Amfion pro musica classica

Monthly Archives: huhtikuu 2016

You are browsing the site archives by month.

Tapiola Sinfonietta nostaa esiin klassisen musiikin nuoria mestareita

18.4.2016 8:34 , Jätä kommentti ,

image001

Tapiola Sinfoniettan kausiohjelma 2016/2017 on julkaistu. Konserteissa kuullaan kansainvälisissä kilpailuissa menestyneitä nuoria muusikoita sekä aikamme kysytyimpiä nuoren polven säveltäjiä. Ohjelmassa on niin klassikkoteoksia kuin kantaesityksiä, ja Sinfoniettan moniosaamisesta kertoo sekin, että orkesteriteosten ohella ohjelmistossa on runsaasti kamarimusiikkia ja myös ns. hybridikonsertteja, joissa ohjelma ulottuu soolo- ja kamarimusiikkiteoksista konserttoihin.

Kauden avauskonsertti 2.9.2016 tarjoaa harvinaista herkkua: Ralf Gothónin johtamassa Mieletön marimba -konsertissa saa Euroopan ensiesityksensä korealaisen Jeajoon Ryun marimbakonsertto , jonka solistina on June Moon Kyung Hahn, jolle konsertto on myös sävelletty. Musica nova Helsinki -festivaalin ohjelmaan kuuluvassa Open spaces -konsertissa kuullaan kantaesityksenä Jarkko Hartikaisen teos Habitus. Maaliskuussa kuullaan ensi kertaa Suomessa Owen Pallettin viulukonsertto, jonka solistina on viulisti Pekka Kuusisto sekä Tapiola Sinfoniettan Nico Muhlylta tilaama Impossible Things tenorille, viululle ja jousiorkesterille.

Nuorista mestareista ensimmäisenä esittäytyy ranskalainen pianisti Alexandre Kantorow, joka teki loisteliaan debyyttinsä Tapiola Sinfoniettassa syksyllä 2014. Kevätkaudella Nuoret virtuoosit -konsertissa vuoron saa sellisti Jonathan Roozeman, joka nousi laajemman yleisön tietoisuuteen menestyttyään arvostetun Tšaikovski -kilpailun finaalissa 2015. Konsertin johtaa samana vuonna Malko-kapellimestarikilpailun voittanut Tung-Chieh Chuang.

Varsinainen voittajien paraati koittaa lokakuussa, jolloin kahdessa Paulon Säätiön 50-vuotisjuhlakonsertissa esiintyvät kaikki Paulon kansainvälisen sellokilpailun voittajat kautta aikojen. Konserteissa kuullaan heidän persoonallisia tulkintojaan sellokirjallisuuden keskeisistä teoksista.

Marraskuussa Tapiola Sinfonietta tekee uusintavierailun Hongkongiin Musicus Fest -tapahtumaan viulisti Pekka Kuusiston kanssa. Lähtökonsertti kuullaan Helsingin Ritarihuoneella 18.11. Vastavuoroisesti Musicus Fest rantautuu huhtikuussa 2017 Espooseen ja Kauniaisiin, jolloin nuoret  hongkongilaishuiput esiintyvät Sinfoniettan kanssa kahdessa Musicus Fest -konsertissa.

Kamarimusiikki on paketoitu kahteen sarjaan sekä kahteen pianisti Alexander Melnikovin kokoamaan konserttiin. Hetkiä-sarjan kuusi konserttia esittelevät orkesterin muusikoiden ohjelmistovalintoja, mm. viulisti Meri Englundin suunnitteleman Sodan kaikuja-konsertti, jossa kuullaan Einar Englundin kamarimusiikkiteoksia. Kamarimusiikkia kartanoissa -sarja koostuu Suomi100- teemaan liittyen suomalaisesta kamarimusiikista kolmen vuosisadan ajalta, kun taas Melnikovin suunnittelemissa kahdessa yksittäisessä konsertissa keskitytään Brahmsin ja Schubertin kamarimusiikkiteoksiin, aikakauden tyylin mukaisesti esitettynä.

