius-Akatemian dekaanin Kaarlo Hildénin esityksestä.

arvio: Leharin ’joutsenlaulu’ – Giuditta Helsingissä

Ville Salonen

Ville Salonen

Franz Leharin v. 1934 säveltämä musiikillinen komedia Giuditta on ollut täälläkin menestys. Viimeksi se oli esitetty tuoreeltaan samana vuonna miespääroolissa Väinö Sola (jonka tytär oli piano-oppilaani). Eilisen (6.3.2019) näytös oli loppuunmyyty, mikä osoittaa, että ’operetilla’ on pääkaupungissa uskollinen yleisönsä. Mutta kesti kyllä jonkin aikaa Aleksanterin teatterissa tottua taas lajin konventioihin. Olin viimeksi korrepeteerannut operettia Hilkka Kinnusen teatterille Helsingissä 70-luvulla.

Giuditta on Leharin viimeinen teos, eikä sille mitään voi että wieniläisoperetin maailma oli tuolloin jo jäänyt kauas taakse keisarilliseen ja kuninkaalliseen Wieniin. Giuditta on tyypillinen post-kauden retroteos, yritys palata johonkin, jota ei enää ole, till landet som icke är (hieman niin kuin äsken nähty Lorelei Paciuksen kohdalla); pyrkimys olla ajan hengessä ilmeni nyt liittämällä vaikutteita elokuvasta, ei vain jostain Marlene Dietrichin ja Gary Cooperin Marokosta, vaan ylipäätään niistä joissa Rudolph Valentino esiintyi eksoottisissa safariasuissa. Musiikissa oli jo afroamerikkalaista jazzia ja itäistä eksotiikkaa. Helsingin versiossa alkuperäinen täysi orkesteri korvattiin kamariensemblella (kuka oli tehnyt sovitukset?). Se kyllä toimii ’operetissa’ hyvin: muistan Suomen Kansallisoopperan kesäkiertueet Mikkelissä, jossa Nisse Rinkama johti pianon äärestä pienen pientä yhtyettä, kun lavalla esiintyivät Ilona Koivisto ja Heikki Värtsi. Se teki pikkupoikaan ehdottoman vaikutuksen (vuoden 1960 Mustalaisruhtinatar, ja sitten Valkoinen hevonen ja Iloinen leski).

Giudittan musiikki on sujuvaa professionellia tekstuuria tietenkin, mutta kohoaa vain kerran operetin vaatimaan ihanaan melodiseen lumoukseen aariassa Meine Lippen, sie küssen so heiss. Yleisö ei erehtynyt: kun se kuullaan toisessa näytöksessä ensi kerran, se puhkesi spontaanisti bravo-huutoihin. Mikä valtava ero on Iloisen lesken alati hersyvällä musiikilla vuodelta 1905 ja Giudittalla. Kolmessakymmenessä vuodessa on säveltäjä jo kuin eri henkilö. Giudittan ongelma on myös genre. Sehän ei oikeastaan ole operetti. Operetin juonen kuuluu olla tyhjänpäiväinen, jotta esityksen koko lumovoima keskittyy näyttämön loistokkuuteen ja musiikin ihaniin, välittömästi valloittaviin melodioihin ja värikkään eksoottisiin tansseihin. Kansanmusiikin lainat ja orientalismi ovat ok. Mutta voiko operetti päättyä traagisesti? Voiko juoni sisältää psykologisesti konfliktuaalisia, vakavia tilanteita, kuten rintamakarkuruutta, alistamista ja väkivaltaa? Giudittan päätöstä on verrattu Carmeniin, mutta mieleen tulee myös Eugen Onegin, joskin roolit ovat vaihtuneet: se on nainen joka on matkustellut, luonut uran ja rikastunut, kun taas mies on jäänyt onnettomaan kaipuuseen. Giudittan loppu siis yllättää katsojan.

