Amfion pro musica classica

Monthly Archives: huhtikuu 2016

You are browsing the site archives by month.

Tohtorintutkinnossa esitellään John Cagen ja muiden merkittävien säveltäjien lyömäsoitinmusiikkia

Harri Lehtinen tarkastelee tohtorintutkinnossaan John Cagen (1912–1992), hänen aikalaistensa, ystäviensä ja oppilaidensa sekä Cagen musiikista vaikutteita saaneiden säveltäjien lyömäsoitinmusiikkia. Lehtisen tohtorintutkinto tarkastetaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa 6. toukokuuta.

Lehtinen halusi tohtorintutkinnossaan tehdä lyömäsoitinmusiikkia yleisölle tutuksi. Jatko-opintojensa aikana hän olikin mukana esiintyjänä ja järjestäjänä noin kuudessakymmenessä lyömäsoitinkonsertissa, jotka tavoittivat satoja eri-ikäisiä kuulijoita. Lehtisen viidessä jatkotutkintokonsertissa kuultiin Cagen teosten lisäksi muun muassa Yannis Xenakiksen, Franco Donatonin ja Toru Takemitsun lyömäsoitinmusiikkia.

Halusin esittää konserteissani merkittäviä ja kumouksellisia sävellyksiä lyömäsoittimille. Esittelemieni säveltäjien teoksia ei Suomessa syystä tai toisesta ole juurikaan viime vuosina esitetty, Lehtinen kertoo.

Vuosina 1935–1943 John Cage sävelsi yhteensä 17 teosta, joissa lyömäsoittimet ovat keskeisessä asemassa. Nämä teokset kuuluvat lyömäsoitinyhtyeiden ja lyömäsoitinkamarimusiikin keskeiseen ohjelmistoon. Lehtisen kirjallinen tutkielma käsittelee Cagen varhaista lyömäsoitinmusiikkia. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun aiheesta kirjoitetaan suomeksi. Lehtinen keskittyy tutkielmassaan muun muassa Cagen lyömäsoitinyhtyeteosten esittämiskäytäntöihin ja instrumentaatioon eli soitinnukseen.

Cagen tapa käyttää erilaisia äänenvärejä ja soittotapoja tekee hänen musiikistaan merkittävää. Hän nosti tuotannossaan lyömäsoittimet solistiseen asemaan tasavertaisiksi instrumenteiksi muiden joukkoon. Tutkielmani tarkoitus on madaltaa muusikoiden ja opiskelijoiden kynnystä tarttua Cagen rikkaaseen lyömäsoitinmusiikkiin ja auttaa ymmärtämään hänen filosofiaansa lyömäsoittimien suhteen, Lehtinen kuvailee.

Lehtisen tohtorintutkinto on toinen Sibelius-Akatemiassa lyömäsoittimista suoritettu tohtorintutkinto.

Harri Lehtisen tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus
6.5.2016 klo 12, Camerata-sali, Helsingin Musiikkitalo, Mannerheimintie 13 

www.uniarts.fi

Arvio: OAE:n ja Rattlen seikkailu vuoteen 1880

Sir Simon Rattle ja Orchestra of the Age of Enlightenment Royal Festival Hallissa

Sir Simon Rattle ja Orchestra of the Age of Enlightenment Royal Festival Hallissa

Kolme vuosikymmentä sitten perustettu Orchestra of the Age of Enlightenment on yksi aikamme arvostetuimpia periodiorkestereita. Orkesterilla ei ole ylikapellimestareita, vaan se työskentelee tiiviisti useiden kapellimestarien kanssa, joiden tittelinä on principal artist. Heidän joukossaan erityisessä asemassa on Sir Simon Rattle, joka on tehnyt yhteistyötä OAE:n kanssa sen perustamisesta saakka.

Orkesteri on tunnettu kekseliäästä ohjelmistosuunnittelustaan. Perjantai-iltana Lontoon Royal Festival Hallissa OAE ja Rattle palasivat vuoden 1880 Wieniin kolmen samanaikaisesti syntyneen mutta varsin erilaisen teoksen kautta.

Konsertin avauksena kuultiin Johannes Brahmsin Traaginen alkusoitto, Op. 81 (1880). Tämä oli suomalaiskuulijalle erittäin ilahduttava valinta, sillä mielenkiintoista kyllä, Brahmsin klassikkoa kuulee meillä yllättävän harvoin soitettavan.

Alkusoiton synnystä on erilaisia näkemyksiä. Joidenkin mukaan taustalla on Brahmsin suunnitelma säveltää musiikkia Goethen Faustiin, mutta on myös hyvin mahdollista, että alkusoitto perustuu keskeneräiseen sinfoniaprojektiin. Niin tai näin, teos on yksi Brahmsin kiehtovimpia.