Kauden 2016/2017 ohjelma: http://tapiolasinfonietta.fi/konsertit-ja-liput/

Kategoria: TIEDOTTEET

Arvio: Aimardin täyttymyksellinen Vingt Regards Lontoossa

17.4.2016 15:49 , Jätä kommentti ,
Pierre-Laurent Aimard ja Messiaenin Vingt Regards sur l'Enfant-Jésus Milton Court Concert Hallissa

Pierre-Laurent Aimard ja Messiaenin Vingt Regards sur l’Enfant-Jésus Milton Court Concert Hallissa

Tämän viikon konserteissaan pianisti Pierre-Laurent Aimard on omistautunut Olivier Messiaenin (1908-1992) teoksille. Viikon alkupuolella hän esiintyi Sir Simon Rattlen johtaman Lontoon sinfoniaorkesterin solistina Luxemburgissa, Pariisissa ja Lontoossa Messiaenin Couleurs de la Cité Célesten (1963) parissa. Lauantaina Lontoon Milton Court Concert Hallssa Aimardin nuottitelineellä oli puolestaan huikea kaksikymmentäosainen soolopianoteos Vingt Regards sur l’Enfant-Jésus (1944).

Saksalaismiehityksen loppuvaiheen Pariisissa syntynyt Vingt Regards on eittämättä yksi Messiaenin vaikuttavampia teoksia niin laajuudeltaan, ilmaisuasteikoltaan kuin keinovaroiltaankin. Se summaa yhteen monia säveltäjän varhaisteosten musiikillisia ratkaisuja katsoen samalla eteenpäin kohti Turangalîla-sinfoniaa (1946) sekä Catalogue des oiseaux’ta (195?).

Vingt Regardsin monet rakennusaineet ovat mitä idiomaattisinta Messiaenia. Teoksen aihemaailma kumpuaa katolisesta mystiikasta, sen harmoniat rakentuvat säveltäjälle ominaisella sointivärin synesteettisellä logiikalla rytmiikan ollessa niin ikään välittömästi tunnistettavaa. Nuotinnettu linnunlaulu on myös olennainen elementti, joskaan ei vielä siinä laajuudessaan kuin vuosikymmentä myöhemmin syntyneissä Oiseaux exotiques (195?) ja Le Reveil des oiseaux (195?) -teoksissa.

Vingt Regardsin kantaesitti monien muiden Messiaenin pianoteosten tavoin Yvonne Loriod, joka oli vuosikymmenten ajan säveltäjän musiikin merkittävin tulkitsija. Tänä päivänä samanlaiseen asemaan on kohonnut Pierre-Laurent Aimard, joka on ollut Messiaenin teosten keskeinen puolestapuhuja seitsemänkymmentäluvulta alkaen. Kun vielä otetaan huomioon, kuinka harvinaisia Vingt Regardsin kokonaisesitykset ovat, oli lauantai-illan konsertilla aivan erityistä painoarvoa.

Vaikka Aimardin kuudentoista vuoden takainen hieno levytys Vingt Regardista olikin omiaan asettamaan odotukset korkealle, mikään ei kuitenkaan valmistanut kuulijaa siihen järisyttävään elämykseen, johon yleisö tempautui yli kaksituntisessa hehkuvassa rituaalissa Milton Courtissa.

Hiljaisuudesta vähitellen avautuva ensimmäinen osa, Regard du Père rakentuu sointusarjasta, jota Messiaen varioi äärimmäisen hienovaraisesti. Toisteisuuden sijaan musiikki kulkee alituisesti verkkaisessa muodonmuutoksessa, joka ennakoi 1960- ja 70-lukujen minimalismia. Aimard tulkinta huomioi pienimmätkin soinnilliset nyanssit johdatellen kuulijan vastaansanomattomasti Messiaenin maailmaan.