Pääroolien esittäjät Mari Palo Giudittana ja Markus Nykänen Octaviona. hänen ’sulhasenaan’ olivat erinomainen valinta: he huipensivat teoksen lyyrisvokaaliset hetket. Suprettipari hedelmäkauppias Pierrino ja hänen morsiamensa Anita toivat näyttämölle aitoa operettihenkeä; erityisesti Ville Salosen Pierrino oli myös liikunnallisesti virtuoosinen, mutta samalla niin lauluissa kuin puherepliikeissä oikealla tavalla naiivi ja gemütlich. Manuele, Giudittan karkea puoliso, sai oivan tulkin Ville Häkkisestä, ja samoin Sebastian, satamatyön johtaja, Markku Pihlajassa. Antonion, Octavion ystävän kohtalo ei ratkennut, ts. saiko hän Mariettansa, häntä esitti osuvasti Markus Nieminen. Yökerhon omistaja Martini oli sopivan groteski Mika Nikanderin tulkitsemana ja samoin Lolita, Iida Kattelus. Lordi Barymore eli Esa Kytöoja edusti brittiläistä kolonialismia. Herttuan roolissa aivan lopussa esiintyi Timo Närhinsalo ja hänen adjutanttinaan Antti Nieminen ja keskeytyneen illan tarjoilijana Jaakko Nieminen.

Kamariyhteyttä johti Jonas Rannila, jonka tiedämme erinomaiseksi vokaalisissa teoksissa, myös sellaisissa monumenteissa kuin Brahmsin Ein deutsches Requiemissä. Puvut ovat aina tärkeät operetissa ja ne oli suunnitellut Taina Relander, samoin kuin lavasteet. Alkeellisen säröisen filmin käyttäminen siteenä nykyaikaa toimi hyvin. Joskin kun istuin permannon viimeisellä rivillä juuri kameran edessä pelkäsin, että hiustupsuni heijastuisi koko ajaksi lavan valkokankaalle ja yritin laittautua mahdollisimman pieneksi.

Koreogafia oli erittäin tärkeä. Espanjalaistyyppiset flamenco-tanssit vaihtelivat orientaalisten tyttöryhmien liikehdinnän kanssa. Yksi kohtaus oli tehty berliiniläisen kabareen tyyliin. Ennen kaikkea Ville Saukkonen osoitti ohjauksessa, miten hän on kehittynyt yhä enemmän musiikin huomioonottavaan suuntaan; hän ei kiusaa laulajiaan panemalla heidät esiintymään hankalissa positioissa lavalla eikä hän häiritse ohjauksella musiikkia, vaan antaa sen soida. Tämä siis ei ole Regietheateria ollenkaan, vaan pikemminkin Musikertheateria. Mutta hänellä on fantasiaa ja hauskoja elävöittäviä yksityiskohtia kuten parien tyynysota, armeijan markeeraaminen äksiisillä jne. Koko projektin sympaattinen aspekti oli Ammattiopisto SamiEDUn opiskelijatyöryhmien käyttö. Monet pääsivät näin mukaan esityksen tuottamiseen.

Oikeastaan siis Giuditta ei olekaan operetti, mutta ei sille mitään voi, jos säveltäjä on Lehar, että teos putoaa tähän formaattiin ja täytyyhän saliin saada yleisöä. Operetilla se kyllä onnistuu, mutta miten olisi käynyt genrellä musiikillinen komedia. Operetti elää ja kotiin saatiin läksiäisinä ainakin yksi mieleenpainunut ihana intonaatio: Meine Lippen küssen…

– Eero Tarasti

HKO:n Kummilapset 2012 -projekti huipentuu tällä viikolla

Helsingin kaupunginorkesterin vuonna 2012 alkanut Kummilapsiprojekti huipentuu tällä viikolla, kun orkesteri soittaa ylikapellimestarinsa Susanna Mälkin johdolla lapsiyleisölle suunnatun Sergei Prokofjevin musiikkisadun Pekka ja susi. Kertojina ovat Satu Sopanen ja Susanna Haavisto.

Helsingin kaupunginorkesteri kutsui jo toistamiseen kummilapsikseen kokonaisen ikäluokan, kaikki vuonna 2012 syntyneet helsinkiläislapset. Kummilapsitoimintaan ilmoittautui 3400 perhettä eli yli puolet koko ikäluokasta. Perheille on tarjottu maksuton konsertti kahdesti vuodessa. Ensimmäistä kertaa Kummilapsiprojekti järjestettiin vuonna 2000 syntyneille helsinkiläislapsille.

