Klasaria kansalle! Multivirtuuosit Minna Pensola ja Iiro Rantala avaavat Klasariklubin syksyn ravintola Bellyssä. Mozart pitää huolen rennosta klasarimeiningistä, Ravel tuo sadan vuoden takaisten Pariisin kahvilatunnelmien eri metatasot kirpeästi ja makeasti uudelleenmaustettuna Bellyyn, ja illan päätteeeksi musikaalitunnelmat kehoittavat ottamaan kolmannenkin lasillisen.
Varsovan syksy
Saavuin toissapäivänä Varsovaan, missä osallistun Suomen Säveltäjät ry:n edustajana Varsovan Syksy -festivaalille (www.warsaw-autumn.art.pl). Vuonna 1956 perustettu nykytaidemusiikkiin keskittyvä Varsovan Syksy oli neuvostoaikana tärkeä portti länteen. Se on säilyttänyt paikkansa yhtenä Puolan tärkeimmistä musiikkifestivaaleista ja vetää edelleen yleisöä enemmän kuin useimmat näkemäni vastaavanlaiset nykymusiikkifestivaalit. Viime vuonna julkaistu menneisiin festivaaleihin katsauksen tekevä kirjanen on mielenkiintoista luettavaa. Festivaali saatiin aikanaan myytyä puolueelle mm. sillä verukkeella, että asettaesaan Länsi-Euroopan ja sosialistisen järjestelmän musiikilliset hedelmät vastakkain se paljastaisi länsimaisen musiikin onttouden ja rappiotilan. Kaikki tietävät, että aivan näin ei kuitenkaan käynyt. Länsieurooppalaista musiikkia ei voinut kuulla missään muualla rautaesiripun takana ja kielletty hedelmä houkutteli kuulijoita laajoilta alueilta. Vaikka vielä ensimmäisenä vuonna piti Messiaenin Les Offrandes oubliées esittää salanimellä Fragment symphonique, festivaalin ohjelmisto täyttyi nopeasti paitsi länsi- että itäeurooppalaisen myös amerikkalaisen avantgarden kärjestä; Stockhausenista, Boulezista, Xenakiksesta, Lutoslawskista, Serockista, Pendereckista, Cagesta jne. Varsovan syksy -festivaalista muodostui lännen ja idän säveltäjien ja muusikoiden kohtaamispaikka ja sen merkitys Puolan kulttuuri-identiteetille oli huomattava.
Festivaalilla on edelleen mahdollisuus olla mielenkiintoisella rajapinnalla idän ja lännen välissä. Tänä vuonna taiteellinen johtaja Tadeusz Wielecki on valinnut fokukseen espanjan- ja portugalinkielisen maailman, välähdyksiä romanialaisesta nykymusiikista, sekä viime vuonna kuolleen Karl-Heinz Stockhausenin. Stockhausenin Hymnen, joka 1960-luvun lopussa visioi yhdistyvää maailmaa yhdistelemällä noin sataa kansallislaulua, esitetään kolmena eri versionaan ensi perjantaina. Viime vuonna kuollutta Stockhausenia muistetaan Suomessakin; Gruppen vuodelta 1957 saa Suomen kantaesityksensä lokakuun 10. päivä Kulttuuri-talosssa. Jotain kertoo musiikkipolitiikan eroista sekin, että Helsingissä valitaan Stockhausenin tuotannosta esitettäväksi Gruppen, jossa sankarillinen säveltäjä painii kolmen orkesterin kanssa pioneerihenkisesti uutta luoden ja Varsovassa puolestaan maailmaa syleilevä, poliittisesti näköjään aina ajankohtainen Hymnen.
Madrigaalin henki: Helsingin kamarikuoro tarjoaa elämyksiä keskiajalta 2000-luvulle
Loistavan ja taiteellisesti kunnianhimoisen Helsingin kamarikuoron sunnuntaisessa konsertissa peräti 700 vuotta vanha Machaut\’n keskiaikainen mutta 1300-luvun ars novan hengessä yhäkin moderni musiikki kohtaa meitä läheisemmät vuosisadat. Säveltäjistä mainittakoon 1900-luvun italialaisen laulusävellyksen soihdunkantaja Luciano Berio ja meidän suomalaisten oma, tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan viettävä Tapio Tuomela.
Konsertin ohjelma on monipuolinen ja haastava, mutta HKK:n laadusta takuuseen mennen yleisölle sitäkin antavampi.
Borodin-kvartetti sellosalissa
Maailman vanhin yhä toimiva jousikvartetti, Borodin-kvartetti esiintyy Espoon Sellosalissa perinteitään kunnioittavalla, mutta myös paljon lupaavalla ja jännittävällä ohjelmalla. Vaikka vuonna 1945 perustetun kvartetin kaikki jäsenet ovat jo ehtineet, pääosin moneen kertaankin vaihtua, kvartetin sointi- ja tulkintakulttuuri on periytynyt aina uudelle soittajalle.
Sellosalissa ainutlaatuista jousikvartetti-iltaa pääsee seuraamaan paitsi loistavassa akustiikassa, myös varsin kohtuullisin lipunhinnoin. Ehdottomasti suositeltava konsertti!
Verona liittyy konkurssiin hakeutuneiden oopperatalojen kasvavaan joukkoon
Jo kolmelta italialaiselta oopperatalolta on loppunut rahat. Viimeisin tuohon joukkoon liittynyt on Veronan antiikkisen amfiteatterin kesäiltaisin täyttävä Veronan ooppera, syynä ”huono hallinto, myrskyisät sisäiset taistelut, poliitikoiden puuttuminen toimintaan, surkea sponsorointi, ja, ei vähiten, Silvio Berlusconin hallituksen tekemät ankarat julkisen rahoituksen leikkaukset”.
Lue alkuperäinen uutinen (englanniksi)