Amfion pro musica classica

Monthly Archives: toukokuu 2009

You are browsing the site archives by month.

Mietteitä periodiliikkeen vuorovaikutustaidoista

Richard Egarr. Kuva: Marco Borggreve

Klassisen musiikin ammattilaisiin (esittäjiin ja säveltäjiin) voidaan monilta osin soveltaa eräänlaista kolmijakoa: On modernin instrumenttikoulutuksen saaneita soittajia, joiden saama koulutus edustaa vanhastaan ajattelutapaa, jossa musiikin historia nähdään jonkinlaisena jatkumona, jossa nykyhetki edustaa parasta tietämystä siitä. Sen lisäksi on periodisoittajia, joiden koulutus pyrkii antamaan jokaiseen musiikkiin sen oman näkökulman. Ja kolmantena ryhmänä voidaan nähdä säveltäjät ja soittajat, jotka pyrkivät luomaan ja/tai esittämään uudenlaista musiikkia. Nykyaikana onneksi yhä harvempi muusikko pysyttelee kategorisesti vain yhdessä näistä leireistä.

Suomen kokoisessa maassa ei ole varaa nirsoilla barokkisoitinten taitajia keikoille haalittaessa, ainoastaan niihin keskittyneitä soittajia on kertakaikkiaan liian vähän. Mukaan on otettava myös monipuolisia modernin puolen muusikoita, jotka taitavat myös vanhoja soittimia. Onneksi meillä on sikäli tervehenkinen toimintakulttuuri, että kiinnostuneet otetaan avosylin mukaan kokeilemaan ja heti, kun taidot riittävät, myös keikoille ilman turhia ennakkoluuloja siitä, ettei olisi mahdollista kyetä ylläpitämään monenlaisten musiikkityylien hallintaan. Olen itsekin pianistintaustani vuoksi kokenut aikanaan saman lämpimän vastaanoton, joka ”ulkopuolisille” on kotimaassa tarjolla.

Muualla Euroopassa tilanne ei ole välttämättä ollenkaan sama. Suurimpia syitä on varmaankin se, että periodisoittajia kertakaikkiaan on paljon enemmän, joten ”kaksoisagentteja” ei tarvita yhtä kipeästi. Useimmiten asenne vaikuttaa olevan se, että omat pienet tai keskisuuret soittajapiirit pyritään pitämään mustasukkaisesti suljettuina ulkopuolisilta yrittäjiltä. Esimerkiksi täällä Hollannissa ollaan Suomea dogmaattisempia mitä tulee periodiliikkeeseen. Monesti varsinkin opiskelijasta tuntuu siltä, ettei musisoinnin tärkein päämäärä olisi mahdollisimman kiinnostava ja vaikuttava soiva lopputulos, vaan mieluummin keskitytään pyörimään periaatteellisella tasolla. On ehkä hiukan yllättävää, että nimenomaan Suomessa eikä esimerkiksi Hollannissa on kuluneen parinkymmenen vuoden aikana saatu vakiinnutettua molempiin suuntiin suhteellisen hyvin toimiva yhteistyö: tänä päivänä periodisoittajien asiantuntemusta ja ammattitaitoa arvostetaan moderneissa piireissä ja toisaalta niissä ollaan nykyään usein aidosti kiinnostuneita tutustumaan perioditekemiseen. Eikä moderni tausta ole mikään leima periodipuolelle syvemmällekään loikanneen soittajan otsassa. Täytyy myös huomioida, että periodipuolen spesialistien modernin puolen osaaminen ei ole mitenkään automaattista Suomessa, vaikka siellä onkin hiljattain alettu säveltää myös melko paljon uutta musiikkia periodisoittimille.

Huolimatta paranevasta vuorovaikutuksesta modenin puolen muusikot ovat usein hiukan varuillaan periodisoittajien kanssa soittaessaan. Jostain syystä periodisoittajat saattavat helposti vaikuttaa besserwissereiltä, jotka tulevat viisastelemaan ja hämmentämään tuttua ja turvallista soppaa ihan turhanpäiten. Luonteva keskusteleva yhteistyö ei ainakaan aina tunnu onnistuvan toivotulla tavalla.

