Orléansin neitsyt, Jeanne d’Arc, on meille kaikille tuttu hahmo. Mutta millainen on Orléansin kaupunki Loire-joen rannalla reilun tunnin junamatkan päässä Pariisista? Kimmokkeen tehdä retki Orléansiin antoi Diotima-kvartetin konsertti Orléansin kaupunginteatterissa torstai-iltana. Diotimalaiset ovat tuttujani muutaman vuoden takaa. He kantaesittivät jousikvartettoni Japanissa kesällä 2005 ja esittivät saman teoksen Viitasaarella kesällä 2007. Orléansin konsertin ohjelma oli omistettu amerikkalaiselle musiikille: George Crumbin kulttiteos Black Angels (1970), Samuel Barberin ensimmäinen jousikvartetto (1936) sekä paussin jälkeen Steve Reichin Different Trains (1988).
Konsertin jälkeen pieni joukko ihailijoita kerääntyi kvartettilaisten ympärille ja saimme kuulla hauskoja tarinoita liittyen Crumbin teoksen asettamiin erityishaasteisiin. Diotiman altisti Franck Chevalier kertoi kuinka kvartettilaiset marssivat BHV-tavarataloon Pariisin keskustassa valitsemaan teoksessa soittimina käytettäviä viinilaseja. Laseja ei voinut valita pelkästään kauneuden tai hinnan perusteella, sillä niiden on soitava aivan tietyiltä sävelkorkeuksilta. Saattoi olla huvittava esitys myyjille ja muille asiakkaille nähdä neljä vakavahenkistä nuorta miestä täyttämässä laseja vedellä ja vetelemässä niitä jousella.
Sekä Crumbin että Reichin teoksissa jousisoittimet on vahvistettu soittimiin kiinnitetyillä pienillä kontaktimikrofoneilla. Crumbin mielikuvituksekkaan partituurin toteuttamisessa vaaditaan esittäjiltä aivan erityistä koordinointikykyä ja kylmähermoisuutta. Laseja ja tamtameja soitetaan kontrabasson jousella. Siirtyessään paikasta toiseen soittajien on varottava joka puolella kiemurtelevia mikrofonien johtoja. Kaiken lisäksi soittajat lausuvat, kuiskaavat ja välillä huutavat maagisia numeroita eri kielillä.
Vaikka Black Angels -teoksen sointimaailma on usein väkivaltaisen piinallinen liittyen Vietnamin sotaan, jäi esityksestä voimakkaimmin mieleen rauhallisen keskittynyt rituaali. Diotiman kiinalainen viulisti Zhao Yun-Peng soitti viinilaseja rikkumattoman keskittyneesti ja sellisti Pierre Morlet antoi sellonsa laulaa herkästi ”Jumalan äänenä”.
Diotima-kvartettoa on mahdollisuus kuulla Helsingin juhlaviikoilla 19.8. Sellosalissa.
Konsertin jälkeisenä päivänä olivat vuorossa Orléansin nähtävyydet. Yliopistokaupunki Orléans oli yksi keskeisimmistä konfliktipesäkkeistä Ranskan verisissä uskonsodissa 1500-luvulla. Vimmaiset hugenotit onnistuivat tuhoamaan kaupungin komean goottilaisen katedraalin, joka rakennettiin myöhemmin uudelleen. Hyvät perustiedot uskonsotien aikakauteen antoi näyttely ”Orléans, une ville de la Renaissance” (Orléans, renessanssikaupunki) entisessä Saint-Pierre-le-Puellierin kirkossa.
Toisessa maailmansodassa raskaasti pommitettu Orléans ei luultavasti ole se säihkyvin kauneuskuningatar Ranskan kaupunkien joukossa, mutta silti kaupungin vanha keskusta vuolaasti virtaavan joen rannalla hurmasi. Teki hyvää hengittää pienemmän kaupungin rauhallisempaa ilmapiiriä kahden kuukauden yhtäjaksoisen Pariisissa oleskelun jälkeen. Orléansin arkeologisessa museossa selvisi, kuinka ikivanhat juuret kaupungilla on: ennen roomalaisten rakentamaa Aureliaa paikalla kokoontuivat gallialaisten druidit. Museossa oli nähtävillä useita gallien villisikapatsaita, jotka olisivat saaneet Obelixin innostumaan! Muusikon iloksi kaivauksissa oli löytynyt eläinpatsaiden lisäksi myös gallialais-roomalainen trumpetti. Alkuperäisen palasista kootun soittimen vieressä oli näytteillä moderni kopio. Videolta oli mahdollista seurata, kuinka kopio valettiin ja millainen ääni siitä lähtee. Oli hurja todeta, että trumpetti ei perusolemukseltaan ole paljoakaan muuttunut yli 2000 vuoden saatossa!
Musiikin lisensiaatti, gamban- ja barytonin soittaja Markus Kuikka vastaa: