Joskus konsertti-ilmoituksissa näkee kirjoitettavan fortepiano, joskus taas pianoforte. Onko kyseessä sama soitin?
Cembalisti, pianisti Matias Häkkinen vastaa:
Pianon nimen juuret ovat sen aikanaan vallankumouksellisina pidetyissä ominaisuuksissa. Se on kosketinsoitin, jolla oli mahdollista soittaa hyvin selkeästi sekä pehmeästi että voimakkaasti, eli italiaksi kehittäjänsä Bartolomeo Christoforin sanoin:
”Un Arpicembalo di Bartolomeo Cristofori di nuova inventione, ch fa’ il piano, e il forte, (a’ due registri principali unisoni, con fond di cipresso senza rosa…)”
Tästä siis nimi pianoforte, suomeksi hiljaa-voimakkaasti, joka myöhemmin on monissa kielissä, kuten suomessa, lyhentynyt vain pianoksi, vaikkakin esimerkiksi englanniksi muodollisessa käytössä suositaan edelleen vanhaa muotoa pianoforte ja esimerkiksi italiaksi ja venäjäksi soitinta kutsutaan edelleen tällä samalla alkuperäisellä nimellä. Itse asiassa 1800-luvulle asti monilla kielillä sanat fortepiano ja pianoforte olivat synonyymejä ja erottelun tarve niiden välillä on perua nykyisestä tilanteesta, jossa käytössä on sekä historiallisia että moderneja pianoja.
Suomen kielessä vakiintunut käytäntö on nykyään se, että piano on yleisnimitys kaikille vasarakoneistoisille kosketinsoittimille, mutta jos tahdotaan tehdä ero erilaisten pianosoitinten välille, tarkemmat nimitykset ovat seuraavat: flyygeli tarkoittaa modernia pianoa, jonka kielet ovat vaakatasossa, pystypianon kielet puolestaan ovat pystysuunnassa ja fortepiano merkitsee historiallista pianoa.
Termiä pianoforte ei suomen kielessä käytännöllisesti katsoen tapaa, vaan sen on täysin korvannut lyhenne piano.
Kysy mitä tahansa klassisesta musiikista! Asiantuntijat osoitteessa toimitus(at)amfion.fi vastaavat.
Teatteriohjaaja Erik Söderblom (s. 1958) on nimitetty