Seuraavissa osissa, Regard de l’Étoile ja L’échance rytmikka terävöityy ja Messiaenille ominaiset nopeat sävelryöpyt ilmaantuvat musiikin kudokseen, johon tauot luovat aivan erityistä merkitystä. Aimardin rytmiikkaa ja fraasien muotoilun täydellisyyttä saattoi vain ihailla.

Linnunlaulua Messiaen käyttää keskeisenä elementtinä Vingt Regardisissa ensimmäisen kerran viidennessä Regard du Fils sur le Fils -osassa tarjoten häivähdyksen siitä maailmasta, johon astutaan Catalogue des oiseauxissa.

Illan kenties huumaavin kokemus muodostui kuudennen ja kymmenennen osan hämmästyttävästä virtuositeetista ja henkeäsalpaavasta intensiteetistä. Par Lui tout a été fait on kompleksinen ja villi fuuga, johon urkuri-säveltäjä tuntuu ammentaneen kaiken kontrapunktin historiasta aina J. S. Bachista Anton Bruckneriin. Toisaalta osan musiikissa voi kuulla selvän yhteyden György Ligetin etydien äärimmäiseen ketteryyteen. Ligeti tunnetusti ihaili myöhemmällä iällään Vingt Reagardsia suuresti, erityisesti Aimardin tulkitsemana. Tämän illan jälkeen tuohon ihailuun oli helppo yhtyä.

Niin hieno kuin tuo kuudes osa olikin, vielä intensiivisemmäksi kokemukseksi muodostui kymmenes osa, Regard de l’Esprit de joie. Tässä pidäkkeettömässä ilon hurmoksessa astutaan surrealistiseen tanssiin, joka yhdistelee aiempien osien aineksia mitä mielikuvituksellisimmin tavoin lisäten mukaan jopa Gershwin-parafraasin. Tässä musiikissa kuulijan ajan ja tilan taju hävisi sointihuuman täyttäessä tietoisuuden järisyttävällä voimalla.

Väliaika kului epätodellisen onnellisissa tunnelmissa. Sen verran olin kuitenkin kiinni todellisuudessa, että katseeni poimi yleisön joukosta Alfred Brendelin, jonka tiedetään olevan Ligetin tavoin arvostavan Aimardin Vingt Regards -näkemystä aivan erityisesti.

Aimardin soittaessa yhdettätoista osaa, Premiere communion de la Vierge, hämmästelin jälleen kerran sitä loputonta kekseliäisyyttä, jonka kautta Messiaen rakentaa yhä uusia ja uusia yhdistelmiä Vingt Regardsin perusmateriaalista. Samoin ihastelin Aimardin kykyä rakentaa jokaisesta osasta aivan omanlaisensa soinnillinen pienoismaailma. Kuinka monta tapaa musiikilla onkaan vaipua hiljaisuuteen! Kuinka monin tavoin ääni voikaan syntyä kosketuksesta!

Konsertin jälkipuoliskon kiehtovimpia hetkiä koettiin neljännessätoista osassa, Regard des Anges, jonka kekseliäät kaanonit muodostavat sillan kuudennen osan fuugaan. Tämän musiikin perustana on neljästä soinnusta rakentuva motiivi, johon linnunlaulumelodiat lomittuvat jännittävin tavoin.

Hiljaisuus on olennaisimpia Vingt Regardsin läpäiseviä elementtejä. Tämä korostuu luonnollisesti seitsemännessätoista osassa, Regard du Silence, jonka harmoniat heijastavat Messiaenin kokemusta sateenkaaren spektristä. Seuraava osa, Regard de l’Onction terrible taas kurkottaa tuonpuoleisen näkyjen pelottavaan majesteettiin nostattaen kylmiä väreitä. Tätä juuri on aito mystiikka: ihmetystä, jännitystä, hämmästystä ja jopa pelkoa.

