Norman Lebrechtin ylläpitämä blogi, joka avaa musiikkiuutiset viihdyttävästi, eikä kulissientakainen tunnelmakaan jää salaiseksi.
Asiantunteva ja kattava kritiikkisivusto
Classics Todayssä on mittavasti levyjä ja konsertteja arvioituina, ja niitä on helppo etsiä teosten tai artistien mukaan.
Satavuotias Kansallisooppera sai nimikkokadun
Tänä vuonna sata vuotta täyttävä Kansallisooppera on saanut nimikkokadun. Oopperatalon Töölönlahden puoleiselle sisäänkäynnille johtava liittymä on nimetty Oopperan kunniaksi nimellä Oopperankuja–Operagränden.
”Kansallisoopperalta on puuttunut yksiselitteinen osoite, johon saattoliikenne olisi voitu ohjata. Katua muistuttavan ja Helsinginkadusta liikennevalo-ohjauksella risteävän tonttiliittymän oma nimi kertoo Oopperatalolle saapuvalle autoliikenteelle täsmällisen osoitteen, johon pyrkiä”, Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirasto toteaa lausunnossaan. ”Tonttiliittymän nimeämisellä voidaan lisäksi juhlistaa tärkeää merkkipaalua, sillä vuonna 2011 tulee kuluneeksi sata vuotta Suomen Kansallisoopperan edeltäjän, Kotimaisen oopperan, perustamisesta.”
Helsingin kaupungin nimistötoimikunta esitti tonttiliittymälle nimeä Oopperankuja–Operagränden ja perusteli nimeämistä Suomen Kansallisoopperan mukaan. Kaupunginhallitus hyväksyi nimiehdotuksen kesäkuussa 2011 ja kadunnimikilpi asennettiin 26. elokuuta. Kansallisooppera juhlistaa uutta kadunnimeä jo samana iltana, jolloin Taiteiden yön tapahtumat Oopperalla keskittyvät Oopperankujan varrelle.
Varainhankintaa Kent/Blossom-kesäakatemialle
Clevelandin orkesterin Blossom-musiikkifestivaalin kyljessä toimii pienehkö musiikin kesäakatemia nimeltään Kent/Blossom Music. Nimi tulee siitä, että akatemiaa hallinnoi Kent State University, joka meille suomalaisille on valitettavasti kuuluisa aivan muista kuin musiikillisista yhteyksistä. Joka tapauksessa, tämä kamarimusiikkiin keskittyvä kesäakatemia on suosittu etenkin siksi, että suurin osa opettajista on Clevelandin orkesterin äänenjohtajia! Opiskelijoille tämä on oiva tilaisuus saada huippuluokan ohjausta sekä päästä ilmaiseksi seuraamaan orkesterin harjoituksia ja esityksiä Blossomissa.
Amerikkalaiseen tapaan Kent/Blossom Music toimii valtaosin yksityisten lahjoittajien tuen varassa, ja heidän muistiaan täytyy aika ajoin virkistää. Näitä muistinvirkistystilaisuuksia kutsutaan täällä nimellä ”fundraiser”, ja minuakin pyydettiin opettajakunnan jäsenenä osallistumaan työpanoksellani varainhankintaan. Clevelandin orkesteirn muusikot olivat lupautuneet esiintymään kahdessa kamarimusiikkikonsertissa, mutta niissä esitettävät kantaesitykset olivat osoittautuneet liian hankaliksi ilman kapellimestarin ohjausta! Tartuin ilomielin haasteeseen siitä huolimatta, että samainen viikko oli täynnä harjoituksia Kent/Blossom kamariorkesterin kanssa.
