John Adamsin säveltäjäresidenssi Berliinin filharmonikoiden kanssa jatkui sir Simon Rattlen johdolla The Gospel According to the Other Mary -passio-oratorion huikealla konserttiesityksellä perjantaina. Kuva © Jari Kallio
Ikinuori amerikkalaissäveltäjä John Adams viettää 70-vuotisjuhliaan tänä vuonna. Vaikka Adamsin musiikkia kuuleekin säännöllisesti myös eurooppalaisissa konserttiohjelmissa, kuluvalla kaudella monet orkesterit ovat omistaneet säveltäjälle aivan erityistä huomiota. Ennen joulua säveltäjä johti konserttisarjan Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa Lontoossa, Pariisissa ja Dijonissa. Keväällä BBC:n sinfoniaorkesteri esittää Kansallisoopperassakin kuullun Doctor Atomic -oopperan (2004-05) Adamsin johdolla Lontoossa.
Vahvin jalansija tämän hetken ohjelmistossa säveltäjällä on kuitenkin Berliinin filharmonikoiden kanssa, sillä Adams on berliiniläisten kauden nimikkosäveltäjä. Kauden avaus kuultiin syyskuussa Adamsin johtaessa sävellyskonserttinsa. Kauden mittaan hänen musiikkiaan johtavat Berliinissä Alan Gilbert, Kirill Petrenko, Gustavo Dudamel sekä tietenkin orkesterin ylikapellimestari ja Adamsin musiikin pitkäaikainen esitaistelija sir Simon Rattle.
Kuluvalla viikolla Rattlen johtamien konserttien ohjelmassa on ollut yksi Adamsin tuotannon kiinnostavimmista teoksista, passio-oratorio The Gospel According to the Other Mary (2012). Kristillisen pääsiäisen tapahtumien ympärille kiertyvä monitahoinen teos sai kantaesityksensä Los Angeleisissa Gustavo Dudamelin johdolla reilut neljä vuotta sitten.
The Other Maryn libertto on monien Adamsin näyttämöteosten tavoin Peter Sellarsin koostama. Ajatus Adamsin säveltämästä passio-oratoriosta sai alkunsa Sellarsin mielessä jonkin aikaa El Niño -jouluoratorion (1999-2000) jälkeen. Olenbaisena kimmokkeena lienevät olleen myös Sellarsin Berliinissä dramatisoimat Bachin passiot.
Vaikka The Gospel According to the Other Mary nivoutuukin osaksi vuosisataista passioperinnettä, poikkeaa se kuitenkin traditiosta monin tavoin. Ensimmäinen osa päättyy intiimin tunnelmalliseen ehtoolliskohtaukseen toisin kuin esimerkiksi Bachilla. Jeesuksen pidätys tapahtuukin vasta toisen osan alussa. Perinteestä poiketen The Other Maryn päätöksenä ei ole Jeesuksen hautaus, vaan hänen ylösnousemuksensa.
Bachin tavoin The Gospel According to the Other Maryn libretossa Raamatun kertomus nivoutuu monisäikeisen lyriikan asuun. Adamsin passio-oratorio on Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen kuvauksen ohella ennen kaikkea kertomus hänen läheisistään, heidän kokemuksistaan vaihtelevissa aikatasoissa, jotka kuljettavat kuulijaa nopein leikkauksin arkaaisten tapahtumien ja nykyajan välillä.
Kuten monesti passiodraamoissa, Jeesus esiintyy yksinomaan toisten hahmojen, kuoron ja kontratenorien ’evankelistatrion’ kautta. Pääsiäisen tapahtumien metafysiikkaa ja konkretiaa peilataan Dorothy Dayn, June Jordanin, Louise Erdrichin, Rosario Castellanosin, Hildegard bingeniläisen, Rubén Darion sekä Primo Levin tekstein.
Adamsin äärettömän rikas ja riemastuttavan monisyinen partituuri rakentaa vaikuttavan dramaattisen kokonaisuuden Solistit, kuoro ja orkesteri hehkuvat voimaa, epätoivoa ja jopa kauhua mutta toisaalta myös hellyyttä, surua ja syvää myötätuntoa.