Viimeinen osa, Regard de l’Église de d’amour oli illan vavahduttava päätös. Vingt Regardsin aiheet lomittuivat yhteen vielä kerran peilautuen Aimardin taidokkaassa otteessa loputtomin värisävyin kohti säteilevää loppuhuipennusta ja syvää, vaikuttavaa hiljaisuutta, jota kesti lähes puoli minuuttia ennen kuin kukaan salissa pystyi liikahtamaankaan. Sitten alkoivat huumaavat suosionosoitukset, jotka jatkuivat jatkumistaan. Täysi sali kiitti kasvot sädehtien seisaaltaan Aimardia, joka sai tehdä kumarruksen toisensa jälkeen. Ylimääräistä ei luonnollisesti kuultu, sillä maailmassa ei ole musiikkia, joka voisi soida tämän Vingt Regardsin jälkeen. Tässä musiikissa oli kaikki.

— Jari Kallio

Pierre-Laurent Aimard, piano
Olivier Messiaen: Vingt Regards sur l’Enfant-Jésus
La 16.4.2016, klo 19.30
Milton Court Concert Hall
Barbican Centre, Lontoo

Kategoria: Päävalikko

Barenboim och Beethovens sonater

17.4.2016 13:34 , Jätä kommentti ,
Rolf Bergroth kotonaan

Rolf Bergroth kotonaan

Beethovens samtliga klaversonater finns tillgängliga i ett otal skivinspelningar av ett flertal berömda pianomästare, sådana som Wilhelm Backhaus, Alfred Brendel, Friedrich Gulda, Yves Nat, Artur Schnabel m. fl. Ett integralt framförande i etapper med ett par eller tre sonater ner gång torde dock, så vit vi vet, nu äga rum för första gången i Television och har säkert väckt berättigat intresse hos både amatörer och yrkesmusiker.

Var och en som gjort bandupptagningar för grammofonskiva, uppträtt i Television eller framträtt på konsertestraden vet att det är fråga om tre vittskilda uppgifter med helt divergerande möjligheter att förverkliga sina intentioner. Skivinspelningen ger konstnären möjligheter till flera bandupptagningar bland vilka han sedan kan välja den enligt hans mening bästa och felfriaste versionen för överföring på skiva. För den som framträder på konsertestraden gäller det att ej låta sig störas av publikens närvaro. Om den konserterande inte vill fria till lyssnarna genom att under spelets gång samtidigt spela teater (ingalunda ovanligt), kan han eller hon dock glömma publikens närvaro genom att koncentrera sig på det framförda verkets tekniska och musikaliska problematik och helt opåverkad av yttre omständigheter försjunka i tonkonstens mångfacetterade och fascinerande värld (vilket ju vanligen är fallet).

Ett framträdande i Television har sin egen problematik. Denna gång är ju inte fråga om det vanliga pratandet, men om en mästare vid flygeln. Vet pen att miljoner åskådare följer hans förehavanden i minsta detalj, att han blir fotograferad framifrån, bakifrån, från sidan, från huvud till fot ända till fingerspetsarna på klaviaturen, måste ställa övermänskliga krav på koncentration och inre samling. Med beundran måste man bevittna Barenboims fullständiga likgiltighet för dessa yttre störande element. Inte ens närbilder av hela ansiktet med alla dess skiftningar besparas honom. Trots närvaron av kameror och ljusspeglingar från deras linser, sitter han oberörd av yttervärlden vid flygeln, tillsynes ensam med sin Beethoven.

Men så till själva saken. Barenboims behärskning av klaviaturen är suverän och han kan i detta avseende tävla med de främsta på området. Hans teknik bygger på rörelseekonomi och kan tjäna som ett efterföljansvärt exempel för alla dem som under spelets gång svänger hit och dit med hela kroppen. Vad så själva tolkningen av sonaterna beträffar, kan här framföras vissa synpunkter. Att någon idealföreställning om denna kaleidoskopiskt rika tonvärld icke kan tänkas, visar de många skivinspelningarna av olika pianister. Personligt temperament och individuell stiluppfattning sätter alltid sin prägel på utförandet. Detta gäller särskilt tempobehandlingen och inställningen till de olika satsernas känslomässiga grundstämning. Man behöver bara jämföra t. ex. Artur Schnabels högdramatiska och vad tempobehandlingen beträffar synnerligen fria gestaltning med Wilhelm Backhaus stränga saklighet för att inse att några allmänt godtagbara tolkningsnormer ej kan anses föreligga. Till all lycka, kunde man säga, ty en s.k. idealtolkning upprepad i det oändliga skulle snart förta varje spår av intresse hos lyssnaren.