Sir Simon Rattle on viime vuosina johtanut paljon Brahmsia, mukaan lukien toissasyksyinen sinfoniasykli Berliinissä. Rattlen Brahmsissa tunnusomaista on ollut läpikuultava sointi, kokonaismuodon verraton hahmotus sekä ilmeikäs rytmiikka. Juuri näistä hyveistä saatiin nauttia myös Traagisessa alkusoitossa.

Avaustahtien iskut kajahtivat kuulaina vailla rahtustakaan siitä painolastista, joka yleensä leimaa romanttisemmin orientoitunutta Brahms-soittoa. Musiikin virratessa eteenpäin kuulija saattoi nauttia Orchestra of the Age of Enlightenmentin periodisoiton ketteryydestä, puhtaudesta ja ilmaisuvoimasta. Läpikuultavat jouset, ilmeikkäät puupuhallinosuudet sekä värikylläisinä hehkuvat vasket muodostivat kiehtovan soundin, joka on juuri tälle orkesterille niin ominainen.

Traagisessa alkusoitossa musiikilliset aiheet kulkevat muodonmuutoksesta toiseen varsin ripeästi edellyttäen sekä hyvin tarkkaa kokonaisuuden hahmottamista että herkkyyttä yksityiskohtien emotionaalisten ja soinnillisten vivahteiden huomioimiseen. Sir Simon Rattlen johdolla OAE:n verrattomat muusikot tarjosivat innostavan Brahms-elämyksen, joka säilyy mielessä pitkään.

Brahmsin klassikon jälkeen kuultiin illan harvinaisuus. Hans Rott (1858-1884) sävelsi lyhyen, traagisen elämänsä aikana joukon omaperäisiä teoksia, jotka törmäsivät kuitenkin rankkaan aikalaiskritiikkiin erityisesti Brahmsin taholta. Rott tuhosi osan käsikirjoituksistaan, mutta kourallinen teoksia kuitenkin säilyi, kuten Gustav Mahlerin suuresti arvostama sinfonia E-duuri (1878-1880), josta Rattle ja OAE olivat poimineet ohjelmaansa jännittävän scherzon.

Rottin scherzo oli todellinen löytö! Alun metsästystorviaiheet vievät ajatukset hetkeksi Anton Brucknerin neljänteen sinfoniaan sekä Carl Maria von Weberiin, mutta musiikki etenee pian maisemiin, jotka ovat ennenkuulumattomia 1800-luvun musiikissa. Silti ne ovat kuulijalle samalla hämmentävän tuttuja ennakoidessaan monin tavoin Mahlerin sinfonista ilmaisua, erityisesti ensimmäisen ja viidennen sinfonian scherzoja.

Rottin tarkoituksellisen kulmikkaat Ländler-rytmit sekä toistuvasti itseironiaan taipuvat vaskifanfaarit ovat kerrassaan nerokkaita, samoin kuin Nachtmusik-trio, joka on kuin etiäinen Mahlerin seitsemännestä sinfoniasta tai jopa Bartókin hitaista osista.

Orchestra of the Age of Enlightenment ja Rattle sukelsivat Rottin maailmaan huikealla omistautumisella saavuttaen vaikuttavan tulkinnan, jossa scherzon koko musiikillinen kirjo peilautui kerrassaan riemastuttavasti. Yleisö otti teoksen välittömästi omakseen. Tätä musiikkia on kuultava pian lisää!

Väliajan jälkeen illan sinfoniana kuultiin Brucknerin kuudes (1879-81), joka sekin on kohtalaisen harvinainen tuttavuus konserttisaleissa. Tämä on sinänsä hämmentävää, sillä A-duurisinfonialla olisi kaikki edellytykset kohota säveltäjänsä suosituimmaksi teokseksi. Sinfonia on muodoltaan klassisen selkeä ja täynnä mieleenpainuvia melodioita. Viisikymmentäminuuttisena se on myös Brucknerin mittapuulla verraten lyhyt teos. Silti kuudes sinfonia on jäänyt ohjelmistosuunnittelussa toistuvasti Brucknerin isompien järkäleiden varjoon. Jopa Otto Klempererin kerrotaan joutuneen taittamaan peistä useaan otteeseen saadakseen johtaa suosikkisinfoniaansa.

Niinpä perjantai-ilta Royal Festival Hallissa olikin aivan erityinen ilo, kun saimme kuulla  Brucknerin harvinaisemman sinfonian periodisoittimin. Aivan ennenkuulumatonta periodiorkesteri-Bruckner ei kuitenkaan ole, sillä ennen Sir Simon Rattlea ja OAE:ta Bruckneria ovat esittäneet periodimusisoiden ainakin Sir Roger Norrington ja Philippe Herreweghe orkestereineen. Kuudennesta sinfoniasta en kuitenkaan tunne aiempaa perioditulkintaa.

