Curious Chamber Players
Malin Bång: Turbid motion
Ylva Lund Bergner: Euphorbia
Rei Munakata: Cascading Lotus
Christian W. Christensen: Andante con moto
Jeppe Just Christensen: Ground vol. 3
dB productions, 2011
Vuonna 2003 perustettu tukholmalainen uuden musiikin yhtye Curious Chamber Players esittäytyy debyyttilevyllään raikkaan monisärmäisenä. Read More →
Suomalaissopraano Karita Mattila ehti ihastuttaa arvostelijaa vain viikko sitten Los Angelesissä, mikä uutisoitiin näyttävästi myös kotisuomessa. New Yorkin Carnegie Hallissa järjestetty resitaali sen sijaan sai New York Timesin Vivien Scweitzerilta ristiriitaisen vastaanoton, eikä yleisökään ollut jutun mukaan herkästi lämpiävää sorttia. Ensimmäisen puoliajan Debussy ja Poulenc ei kriitikon makua tyydyttänyt, mutta toisen puoliskon Sallinen, Marx ja ylimääräiset numerot saivat kriitikon ja yleisönkin mietteet plussan puolelle.
Samaan aikaan, kun jossain paksun pilviverhon toisella puolen kuu pimeni täydellisesti, Tampere-talon pienessä salissa kuultiin Pro Musica Säätiön vuoden 2011 nuoren muusikon Aarni Pennasen (s. 1993) nimikkokonsertti. Pennanen esiintyi konsertissa paitsi viulistina, myös kapellimestarina ja säveltäjänä.
Konsertin ohjemaan Pennanen oli mahduttanut ilahduttavan kirjavan kokoelman musiikkia neljältä eri vuosisadalta mukaan lukien kaksi hänen omaa sävellystään, viuluteoksen Hommage à Satie sekä Pienen kvinteton puhaltimille. Näiden rinnalla kuultiin Mozartia, Janácekia, Fritz Kreisleria, Erik Satieta ja Joonas Kokkosta.
Ohjelma sopi hyvin kuvastamaan terävän ja hauskan nuoren miehen ilmaisua. Kun Mozartin pianolle ja viululle säveltämistä sonaateista mukaan oli otettu tunnelmaltaan vakavin, tasapainoa toi Satien hulvaton Choses vues à droit et à gauche (sans lunettes) eli ”Katseita vuoroin oikealle ja vasemmalle (ilman silmälaseja)”. Toisen vastinparin muodostivat Kokkosen keskittynyt Improvvisazione ja Kreislerin pseudoeksoottinen Tambourin Chinois, Op. 3.
Kuten aina nuoren säveltäjän teosten kohdalla, on suuri houkutus kuvailla Pennasen kahta sävellystä niiden mahdollisten vaikutteiden kautta. On kuitenkin mielekkäämpää puhua näistä riemastuttavista teoksista sellaisenaan, kuin vertailla niitä enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti vanhempien polvien teoksiin.
Pennasen oma määritelmä Hommage à Satiesta on hyvin osuva: ”Vaikka teos onkin kunnianosoitus Satien musiikille, se ei silti yritä matkia tätä millään tavalla”. Vaikka Pennasen sävelkielen tietty pelkistyneisyys viittaakin Satien estetiikkaan, sävellyksen sukulaisuus ranskalaisen eksestrikon musiikkiin onkin syvemmällä.
Pieni kvintetto puhaltimille on mukaansatempaava kokoelma miniatyyrejä, joissa säveltäjä etsii (ja löytää) keinoja ilmaista humoristisia hetkiä. Musiikillinen huumori rikkaine haydnilaisine perinteineen on eräs haastavimpia musiikin lajeja. Siksi onkin ansiokasta, että nuori säveltäjä haluaa tutkia huumorin mahdollisuuksia musiikissaan.
Väliajan jälkeen oli kapellimestari Pennasen vuoro. Pennanen johti Leos Janácekin Idyllin, joka oli sopivasti jousiorkesteriteosten valtavirran ulkopuolelta valittu teos. Jorma Panulan kapellimestariluokalla orkesterinjohtoa opiskelleen Pennasen johtamista oli miellyttävää katsella ja toki myös kuunnella. Konsertti sai näin komean huipennuksen.
Konsertista kotiin matkatessa saattoi hyvillä mielin ajatella vuoden nuoren muusikon tittelin päätyneen juuri oikealle henkilölle. Ja sitä näkemättä jäänyttä kuunpimennystäkään ei enää kaivattu.
Seppo Kimanen lukee madonluvut valtion tuki- ja koulutuspolitiikalle Talouselämä-lehden kolumnissaan. Kimanen on tuohtunut rahoituksen ohjaamisesta kansanmusiikille ja estradiviihteelle, ja erityisesti hän on huolissaan taidemusiikin asemasta, joka hukkuu kevyen musiikin alle. Kimanen huomauttaa, että Sibelius-Akatemian resurssit jaetaan liian laajalle, jotta siellä voitaisiin keskittyä kunnolla taidemusiikin opettamiseen. Tämä johtaa hänen mukaansa musisoinnin tason ja arvostuksen heikkenemiseen.
Lue kolumni Talouselämän sivuilta.
Koska en ole milloinkaan ollut järin trendikäs tai muutenkaan nuuskinut aatteellisen ilmapiirin uusimpia virtauksia, olen päättänyt olla huolestumatta. En ole lainkaan huolissani taloudesta, vaalituloksesta, joulun säästä, television tanssikisan lopputuloksesta tai musiikin asemasta osana peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmaa. Kaikkein vähiten suren viimeistä. Vaikka varmaan pitäisi, alalla kun ollaan. Read More →