Helsingin kaupunginorkesterin kummilapsitoiminta saa jatkoa ensi vuonna, kun orkesteri kutsuu vuonna 2020 syntyvät helsinkiläislapset kummilapsikseen neuvoloiden kautta. Ilmoittautuminen mukaan toimintaan alkaa heti ensi vuoden alusta. Samalla Helsingin kaupunki kumppaneineen valmistelee kummilapsitoiminnan laajentamista eri kulttuurin alojen vuorollaan toteuttamaksi, jokavuotiseksi toimintamuodoksi.

HKO:n kummilapsitoiminnan tavoitteena on herättää rakkaus musiikkiin ja soittamiseen sekä tarjota perheille yhteisiä kokemuksia. Lapsen musiikillista ja motorista kehitysvaihetta tukevat teemalliset lastenkonsertit ja toiminnalliset konsertit työpajoineen tarjoavat myös yhteisen ikäluokkakokemuksen ja vahvistavat helsinkiläisten perheiden ja kaupunginorkesterin välistä yhteyttä.

Kummilapsikonserttien taiteellisena ja pedagogisena suunnittelijana toimii Satu Sopanen ja projektia tuottaa HKO:n yleisötyön tuottaja Annika Kukkonen. ”Kaupunginorkesteri on kummilapsitoiminnan kautta luonut merkityksellisen suhteen perheisiin. Olemme iloisia, että Kummilapsiprojektimme on innoittanut myös muita orkestereita Suomessa ja muualla Euroopassa vastaavanlaiseen toimintaan”, Kukkonen kertoo.

Kummilapsille suunnattuja Olipa kerran Pekka ja susi -konsertteja on orkesterin tämän viikon ohjelmassa kolme, joiden lisäksi torstaina 7.3. klo 18.30 sama ohjelma esitetään yleisölle avoimessa konsertissa. Konsertti on toistaiseksi loppuunvarattu, ja sitä voi seurata suorana lähetyksenä Helsingin kaupunginorkesterin verkkosivuston kautta osoitteessa:

www.helsinginkaupunginorkesteri.fi/hko-screen

Klaus Mäkelä johtaa Bachia, Mendelssohnia ja Beethovenia RSO:n konsertissa

ig-A-1820365-1433758939-7800

Ilja Gringolts

Oslon filharmonikkojen tuleva ylikapellimestari, Tapiola Sinfoniettan taiteellinen partneri sekä Turun musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Klaus Mäkelä johtaa Radion sinfoniaorkesteria 13.-14.3. sekä Lauantaiuusinnassa 16.3. Musiikkitalossa. Ohjelmassa on modernistien Anton Webernin ja Luciano Berion tekemiä Bach-sovituksia, Mendelssohnin 3. sinfonia sekä Beethovenin viulukonsertto. Konserton solistina esiintyy Leningradissa v. 1982 syntynyt Ilja Gringolts.

Tähtilaulajien ja huippumuusikoiden kesä Urkuyö ja Aaria -festivaalilla

Urkuyö ja Aaria -festivaali 6.6.–29.8.2019 tuo lukuisia laulu-, urku- ja kamarimusiikin kansainvälisiä huipputaiteilijoita Espooseen. Festivaalilla esiintyvät muun muassa laulajat Camilla Nylund, Topi Lehtipuu, Tuomas Katajala, Arttu Kataja, Tuuli Takala ja Aarne Pelkonen, pianisti Ralf Gothóni, konserttiurkurit Kalevi Kiviniemi ja Petúr Sakari, kitaristi Marzi Nyman, näyttelijä Seela Sella sekä itävaltalainen sellisti Stephan Koncz Berliinin filharmonikoista.

Festivaalin korkeatasoisen ohjelman muodostavat taidemusiikin tunnetut ja myös harvinaisemmat helmet renessanssista nykyaikaan. Taiteellisena johtajana toimii pianisti Erkki Korhonen. Avajaiskonsertti pidetään Tapiolan kirkossa 6. kesäkuuta, minkä jälkeen jokaviikkoiset myöhäisiltojen konsertit jatkuvat Espoon tuomiokirkon tunnelmallisessa keskiaikaisessa miljöössä aina torstaisin 13.6.–29.8.