Sinfonian alku on mitä mukaansatempaavin. Tunnusomainen jousitremolo johtaa ripeään allegroon, josta kohoaa ensimmäisen osan pääteema, vaskiaihe, jolla on keskeinen rooli koko sinfoniassa. Osan lyyrinen teema puolestaan tarjoaa jousille tilaisuuden säihkyä. Monet puupuhallinten aiheet värittävät musiikkia kekseliäästi.

Adagio perustuu Brucknerille harvinaiseen tapaan tiukasti sonaattimuotoon ollen silti mitä mielikuvituksellisinta musiikkia. Pizzicatojen säestämien puhallinaiheiden avaama scherzo on Brucknerin hienoimpia arvoituksellisuudessaan. Tässä musiikissa fraasien muotoilulla ja sointiväreillä on aivan erityinen merkitys. OAE ja Rattle toteuttivat osan äärettömän hienosti.

Kuudennen sinfonian finaali on mielenkiintoinen vastakohta viidennen sinfonian jättimäisille fuugamuodostelmille. Hidas johdanto käynnistää osan johtaen jälleen vaskipurkaukseen. Muistumat edellisistä osista palaavat mitä yllättävimmissä yhteyksissä lomittuen musiikkiin, joka huipentuu sinfonian avausaiheen paluuseen säteilevässä duuriasussa. Rattlen ja orkesterin tulkinnassa ihastuttavinta oli se luonnollisuus, jolla tämä niin helposti fragmenteiksi pirstoutuva musiikki eteni avaustahdeista viimeisiin sointuihin saakka. Royal Festival Hallin yleisön raikuvat suosionosoitukset olivat hyvin ansaitut.

— Jari Kallio

Orchestra of the Age of Enlightenment
Sir Simon Rattle, kapellimestari

Johannes Brahms: Traaginen alkusoitto, Op. 81
Hans Rott: Scherzo E-duurisinfoniasta
Anton Bruckner: Sinfonia nro 6 A-duuri

Pe 22.4.2016, klo 19.00
Royal Festival Hall
Southbank Centre
Lontoo

Viitasaaren Musiikin aika mukana nelivuotisessa Luova Eurooppa –hankkeessa

Viitasaaren Musiikin aika on partnerina Luova Eurooppa –rahoitusta saaneessa Ulysses-hankkeessa. Hanke on jatkoa vuosina 2012–2016 toimineelle Ulysses Network –hankkeelle, jossa Musiikin aika myös oli mukana pääosin samojen partnereiden kanssa. Hankkeen tavoite on tarjota nuorille nykymusiikin tekijöille, säveltäjille, taiteilijoille ja yhtyeille mahdollisuus kehittyä, tehdä yhteistyötä ja löytää työmahdollisuuksia. Hanke tarjoaa polkuja eurooppalaisten toimijoiden välille, joita pitkin mukana olevat nuoret ammattilaiset voivat matkata ja edetä osaamisensa kartuttamisessa. Hankkeen tärkeä osuus on yleisön tekemä matka uuden musiikin maailmaan.

Musiikin aika toteuttaa hankkeessa mm. kesäakatemian kautta koulutusta nuorille säveltäjille ja esiintyjille, säveltäjien ja yhtyeiden yhteistyöprojekteja jotka tuottavat kantaesityksiä, seminaareja ja verkottumistilaisuuksia sekä monenlaisia yleisötyön tapoja.

Hanke on laajamittainen yhteistyöhanke, ja se sai EU:n komission tukea maksimimäärän, 2 milj. € neljän vuoden ajalle. Viitasaaren Musiikin ajan osalta hankkeen kokonaisbudjetti neljän vuoden aikana on noin 260 000 €. Hanke alkaa 1.6.2016.

Hanketta koordinoi ranskalainen IRCAM (Institut de recherche et de coordination acoustique musique) ja Musiikin ajan lisäksi partnereita ovat Aldeburgh Music (UK), Flagey (BE), Divertimento Ensemble (IT), Fondation Royaumont (FR), Institut für Kulturelle Innovationsforschung – new classical e.V. Summer Academy OPUS XXI (DE), Impuls (AT), Internationale Ensemble Modern Akademie (DE), Internationales Musikinstitut Darmstadt (DE), Eesti Filharmoonia Kammerkoor (EE), Gaudeamus Muziekweek (NL) ja Ultima Oslo Contemporary Music Festival (NO).