Orkesterin sisällä Adamsin mielenkiintoisimpia soittimellisia ratkaisuja ovat cimbalomin, sähköbasson, harpun ja pianon yhdistelmä. Tämä eri rekistereissä kutkuttavasti soiva yhdistelmä ei päästä soittajia helpolla, mutta Luigi Gaggeron, Janne Saksalan, Majella Stockhausenin sekä Marie-Pierre Langlamentin käsissä lopputulos soi äärettömän hienosti.
Kuoron rooli on passioperinteen tavoin moninainen. Koskettavimmillaan kuoron osuudet ovat monissa rukouksissa, joista kenties mieleenpainuvin on En un dia de amor yo bajé hasta la tierra. Lasaruksen ylösnousemuksen ja Golgatan turba-kuorot puolestaan hyödyntävät laajalti erilaisten laulutekniikoiden potentiaalia liki György Ligetin kuoroteosten tavoin.
Lasaruksen ekstaattinen ylösnousemusaaria The Dead Cannot Celebrate Thee ja ensimmäisen näytöksen koskettava päätös The Passover saivat tenori Peter Hoarelta erinomaiset tulkinnat.
Kelley O’Connor oli mitä vaikuttavin Maria. Hänen vokaalisesti ja emotionaalisesti huikean vaativa osuutensa ilmensi kertakaikkisen upeasti Marian laajaa tunneskaalaa.
Erityisesti Marian lauluosuuksissa Adamsin siirtymät tunnesävyistä toiseen olivat nopeita, usein hienovaraisia, kuten monesti Mozartilla, välillä taas shokeeraavan jyrkkiä.
Upean illan lauloi myös Tamara Mumford, jonka Martha oli Marian täydellinen ja täydentävä pari. Martha on hahmona emotionaalisesti hillitympi, mutta juuri tämä mahdollistaa monien herkkien vivahteiden esiintuomisen.
Kontratenorit Daniel Bubeck, Brian Cummings ja Nathan Medley, jotka esiintyivät myös Lontoon sinfoniaorkesterin joulukuisessa El Niño -produktiossa, olivat kerrassaan oivallinen evankelistario, joiden monet osuudet tuottivat aina suurta iloa kuulaalla puhtaudellaan ja rytmisellä tarkkuudellaan.
Sir Simon Rattlen läheinen suhde Adamsin musiikkiin on jo Birminghamin vuosien perua. Berliinissä Rattle on pitänyt Adamsin musiikkia esillä tasaisesti, merkittävimpänä etappina ennen kuluvaa kautta A Flowering Tree -oopperan (2006) esitykset reilu vuosikymmen sitten.
Rattle onkin säveltäjän itsensä sekä Esa-Pekka Salosen ohella aikamme merkittävimpiä Adams-kapellimestareita. The Gospel According to the Other Mary rakentui hänen johdollaan hienoksi kokonaisuudeksi, jonka äärettömän moninaiset sävyt hehkuivat upeasti Philharmoniessa.
Kaikki teoksen monet huiput, kuvasivatpa ne sitten kuoleman kauhuja, ylösnosemuksen ekstaasia, maanjäristyksen jylyä tai herkimpiä myötätunnon ja surun hetkiä saivat orkesterissa mitä hienoimman toteutuksen.
The Gospel According to the Other Maryn haastava intensiteetti peilautui myös yleisön voimakkaissa reaktioissa. Kaikkien mieleen teos ei ollut, sen saattoi huomata väliajan jälkeen sinne tänne katsomoon ilmaantuneista tyhjistä tuoleista. Mutta ylivoimaisesti suurimmalle osalle yleisöä teos oli mitä vaikuttavin kokemus. Sen saattoi aistia läpi illan salin aivan poikkeuksellisen rikkumattomasta hiljaisuudesta ja lopun suosionosoitusten intensiteetistä.
Vasta solistien, säveltäjän ja kapellimestarin tultua lavalle muusikoiden jo poistuttua malttoi yleisö hellittää aplodeistaan. Toivottavasti The Other Mary saadaan pian myös meille kuultavaksi.
— Jari Kallio
John Adams: The Gospel According to the Other Mary
Berliinin filharmonikot
Sir Simon Rattle, kapellimestari
Kelley O’Connor (Maria)
Tamara Mumford (Martha)
Peter Hoare (Lasarus)
Daniel Bubeck (kontratenori)
Brian Cummings (kontratenori)
Nathan Medley (kontratenori)
Berliinin radiokuoro
Daniel Reuss, kuoron valmennus
Berliini, Philharmonie
Pe 27.01.2017, klo 19.00
