On monia asioita, joita Suomen kokoiseen nykymusiikkimaahan ei ole toistaiseksi mahtunut. Meillä ei esimerkiksi ole liiemmin virtuoottisia, omaa musiikkiaan esittäviä säveltäjä-muusikoita – eikä oikeastaan varsinaisia nykymusiikkisähkökitaristejakaan. Säveltäjä-esittäjät näkyvät olevan yhtenä teemana Darmstadtissa ensi vuonna; viime vuoden Donaueschingenin musiikkipäivillä taas pistin merkille, että lähes kaikissa nuorissa nykyensembleissä oli sähkökitara, tuo ilmiselvin elektroakustinen soitin. Tulkinnanvaraista-sarjan kolmannen kauden avajaiskonsertti tarjosi juuri näitä harvinaisuuksia, minkä voi vain toivoa heijastuvan innostavana esimerkkinä paikalla kiitettävän runsaslukuisena olleeseen nuoreen, helsinkiläisten nykymusiikkikonserttien vakionaamoista tuntuvasti poikkeavaan yleisöön. Read More →
Arvio: Vangitseva sellisti-säveltäjä ja keskittynyt sähkökitararesitaali
Arvio: Vapaammin huojuvien kielten taikaa
Niissä pienenpienissä eroissa, joita nykyään kuulemme suosituimpien säveltäjien välillä, on aikoinaan saattanut sijaita kuolemanvakavia tyylillis-esteettisiä jakolinjoja. Ristiveto-festivaalin konsertti kutsui makustelemaan noin vuosisadan takaisia koulukuntia ajanmukaisuuteen tähtäävällä otteellaan. Read More →
Arvio: Sukupuolten tasa-arvoa Leninin valvovan silmän alla
Pyrin valmistautumaan oopperailtaan asianmukaisesti. Pukeutumisen ohella luin Kansallisoopperan verkkosivuilla kätevästi saatavilla olevat illan kaksoisnäytöksen libretot ja herättelin kysymyksiä etukäteen: miten illan kaksi teosta rinnastuvat toisiinsa, miten Poulencin Ihmisen äänen rikotun yhteyden tematiikka peilautuu nykypäivään ja miten mm. Waltonin Karhu istuu suomenkieliseen ilmaisuun? Ja miksi rinnastaa juuri nämä kaksi pienoisoopperaa? Helsingin nopeasti kylmenevässä illassa oli jotain hämmästyttävän pysähtynyttä kun pyöräilin Oopperalle, kaikki se väriloiste ja tuoksut paikalleen jäätyneinä, usvan noustessa tyyneltä Töölönlahdelta. Värit jäivät ulkopuolelle, sillä illan ensimmäinen tähti, sopraano Johanna Rusanen-Kartano eli kalpeassa maailmassa. Read More →
Arvio: Syysväreissä
Lämpimän ja värikkään syysauringonlaskun saattelemana konserttiväki laskeutui vain väljäksi salilliseksi asti Musiikkitalon uumeniin. Kauden toisessa Klang-sarjan kamarikonsertissa Cameratan lavan ottivat haltuun Tapiola Sinfoniettan muusikot Johan Tallgrenin suunnittelemalla ohjelmalla. Vastoin kun mitä kenties odottaa konsertilta, joka voileipämäisesti vuorottelee eri polvien säveltäjien tuotannolla, tämän illan nuorimmat säveltäjät Valerio Sannicandro ja Christophe Bertrand paistoivat kirkkaina esiin vivahteikkailla trioillaan. Read More →
Arvio: Taivaallisesta maalliseen
RSO:n lokakuisessa torstaikattauksessa tarjoiltiin estoitta niin hengen kuin ruumiinkin ravintoa. Edellisestä vastasi Bergin sofistikoitunut viulukonsertto, jälkimmäisestä Beethovenin ponteva neljäs sinfonia.
Avauksena kuultu Magnus Lindbergin Chorale-teos on sävelletty nimenomaan Bergin konserton yhteyteen. Siinä missä itävaltalainen käsittelee Bachin koraalimukaelmaa hienovaraisuudessaan melkeinpä pelokkaasti niin suomalainen käy aiheeseen kiinni kuin sika limppuun. Tuloksena on äärimmäisen toimiva kuuden minuutin alkusysäys Bergin teokselle. Lindbergin orkestrointi on tunnetusti värikylläisyyden juhlaa: RSO tavoitti tämän monitasoisen ja rikkaan musiikin olemuksen luontevasti. Read More →