Festivaalin avajaiskonsertissa 6.6. kuullaan huippukokoonpanon esittämänä Gioachino Rossinin Petite messe solennelleTeoksen solisteina laulavat Tuuli Takala, sopraano, Anu Ontronen, mezzosopraano, Tuomas Katajala, tenori, ja Arttu Kataja, baritoni. Kamarimusiikillisen kokoonpanon täydentävät Erkki Korhonenpiano ja musiikinjohto, Joel Papinoja, piano, Jussi Littunen, harmoni sekä Urkuyö ja Aarian festivaalikuoro.

Aarioiden ja liedin loistoa

Euroopan oopperalavat valloittanut Camilla Nylund, sopraano, hurmaa yhdessä miehensä, hollantilaisen tenorilaulaja Anton Sariksen kanssa kauneimmilla musikaali- ja ooppera-aarioilla sekä rakkausduetoilla elokuun 22. päivä. Ikuista rakkautta – Evig kärlek -nimisessä konsertissa esiintyvät lisäksi Erica Nygård, huilu ja Niels Burgmann, urut ja piano.

Monipuolisina taiteilijoina tunnetut Topi Lehtipuu, tenori, ja Ralf Gothóni, piano, esiintyvät yhteisessä liedkonsertissaan Urkuyö ja Aariassa 1. elokuuta. Konsertin ohjelmassa on yksi taidelaulun klassikkoteoksista, Robert Schumannin Dichterliebe sekä suomalainen laulusarjahelmi, Seppo Nummen Lassi Nummen runoihin säveltämä Vuoripaimen.

Kymmenen vuotta yhdessä esiintynyt ja kansainvälisissä kilpailuissa palkittu liedduo Aarne Pelkonen, baritoni, ja Juho Alakärppä, piano, vievät matkalle ihmiselämän syvyyksiin ja vapauden kaipuuseen 4. heinäkuuta Franz Schubertin, Robert Schumannin, Gustav Mahlerin, Henri Duparcin ja Jean Sibeliuksen lauluja sisältävässä ohjelmassaan.

Näyttelijä Seela Sellan, sopraano Pia Freundin ja pianisti Kristian Attilan yhteinen esitys jatkaa ihmiselämän kysymysten pohdintaa Tänä yönä en pelkää kulkea yli pimeän -konsertissa elokuun 15. päivänä. Katri Valan Valvoja-runon säkeestä nimensä saanut esitys yhdistää musiikkia, runoja ja taiteilijaparien kirjeitä. Esityksessä kuullaan muun muassa Jean Sibeliuksen, Toivo Kuulan ja Ilkka Kuusiston sävellyksiä,Katri Valan, L. Onervan ja Aino Kallaksen runoja sekä Aino Sibeliuksen ja Alma Kuulan kirjeitä.

Instrumenttiensa huipputaitajia

Musiikin kameleonttina tunnettu kitaristi Marzi Nyman ja urkujen Paganiniksi kutsuttu konserttiurkuri Kalevi Kiviniemi muodostavat esiintyjäduon, jolta voinee odottaa mitä vaan. Hengessä ja tulessa -nimisessä improvisatorisessa konsertissaan Nyman ja Kiviniemi hyödyntävät sähkökitaran ja urkujen monipuolisuutta luoden jotain uutta ja ennen kokematonta. 18. heinäkuuta kuultavan konsertin säveltäjänimiä ovat Jehan Alain, Geroges Delerue, Marzi Nyman, Léon Boëllmann ja Andreas Willscher.

Pohjois-Euroopan johtaviin konserttiurkureihin lukeutuva, Pariisin Notre Damessakin esiintynyt Pétur Sakari valloittaa Espoon tuomiokirkon urut kesäkuun 13. päivä. Nuoruus ja uutta luova urkutaide kohtaa konsertissa kokemuksen kautta syntyvät puhuttelevat tulkinnat, kun konsertin laulumusiikista vastaa baritonilegenda Jorma Hynninen. Hynnisen ohjelmassa on Toivo Kuulan, Oskar Merikannon ja Einojuhani Rautavaaran lauluja.