Ensimmäinen varainkeruukonserteista järjestettiin Clevelandilaisen yksityiskodin olohuoneessa – jonka nurkasta luonnollisesti löytyi flyygeli – ja tilaa oli vaivattomasti noin viidellekymmenelle kuulijalle. Olimme jonkinlaisten coctailkutsujen päänumero, ja kuulin että kaikki kuulijat olivat lunastaneet pääsyn tilaisuuteen tuhansien dollarien lahjoituksilla – ja kaukaisimmat kuulijat tulivat Los Angelesista asti! Akustiset ja valo-olosuhteet olivat kehnot, mutta ymmärrettävästikin hyvä tarkoitus oli tässä tilaisuudessa pääasia. Toinen konserteista järjestettiin Kentin yliopiston konserttisalissa, ja siihen myytiin ovella edullisia ($15) lippuja. Sali tuli täpösen täyteen kuulijoita, joten tilaisuuksilla kerättiin mukava pesämuna seuraavan vuoden kesäakatemiaa varten.
Varsinainen savottani samalla viikolla oli muodostaa kesäakatemian opiskelijoista kamariorkesteri ja esiintyä heidän kanssaan Blossomin 
päälavalla. Ohjelmistoksi oli valikoitunut viikonlopun venäläiseen teemaan sopiva Prokofievin Klassinen sinfonia, ja oma ehdotukseni, neljä kappaletta Sibeliuksen musiikista Arvid Järnefeltin näytelmään Kuolema. Jouduin tosin paikalliselle reportterille veistelemään selityksen siitä miten Sibelius teemaan sopii, selittämällä että teoksen säveltämisen aikoihin Suomi oli vielä vahvasti Venäjän ikeen alla!
Kaiken kaikkiaan opiskelijat selviytyivät vaativasta ohjelmasta loistavasti, ja itsellenikin valkeni mm. miten hieno kappale Sibeliuksen itsensä väheksymä Valse Romantique onkaan. Sitä lukuunottamatta muut Kuolema-musiikin numerot olivat minulle tuttuja entuudestaan, ja Valse Triste oli tuttu jopa muutamalle nuorelle orkesterilaiselle.
Kent/Blossom-kamariorkesterin oman konserttiosuuden jälkeen lavalle nousi Clevelandin orkesteri David Zinmanin johdolla. Zinmanhan opetti minua Aspenin kesäakatemiassa kaksi kesää sitten ja oli välillisesti syynä siihen, että ylipäätään päädyin Clevelandin orkesterin palkkalistoille, joten jälleennäkeminen oli luonnollisesti miellyttävä. Itse asiassa ennen ensimmäistä harjoitusta Zinmania tuli tervehtimään viisi hänen oppilastaan, joista kaksi oli entisiä Clevelandin orkesterin assistentteja!
Konserttiin liittyi myös hieman dramatiikkaa viulusolisti Christian Tetzlaffin peruuttaessa viime hetkellä, ja paikalle yhden päivän varoituksella saatu nuori virtuoosi aiheutti orkesterin riveissä melkoista nurinaa hutiloivalla suorituksellaan. Tapaus oli tyyppiesimerkki amerikkalaisesta bisnesajattelusta – sen sijaan että pyydettäisiin jotakuta orkesterin viulusektiosta paikkaamaan peruutusta (ja orkesterista löytyy varmasti useita joilla on Tshaikovskin konsertto näpeissään!) ajatellaankin sitä, miltä ohjelmateksti näyttää sponsorien silmissä, ja tietenkin esiintymään halutaan joku joka näyttää hyvältä kuvissa ja jolla on kilometrin pituinen ansioluettelo, vaikka tämä ei olisi esittänyt kyseistä teosta vuosikausiin!
Konsertin lopuksi Kent/Blossom-kamariorkesterin soittajat liittyivät Clevelandin orkesterin kollegoidensa seuraan muodostaen jättiorkesterin Musorgskin Näyttelykuvien esitystä varten. Omien opettajien ja idolien vieressä soittaminen oli opiskelijoille huikea elämys ja osuva päätös kuudelle harjoittelun ja konserttien täyttämälle viikolle Kent/Blossom-kesäakatemiassa.
Bernard Herrmann – Ääniraidan mestarin vuosisata: Osa 2. Levytykset
Bernard Herrmann (1911-1975) sävelsi reilun kolmen vuosikymmenen aikana musiikkia yli viiteenkymmeneen elokuvaan. Lisäksi hän kirjoitti televisio- ja radiomusiikkia, joukon laajoja konserttisävellyksiä sekä oopperan Wuthering Heights (1943-1951). Read More →