Satuin pääsiäisen aikoihin paikalle Het Haagse Residentie Orkest:n (Haagin kaupunginorkesteri) Matteus-passioharjoituksiin paikalliseen konserttitaloon. Vierailevana kapellimestarina oli Richard Egarr ja continuosoittajana oli Amsterdamin konservatorion cembalonsoiton professori Menno van Delft. Egarr on tunnettu monipuolisena kaikkien kosketinsoitinten taitajana ja kapellimestarina, joka työskentelee kaikenikäisen musiikin parissa. Hänen äärimmäisen energinen ja karismaattinen otteensa orkesteriin oli upeaa katsottavaa. Erittäin hyvät laulusolistitkin saivat soittajat ja kuoron hengittämään kanssaan ilmaisvoimaisella esiintymisellään. Kerrankin modernin sinfoniaorkesterin ja periodikapellimestarin yhteistyö ei tuntunut varovaiselta ja kompromissihakuiselta, vaan soiva lopputulos oli aidosti innostunut ja tuore. Tarkoitukseni ei ole väittää, että kaikkien muusikoiden pitäisi olla joka alan asiantuntijoita, vaan herättää ajatuksia siitä, ettei soittajan ole hyvä jumiutua pelkästään omaan erityisosaamisalueeseensa. Kaikki tyylit ja periodit antavat uusia ja valaisevia näkökulmia toisiinsa.

Polar-palkinto José Antonio Abreulle

José Antonio Abreu, 70, saa tämän vuoden Polar-palkinnon, kuten myös Peter Gabriel, 59. Palkinnon suuruus on miljoona kruunua eli noin 94 000 euroa. Abreu on Venezuelan El Sistema -nuoriso-orkesteriverkoston perustaja. Kyseessä on projekti, joka on Polar-raadin mukaan antanut sadoilletuhansille lapsille valmiudet nousta köyhyydestä. Projektin lippulaiva, Simon Bolivar -orkesteri kapellimestarinaan systeemin kasvatti Gustavo Dudamel on niittänyt mainetta ympäri maailmaa, myös viime vuoden Helsingin Juhlaviikoilla.

Peter Gabriel taas toimi ensin progressiivista rockia soittaneen Genesis-yhtyeen laulusolistina ja suuntasi sittemmin menestyneelle soolouralle.

Polar-palkinnot perusti vuonna 1992 Abban managerina rikastunut Stig Andersson. Palkinnot jaetaan kahdelle tai useammalle eri musiikkilajeja edustavalle henkilölle. Niinpä listalla ovat esimerkiksi vuonna 2004 palkitut B.B. King ja György Ligeti ja vuodelta 2001 Burt Bacharach, Robert Moog ja Karlheinz Stockhausen.

Tekijäjärjestöt ja Sanoma News tukkanuottasilla

Suuri määrä tekijäjärjestöjä vastustaa Suomen johtavan sanomalehtikustantajan Sanoma News:n vaatimien uusien avustajasopimuksien ehtoja. Freelancekirjoittajat, -kuvaajat ja -säveltäjät ovat huolestuneita tekijänoikeuksien menettämisestä työnantajalle.

Useimmiten freelancerit luovuttavat ensi- ja kertajulkaisuoikeuksia tai vapaata käyttöoikeutta. Freelancerille jää tällöin myös omia taloudellisia oikeuksia. Alan kauppatavan mukaan laajempien oikeuksien pitää näkyä korkeampina palkkioina. Tässä Sanoma News irtisanoutuu tiedotteen mukaan alan käytännöstä.

Sanoma Newsiin kuuluvat Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Taloussanomat, Metro sekä useat alueelliset, paikalliset ja ilmaisjakelulehdet. Uuden sopimuksen mukaan oikeudet ovat lisäkorvauksetta koko Sanoma-konsernin käytössä. Konserni toimii 20 maassa, julkaisee yli 300 lehteä ja siihen kuuluu myös tv-kanava, kaapelitelevisiokanavia, kirjankustantamoja, kuvatoimisto, radiokanavia sekä online- ja pelipalveluita. Lisäksi Sanoma News haluaa vapaan oikeuden myydä freelancerin työtä konsernin ulkopuolelle – niin ikään ilman korvausta tekijälle.

Freelancerjärjestöjen mielestä tekijöillä on jatkossakin oltava oikeuksia itse luomiinsa aineistoihin voidakseen elättää itseään tällä työllä. Sopimukset muodostaisivat myös uhkan sananvapaudelle, mikäli Suomen suurin mediajätti omistaisi ikuisella yksinoikeudella merkittävän osan Suomessa julkaistusta journalismista, taidekritiikistä ja piirros- sekä valokuvasta. Tällöin se yksin päättäisi miten, missä ja millä ehdoilla freelancerin työtä käytetään ja kuka sitä ei saa käyttää.

Kiista koskee toistaiseksi lähinnä tekstiä ja kuvamateriaalia toimittavia henkilöitä, mutta saattaa toimia ennakkotapauksena, jolloin kyse voi olla myös sävellyksien käytöstä eri medioissa.

Järjestöjen tiedote löytyy täältä, Sanoma Newsin sopimusta vastustava nettiadressi täältä.

Sunnuntain urkuhieronta

Saint-Eustachen urut. Kuva: Arnaud Frich

Papin jakaessa ehtoollista urkuri päästää valloilleen hurjimmat musiikilliset fantasiansa. Messusta muodostuu maaginen jännitysnäytelmä, joka huipentuu apokalyptiseen loppusoittoon. Kirkkokansa kiirehtii nopeasti ovia kohden, aivan kuin peläten urkurin voimannäyttöä. Huimaavan korkeassa katedraalissa soitinmassat vellovat kuin hyökyaallot myrskyävässä meressä, ne piiskaavat kuulijaa kohti ekstaasia. Eipä iske suomipojalle kaipuu kuulla jyystävän jankuttavia virsiä kotikirkossa!

Sunnuntain iltamessu Saint-Eustachen katedraalissa on unohtumaton kokemus. Messua edeltää puolen tunnin mittainen urkuresitaali (”audition”). Eilen saimme nauttia italialaisen urkuri-säveltäjä Francesco Filidein (s. 1973) taituruudesta ja rohkeudesta. Resitaalissa kuulimme Bachin riemukkaan monumentaalisen Es-duuri-preludin ja fuugan (BWV 552) lisäksi György Ligetin varhaisen Ricercaren (1951) sekä japanilaisen Toshio Hosokawan Cloudscape-teoksen vuodelta 2000. Pisassa syntyneellä urkurillamme on värikäs ja äksy luonne (italiaksi ”incazzato”), joka tulee esiin sopivan särmikkäästi hänen tulkinnoissaan ja teosvalinnoissaan.

Konsertti-messua kuulemaan oli saapunut myös toinen pariisilaistunut italialaissäveltäjä, Mauro Lanza (s. 1975). Kuten Francesco myös Mauro on vanha tuttuni Ircamin ajoilta. Pariisin lisäksi heitä yhdistää toisiinsa opinnot sisilialaisen säveltäjägurun Salvatore Sciarrinon kesäkursseilla. Noukkiessamme katkarapuja kookospähkinän sisuksista thairavintolassa konsertin jälkeen tuli ilmi, että molemmilla on konsertit Ircamin Agora-festivaalilla ensi kuussa. Mauro on säveltänyt elektronimusiikkia ruotsalaiseen mykkäelokuvaan Häxan vuodelta 1921. Italia on muutenkin vahvasti esillä festivaalilla, sillä kolmessa konsertissa esitetään edesmenneen Luciano Berion jo moderneiksi klassikoiksi valikoituneita suurimuotoisempia teoksia (Passaggio, Formazioni, Coro), joiden pareina kuullaan kantaesitykset nuoremmilta säveltäjiltä. Berio-syklin ensimmäisessä konsertissa 9.6. esiintyy Ensemble intercontemporain Susanna Mälkin johdolla.

Uutta puhtia freelancemuusikoiden kiertuetoimintaan

Muusikkojen liitto yhteistyökumppaneineen on käynnistänyt kaksivuotisen projektin, jonka avulla Suomeen yritetään saada julkisesti rahoitettua freelancemuusikoiden kiertue- ja klubitoimintaa. Tällaista toimintaa on jo olemassa esimerkiksi kaikissa muissa Pohjoismaissa. Valtakunnallista klubi- ja aluekiertuehanketta (Vaka) rahoittaa Euroopan unioni, opetusministeriö ja Tampereen, Vantaan, Oulun, Kotkan ja Jyväskylän kaupungit. Hanketta on vetämässä UMOn entinen toiminnanjohtaja Annamaija Saarela.

Projekti alkaa selvityksellä siitä, miten asioita on hoidettu muissa Pohjoismaissa, Irlannissa, Hollannissa ja Skotlannissa. Lisäksi tutkitaan muun muassa freelancer-muusikoiden tulonmuodostusta, klubien tilannetta ja yhtyeiden toimintaa. Ensimmäistä kiertuetta päästäneen toteuttamaan erillisellä rahoituksella keväällä 2010.

Tarkoituksena on monipuolistaa vapaan musiikin tarjontaa kaikkialla Suomessa. ”Meillä on Suomessa tosi hienoja konserttitaloja, joista harvalla on omaa ohjelmatuotantoa”, Saarela pohtii. Pitkän tähtäimen tavoitteena on verkostoitumisen ohella saada opetusministeriö rahoittamaan teatteri- ja orkesterilain ulkopuolelle jäävää ns. vapaan musiikin kenttää.

Hankkeessa on mukana kaikkien musiikkilajien freelancerit. Rytmimusiikki painottuu hiukan, koska alalla on vapaita toimijoita eniten.