Berliinin filharmonikkojen sellisti Stephan Koncz esiintyy Urkuyö ja Aarian konsertissa kesäkuun 27. päivä yhdessä espoolaisten taiteilijoiden, baritoni Jussi Vänttisen ja pianisti Maija Weitzin kanssa. Itävaltalainen Koncz tunnetaan monipuolisena muusikkona, joka Berliinin filharmonian lisäksi soittaa useissa kamariyhtyeissä sekä solistina ja on myös säveltäjä ja kapellimestari. Konczin, Weitzin ja Lappeenrannan laulukilpailut tänä vuonna voittaneen Vänttisen konsertissa kuullaan muun muassa Franz Schubertin, Ludwig van Beethovenin ja Louis Spohrin musiikkia.

Nousevia kykyjä

Timo Mustakallio -laulukilpailun vuoden 2019 voittajia saadaan tuoreeltaan kuulla Urkuyö ja Aarian konsertissa 25. heinäkuuta. Konsertissa esiintyvät laulajat ilmoitetaan Timo Mustakallio -laulukilpailun 14.7. käytävän loppukilpailun jälkeen. Pianistina esiintyy Tuula Hällström. Konsertin yhteistyökumppaneina ovat Timo Mustakallio -säätiö, Suomen Kulttuurirahaston Eero Rantalan rahasto ja Savonlinnan Oopperajuhlat.

Festivaalin yhteistyö Kansan Sivistysrahastoon kuuluvan Päivi ja Paavo Lipposen rahaston kanssa jatkuu kolmatta vuotta. Tänä vuonna festivaalilla esiintyvät rahaston 2019 stipendiaatit sopraano Jutta Holmström ja basso Visa Kohva pianistinaan Erkki Korhonen. 11. heinäkuuta pidettävässä konsertissa luvassa on ooppera-aarioiden dramatiikkaa ja kesäisten laulujen herkkyyttä.

Kansallisooppera Espoossa -konsertissa 8. elokuuta Kansallisoopperan orkesterin solisteina esiintyvät sopraano Virva Puumala, joka on tämän vuoden Lappeenrannan laulukilpailujen toinen voittaja, sekä Oopperaorkesterin harpun äänenjohtajana toimiva Stefania Saglietti. Gabriel Faurén, Claude Debussyn ja Igor Stravinskyn musiikkia sisältävän konsertin johtaa Taavi Oramo, ja se järjestetään yhteistyössä Suomen kansallisoopperan ja -baletin kanssa.

Festivaalin lopuksi elokuun 29. päivä esiintyy pääkaupunkiseudun eturivin laulajista muodostettu uusi lauluyhtye Vuo Ensemble. Yhtyeessä laulavat Olga Heikkilä, sopraano, Katariina Heikkilä, mezzosopraano, Simo Mäkinen ja Mats Lillhannus, tenori, sekä Elja Puukko ja Jussi Merikanto, basso. Lume di Notte -konsertissa kuullaan laulumusiikin mestariteoksia renessanssin ajalta meidän päiviimme asti, säveltäjinä muun muassa John Wilbye, Giaches de Wert, Carlo Gesualdo, Ildebrando Pizzetti ja John Tavener.

Festivaalin ilmaisohjelmat

Juhannusiltamissa 20. kesäkuuta saadaan nauttia yhteislauluista, nuorten laulajien musiikkiesityksistä ja suviyön tunnelmasta. Taiteellisen johtajan Erkki Korhosen juontamissa Juhannusiltamissa esiintyvät Laura Juvonen, sopraano, ja Aapo-Tapani Kilpelä, bassobaritoni. Juhannusiltamiin on vapaa pääsy, kuten myös ennen konsertteja pidettäviin taiteilijatapaamisiin ja urkujen esittelyihin. Avajaiskonsertin yhteydessä järjestetään taiteilijatapaaminen heti konsertin jälkeen Original Sokos Hotel Tapiola Gardenissa.