Utan att gå in på detaljer, kan man fastslå att Barenboims tolkning kännetecknas av formell klarhet och överskådlighet, av manligt kraftfull vitalitet och teknisk perfektion i de ofta synnerligen krävande snabba yttersatserna och av en högt utvecklad anslagskonst i de långsamma. Däremot kan man vara av olika mening beträffande tempobehandlingen. Den moderna tekniken med alla dess företeelser från flygplanet börjandes har förändrat tidsbegreppet. Vad som i dag anses vara naturligt, måste ha förefallit Beethoven panikartat. I många av de snabba satserna, är Barenboims tempi enligt vår mening för högt uppdrivna, till men för enskilda betydelsefulla sats avsnitt. Den på Beethovens tid i bruk varande träramen, gjorde att strängarnas spänning av nödtvång var låg, vilket i sin tur ledde till de anslagna tonernas snabba bortdöende. Det är därför föga troligt att dessa instrument skulle ha tålt Barenboims släpiga tempi i de långsamma satserna, ett tempoval som förmodligen inte kan anses vara i överenstämmelse med Beethovens intentioner. Förutom de ovannämnda satsernas långsamma tempi, lägger man ofta i dem märke till en överbetoning av det känslofulla, vilket ibland närmar sig det sentimentala, något som enligt vår mening är främmande för en autentisk Beethovenstil. Beethoven var nog i grund och botten realist till sin innersta läggning. Härom vittnar inte bara hans brevväxling, men även de många porträttens bistra ansiktsuttryck.

Ovan beskrivna mindre stiltrogna enskildheter förmår dock icke rubba på helhetsintrycket som i många avseenden är imponerande. Man står här inför en mångsidigt begåvad musikerpersonlighet ty Barenboim är en av de få pianister vilka samtidigt visat sig vara framstående dirigenter.

— Rolf Bergroth

Rolf Bergroth (1909-1995) oli yksi aikansa tunnetuimmista suomalaisista pianisteista. Hän oli kotimaan lisäksi opiskellut Ranskassa Marcel Ciampin ja Yves Natin oppilaana. Nykyään harvemmin muistetaan, että hän kirjoitti matkoiltaan artikkeleita paitsi Ranskasta myös Itävallasta ja Puolasta. Kotimaassa hän pohti artikkeleissaan mm. Beethoven-traditiota. Yleisradiossa hän esitelmöi ainakin Chopinista ja ennätti tekemään ohjelman myös televisioon. Näistä artikkeleista ja hänen vaiheistaan muusikkona on suunnitteilla erillinen julkaisu. Oheinen luonnos syntyi hänen seurattuaan Daniel Barenboimin televisioitua sarjaa Beethovenin pianosonaateista. Fuga-levymerkki (Fuga-9262) julkaisi v. 2009 Bergrothin levytyksiä kolmen CD:n kansiossa.
Kirjoitus julkaistaan Bergrothin tyttären luvalla. Bergrothin valokuvasta Amfion kiittää myös Petri Sariolaa.
Bergroth etukansi 300ppi copy
Bergroth takakansi300ppi copy

 

Kategoria: Esseet

Hannu Lintu jatkaa RSO:n ylikapellimestarina 2021 asti

15.4.2016 19:55 , Jätä kommentti ,
Hannu Lintu. Kuva (c) Veikko Kähkönen

Hannu Lintu. Kuva (c) Veikko Kähkönen

Vuonna 2013 Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina aloittanut Hannu Lintu jatkaa tehtävässään vuoteen 2021 asti. 2018 alkavaan uuteen sopimukseen sisältyy kahden vuoden jatko-optio. ”Olen tyytyväinen siitä, että olemme kolmen ensimmäisen ylikapellimestarivuoteni aikana löytäneet yhteisen vision RSO:n tulevaisuudesta. Jatkosopimus on tässä tilanteessa mitä luonnollisin vaihtoehto”, iloitsee Lintu.

Yleisradion toimitusjohtaja Lauri Kivinen näkee, että pitkäjänteinen yhteistyö Hannu Linnun kanssa on arvokasta orkesterin jatkuvan uudistumisen ja taiteellisen kehityksen kannalta. ”Hannu Lintu on RSO:n modernina keulakuvana noussut suurten suomalaisten kapellimestarien joukkoon. Hän vie orkesteria dynaamisesti eteenpäin ja on avannut ennakkoluulottomasti uusia mahdollisuuksia myös median hyödyntämiseen kaikkien suomalaisten iloksi.” Hannu Lintu kiittelee puolestaan Yleisradion johdon sitoutumista RSO:n toimintaan. ”Dialogi on ollut hyödyllistä ja sen tuloksena Ylen hallitukselle esitellään kevään aikana orkesterin uusi strategia. Syntymässä on visio, jossa RSO ja Yle sitoutuvat päättäväisesti johdonmukaisiin tulevaisuuden suunnitelmiin sekä erityisesti kansainvälisten menestystekijöiden terävöittämiseen.”

RSO tulee tähtäämään entistä enemmän tiiviiseen, avoimeen ja vaikuttavaan yleisösuhteeseen niin konserteissa, kiertueilla kuin Ylen kanavienkin kautta. ”RSO on kaikkien suomalaisten orkesteri, joka näkyy ja kuuluu, ja josta voi olla ylpeä. Toimitusjohtaja Kivisen aloitteesta orkesterille aletaan kerätä myös soitinpankkia uusia kumppanuusmalleja toteuttaen”, kertoo Lintu.
RSO on nauttinut viime vuosina kasvavasta suosiosta niin konserttikävijöiden määrän kuin menestyneiden levytysten ja kiertueidenkin suhteen. Viime vuonna täyttöaste Musiikkitalon konserteissa oli 97 % ja verkossa sekä television äärellä konsertteja seurasi 1,4 miljoonaa katsojaa. Radiolähetysten konserttikohtainen kuulijamäärä oli 100 000. Sibeliuksen Lemminkäisen levytys sekä Sibelius, Lintu ja RSO -televisiosarjan DVD huomioitiin arvostetussa Gramophone -julkaisussa. Molemmat palkittiin myös kotimaassa, Lemminkäinen Emmalla ja DVD-sarja KOURA-palkinnolla. Tammikuista Itävallan kiertuetta ylistettiin paikallisessa lehdistössä. ”Olen hyvin ylpeä orkesterista ja tulevat vuodet tulevat varmasti tarjoamaan hienoja musiikillisia hetkiä yleisöille kaikkialla Suomessa”, sanoo Hannu Lintu.

Kauden 2016–2017 konserteissa nostetaan esiin suomalaisen modernismin pioneerit

Tulevalla kaudella luodaan katse Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kautta tulevaisuuteen. ”Nyt kun tärkeä Sibelius-rajapyykki on ohitettu, haluamme valaista tarkemmin, mitä maamme musiikkielämässä tapahtui Ainolan hiljaisuuden alkaessa”, Hannu Lintu pohtii. Konserteissa nostetaan esiin suomalaisen modernismin pioneerit Väinö Raitio, Uuno Klami, Aarre Merikanto ja Ernst Pingoud. ”He olivat mukana luomassa modernia, jälki-sibeliaanista maailmaa”, Lintu kertoo.

Lang Lang, Karita Mattila Sieglindena ja Esa-Pekka Salosen Kevätuhri

Syyskauden alkajaisiksi kiinalainen pianisti Lang Lang soittaa RSO:n solistina Helsingin juhlaviikoilla. Karita Mattila, Simon O’Neill ja Mika Kares esittävät Wagnerin Valkyyria-oopperan 1. näytöksen 7.–8.9. Kauden muita isoja lauluteoksia ovat Haydnin Vuodenajat ja Mahlerin 3. sinfonia, jossa solistina laulaa mezzosopraano Michelle DeYoung. Esa-Pekka Salonen johtaa Stravinskyn teoksia sisältävän konsertin, jonka huipentaa Kevätuhri. Bruckner-tulkinnoistaan tunnetun Kent Naganon johdolla kuullaan 8. sinfonia. Kunniakapellimestarien Jukka-Pekka Sarasteen ja Sakari Oramon ohella kotimaisista kapellimestareista vierailevat mm. John Storgårds ja Osmo Vänskä, joka johtaa Sibeliuksen Myrskyn Shakespearen juhlavuotta kunnioittavassa konsertissa.
Hiljattain Permin valtionoopperan orkesterin kanssa Musiikkitalossa vieraillut kapellimestari Teodor Currentzis johtaa debyyttivierailullaan Mahleria. Uusia tuttavuuksia ovat myös kapellimestarit Gustavo Gimeno ja Nicholas Collon. Viulisti Leonidas Kavakos esittää Beethovenia ja Tšaikovski-kilpailuvoittaja Daniil Trifonov tulkitsee Ravelin pianokonserton. Martin Grubinger tarttuu Kalevi Ahon lyömäsoitinkonserttoon Sieidi. Kamarimusiikkia kuullaan Perjantaisarjan Myöhäisillan kamarimusiikkien lisäksi sunnuntaisin kerran kuukaudessa Harjoitussali PAAVOssa.

Kaksi kotimaista puhallinkonserttoa saa kantaesityksensä

Kauden viidestä Yleisradion tilaamasta kantaesityksestä ensimmäinen on Eero Hämeenniemen Winter calm and Summer storms mezzosopraanolle ja orkesterille. Puhallinkonserttoja kuullaan kaksi, pasuunakonsertto Jukka Tiensuulta ja fagottikonsertto Jaakko Kuusistolta. Musica nova Helsinki -festivaalilla RSO esittää Sauli Zinovjevin orkesteriteoksen sekä Southbank Centerin ja Musica novan tilaaman Tyondai Braxtonin TELEKINESIksen. 5.5. kantaesityksensä saa Sebastian Fagerlundin orkesteriteos. Suomen ensiesityksiä ovat Kaija Saariahon harppukonsertto sekä Magnus Lindbergin laulusarja Accused ja toinen viulukonsertto, jonka solistina esiintyy teoksen kantaesittänyt Frank Peter Zimmermann.

Levylle Sibeliusta, Tüüriä ja Prokofjevia

RSO:n, Hannu Linnun ja levy-yhtiö Ondinen menestyksekäs yhteistyö jatkuu edelleen tiiviinä. Tulevan kauden julkaisuja ovat Sibeliuksen laulut Anne-Sofie von Otterin kanssa sekä Erkki-Sven Tüürin klarinettikonserton ja klarinetti-viulukonserton taltiointi Christoffer Sundqvistin ja Pekka Kuusiston kanssa. Prokofjevin pianokonserttojen kokonaislevytys Olli Mustosen kanssa ilmestyy kahdessa osassa. BIS julkaisee Sebastian Fagerlundin kitarakonserton ja orkesteriteoksia sisältävän levyn.
Ylen kanavien kautta kaikki RSO:n kausisarjojen konsertit ovat nähtävissä ja kuultavissa suorina lähetyksinä Yle Radio 1:ssä ja verkossa (yle.fi/rso). Osa konserteista nähdään myös televisiossa Yle Teeman RSO Musiikkitalossa -ohjelmassa. Ylen Elävässä arkistossa voi tutustua RSO:n soivaan historiaan.