Musiikin aika –festivaali järjestetään 5.-10.7.2016. Ohjelma julkaistaan toukokuun aikana.

www.musiikinaika.org

Barokkimuusikko Fabio Biondi johtaa RSO:a

Fabio Biondi e389021e3077b2d

Barokkimusiikkiin erikoistunut kapellimestari ja viulisti Fabio Biondi johtaa Radion sinfoniaorkesteria Musiikkitalossa 29.4. Ohjelmassa on Jean-Philippe Rameaun Les Boréades ja Francesco Geminianin La foresta incantata (Lumottu metsä), jonka aikana näytetään Davide Livermoren dramatisoima animaatiofilmi. Fabio Biondi on haastateltavana taiteilijatapaamisessa Musiikkitalon päälämpiössä ennen konserttia klo 18. Konsertti kuullaan suorana lähetyksenä Yle Radio 1:ssä ja verkossa yle.fi/rso.

Fabio Biondi on vuodesta 2005 lähtien toiminut Stavangerin sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana barokkimusiikin osalta. Viime syyskuussa hän aloitti myös Valencian Palau de Las Artes -oopperatalon orkesterin musiikillisena johtajana. 12-vuotiaana Italian radion sinfoniaorkesterin solistina debytoinut ja neljä vuotta myöhemmin Wienin Musikvereinissa Bachin viulukonsertot esittänyt Biondi on sittemmin esiintynyt ympäri maailmaa ja tehnyt lukuisia palkittuja levytyksiä. Vuonna 1990 Biondi perusti Europa Galanten, barokkimusiikkiin erikoistuneen ensemblen, jonka kanssa hän on esiintynyt mm. Amsterdamin Concertgebouw’ssa, Wienin Musikvereinissa, New Yorkin Lincoln Centerissä ja Lontoon Royal Albert Hallissa.

Biondi tekee solistina ja kapellimestarina yhteistyötä lukuisien orkestereiden kanssa kuten Salzburgin Mozarteum-orkesterin, Eurooppalaisen barokkiorkesterin, Mahler-kamariorkesterin, Zürichin kamariorkesterin ja Montpellierin kansallisorkesterin kanssa. Seuraavalla kaudella Biondi johtaa Ensemble Orchestral de Paris -orkesteria, Chicagon sinfoniaorkesteria ja Stuttgartin kamariorkesteria. Biondin instrumentit ovat Andrea Guarneri -viulu vuodelta 1686 sekä vuoden 1766 Carlo Ferdinando Gagliano -viulu.


Italialainen ohjaaja, tuottaja ja laulaja Davide Livermore on Valenciassa sijaitsevan Palau de les Arts Reina Sofía -oopperatalon, torinolaisen Teatro Barettin ja Centre de Perfeccionamente Plácido Domingon taiteellinen johtaja. Pitkän uransa aikana Livermore on ohjaamisen, käsikirjoittamisen ja esiintymisen lisäksi myös suunnitellut oopperoiden lavastuksia, puvustuksia ja valaistuksia. Hän on laulanut mm. Luciano Pavarottin, Plácido Domingon ja Jose Carrerasin kanssa. Valenciassa Livermore on ohjannut mm. Puccinin La Bohèmen, Bellinin Norman ja Verdin Othellon. Espanjan ja Italian lisäksi Livermore on ohjannut oopperaa mm. Ranskassa, Yhdysvalloissa ja Tokiossa.

29.4. klo 19
PERJANTAISARJA 13

Fabio Biondi, kapellimestari ja viulu
Davide Livermore & Fabio Biondi, visualisointi
F.S. Geminiani: La foresta incantata
Jean-Philippe Rameau: Les Boréades
ENNEN KONSERTTIA klo 18, päälämpiö:
Meet the Artist: Fabio Biondi

AARIOIDEN TAIKAA metropoliassa

Mika Pohjonen. Kuva © Kimmo Tähtinen

Mika Pohjonen. Kuva © Kimmo Tähtinen

Metropolian Musiikin suuressa oopperakonsertissa tiistaina 26.4. klo 19 soivat aariat Mozartin, Puccinin, Wagnerin ja Verdin oopperoista valovoimaisten opiskelijoiden esittäminä. Tähtivieraana on tenori Mika Pohjonen.

Helsingin Konservatorion konserttisali (Ruoholahdentori 6, Helsinki 18)

Konsertin kesto 1,5 tuntia sisältäen väliajan.

Esiintyjät
Mika Pohjonen, tenori
Simon Barrad, baritoni
Ulla Bürger, sopraano
Niina Laitinen, sopraano
Johanna Lesonen, sopraano
Robert Näse, baritoni
Erik Rousi, basso
Ilona Lamberg, piano
Tero Valtonen, piano

www.metropolia.fi/tapahtumat