Amfion pro musica classica

Monthly Archives: marraskuu 2012

You are browsing the site archives by month.

Levyarvio: Kanadalaisbaritonin kuutamot

Schumann: Liederkreis (op. 24 & 39)
Gerald Finley, baritoni; Julius Drake, piano
Hyperion, 2012 (CDA67944)

Baritoni Gerald Finleyn ja pianisti Julius Draken yhteistyön tuorein hedelmä on harkitun kypsä tulkinta Schumannin Liederkreisista op. 39. Tempoilevuudesta tai tulisuudesta ei ole tietoakaan Draken ohjaillessa Finleyn pehmeää ääntä turvallisen tuttavallisesti liedistä liediin. Read More →

Arvio: Ennakkosuosikit pitivät

Kun vasta toista kauttaan käynnistelevässä, 2000-luvun musiikkiin keskittyvässä konserttisarjassa alkaa tulla samoja ja samantyylisiä säveltäjiä vastaan tuon tuosta, saattaa alkaa miettiä taiteellisen suunnittelun näköalojen laajuuden ja taiteellisen profiilin suhdetta. Jo viimekuisesta KLANG-konsertista tutut, nyt sarjassa jo kolmatta kertaa esiin nostetut Lotta Wennäkoski ja Mark Andre olivat onnekkaasti hieman epätasaisen Suomen Solistiyhdistyksen konsertin ehdotonta sävellyksellistä aatelia – ja teokset helmiä myös säveltäjiensä tuotannossa. Read More →

Kuolleita: säveltäjät Hans Werner Henze, 86, ja Elliott Carter, 103

Hans Werner Henze, Elliott CarterKaksi merkittävää säveltäjää on poistunut keskuudestamme reilun viikon sisällä.

Saksalainen Hans Werner Henze (s. 1.7.1926) menehtyi lauantaina 27.10.2012 Dresdenissä 86 vuoden iässä. Tuottelias ja musiikissaan monia tyyliaineksia sulauttanut Henze tunnetaan painokkaasta tuotannostaan musiikkiteatterin ja oopperan saralla. Hän oli myös voimakkaasti poliittisesti kantaaottava säveltäjä säveltäen teoksia Che Guevaran ja Ho Chi Minhin kunniaksi. Henze jätti jälkeensä myös paljon soitinmusiikkia: 10 sinfoniaa, kaksi pianokonserttoa, kolme viulukonserttoa ja viisi jousikvartettoa. Henze muutti Italiaan vuonna 1953 kotimaansa ahdasmielisen poliittisen ja seksuaalisia vähemmistöjä suvaitsemattoman tilanteen seurauksena. Henze haudattiin maanantaina 5.11.

Amerikkalaisen musiikin grand old man Elliott Carter (s. 11.12.1908) nukkui pois samaisena maanantaina 5.11.2012 New Yorkissa – kunnioitettavassa 103 vuoden iässä. Carter oli sodanjälkeisen modernismin viimeisimpiä ja kenties suurimpia eläviä edustajia. Carter opiskeli Charles Ivesin johdolla Harvardissa 1927–1932 ja Nadia Boulangerin oppilaana Pariisissa 1932–1935, minkä jälkeen hän työskenteli joitakin vuosia mm. musiikkikriitikkona New Yorkissa. Suurlaman aikana vielä neoklassista ja -romanttista musiikkia säveltänyt Carter alkoi 1940-luvun puolivälistä eteenpäin, omien sanojensa mukaan tyytymättömänä musiikkinsa kompromissinomaiseen konsonattisuuteen, säveltää dissonoivampaa ja monikerroksisempaa musiikkia, ”vain itselleen”. Hän kehitti ”metristä modulaatiota” musiikissaan, jossa eri soittimet soittavat itsenäistä materiaalia eri nopeuksilla. ”Dramaattinen ele demokraattisessa yhteiskunnassa”, säveltäjä totesi myöhemmin. Säveltäjän tyyli nousi hiljalleen soittajien ja sitä myötä yleisönkin suosioon. Carter sävelsi elämänsä loppuun asti, ja viimeisimpinä teoksina syntyivät huhtikuussa valmistunut orkesteriteos Instances (2012) sekä elokuun 13. päivä valmistunut pianoteos 12 Short Epigrams (2012) Pierre-Laurent Aimardille.

Levyarvio: Nostalgian kaipuuta ja nättejä melodioita

The Greatest film Scores of Dimitri Tiomkin

London Voices,
London Symphony Orchestra, johtaa Richard Kaufman
laulusolistit Whitney Claire Kaufman, Andrew Playfoot
SACDLSO0720

Jos on katsellut paljon 50?60-lukujen amerikkalaisia elokuvia, on mitä todennäköisimmin altistunut Dimitri Tiomkinin (1929–1979) musiikille, joka suurellisuudessaan ei vedä vertoja nykysäveltäjien massiivisuudelle, mutta jonka tyyli ja orkestrointi olivat aikanaan isommanpuoleista kokoluokkaa. Read More →

Sellisti uusien äänimaailmojen parissa

Eeva RysäAmfionissa alkaa uusi juttusarja, jossa nimensä mukaisesti kurkistetaan kulissien taakse katsomaan kaikkea sitä työtä, mitä konserttielämyksen eteen tehdään. Tekijöiden omasanaisen kertomuksen liitteenä on myös videoklippejä, jotka valaisevat kirjoitushetkellä vielä kesken olevan työprosessin haasteita. Sarjan ensimmäisessä osassa sellisti Eeva Rysä kertoo hänelle varta vasten kirjoitetun soolosellokappaleen harjoitusprosessista.

”Ensimmäisen version Mark Andren soolokappaleesta E sain helmikuussa 2012, ja teos valmistui lopullisesti viime kesänä. Säveltäjä kirjoittaa mielestäni hienosti sellolle ja tuntee sen eri soittotavat perusteellisesti. Perinteisiä tekniikoita käytetään Andren musiikissa kuitenkin aika vähän. Sen sijaan musiikissa on useimpia uuden musiikin tehoja, mukana myös joitakin itse keksittyjä. Read More →