Kategoria: Uutiset

Maailmankuulu kapellimestari DANIEL BARENBOIM konsertoi pianistina Helsingissä 17.4.2016

15.4.2016 19:43 , Jätä kommentti ,
Daniel Barenboim. Kuva (c) Peter Adamik

Daniel Barenboim. Kuva (c) Peter Adamik

Seitsenkertainen Grammy-voittaja Daniel Barenboim konsertoi Helsingin Musiikkitalossa sunnuntaina 17.4.2016. Ohjelmassa on Beethovenin, Schubertin, Chopinin ja Lisztin musiikkia. Mukanaan hän tuo oman, hänelle vartavasten teetetyn flyygelin, Barenboim-Maene Concert Grandin, jonka belgialainen Chris Maene on rakentanut  Steinway & Sonsin tuella. Konsertin tuottaa Royal Music Finland. 
.
Argentiinalaissyntyinen Barenboim on yksi aikamme tunnetuimmista kapellimestareista, joka on tunnettu ja arvostettu myös pianistina. Hän vieraili Suomessa viimeksi Helsingin Juhlaviikoilla syyskuussa 2014, jolloin hän johti maineikasta Berlin Staatskapelle -sinfoniaorkesteria.  Hän vaikuttui tuolloin Musiikkitalon akustiikasta ja palaakin nyt Helsinkiin konsertoimaan soolokonsertissaan.
.
Barenboim on voittanut urallaan mm. 7 Grammy-palkintoa ja saanut arvokkaat valtiolliset kunniapalkinnot Britannialta (Honorary Knight Commander of the Order of the British Empire), Ranskalta (Légion d’honneur, Commander sekä Grand Officier), Saksalta (Grosses Bundesverdienstkreutz sekä Willy Brandt Award) sekä Espanjalta (Prince of Asturias Concord Award). Hän on sekä filosofian että musiikin tohtori.
.
Juutalaiseen perheeseen syntynyt Barenboim on intohimoinen ihmisoikeuksien puolustaja ja ainoa henkilö maailmassa, jolla on sekä Israelin että Palestiinan hallinnon myöntämät passit. Daniel Barenboim tunnetaan kantaaottavista teoistaan ihmisoikeuksien puolesta. Hän on kuljettanut yhteistyössä YK:n kanssa kokonaisen orkesterin soittamaan Gazassa sadoille lapsille ja avustustyöntekijöille. Hän on myös vastustanut israelilaisten pannaa Wagnerin musiikille sanomalla, että jos Valkyyrioiden ratsastus soi lehdistötilaisuudessa kännykän soittoäänenä, se voidaan hyvin soittaa myös konserttisalissa. Israelin joukkoja Barenboim on viihdyttänyt Persianlahden sodassa, vaikka joutui johtamaan kaasunaamareihin puettua orkesteria ja käyttämään itsekin kaasunaamaria.
.
Daniel Barenboim on taiteellinen johtaja Milanon maineikkaassa La Scala -oopperassa, Berliinin valtionoopperassa sekä Staatskapelle Berliinissä. Aiemmin hän on toiminut mm. Chicagon Sinfoniaorkesterin ja Orchestre de Paris’n taiteellisena johtajana. Hänet tunnetaan myös East-West Divan Orchestra -nimisestä sinfoniaorkesteristaan, joka kutsuu lupaavia arabi- ja juutalaisnuoria Berliiniin soittamaan yhdessä ja tutustumaan toisiinsa. Barenboim on levyttänyt säännöllisesti vuodesta 1954 lähtien sekä pianistina että kapellimestarina, vieraillut useilla merkittävillä festivaaleilla sekä johtanut useita eturivin sinfoniaorkestereita eri puolilla maailmaa.
.
Lisätietoa Barenboimin mittavasta urasta: http://danielbarenboim.com
.
DANIEL BARENBOIM – PIANORESITAALI
Helsingin Musiikkitalo, konserttisali
Su 17.4.2016 klo 18:00

OHJELMA
Ludwig van Beethoven: 32 variaatiota omasta teemasta c-molli WoO 80
Franz Schubert: Sonaatti c-molli, D. 958
Frédéric Chopin: Balladi g-molli
Franz Liszt:
Funérailles
Mefisto-valssi nro 1
Kategoria: TIEDOTTEET