Shanghaissa soitimme upeassa modernissa konserttisalissa. Uudenvuoden aattona orkesteri sai kutsun risteilylle Shanghai Pearl River -jokea pitkin. Kiinassa uutta vuotta juhlitaan tänä vuonna vasta 7. helmikuuta, joten ilotulituksia oli vain vähän joen varrella, juuri laivan kulkiessa ohi. Laivan henkilökunta ei ollut valmistautunut saksalaisorkesterin janoon. Jo puoli tuntia ennen vuoden vaihtumista loppuivat laivalta juomat. Vasta pitkän kauhistelun jälkeen saimme laivan uumenista 3 kiinalaista punaviinipulloa, joilla koko orkesteri joutui vastaanottamaan Uudenvuoden. Hotellin ravintola ja baari oli myös suljettu, mutta huonepalvelu toi meille riemukkaana pullon kiinalaista kuohuviiniä. Viini oli tosin niin kammottavan makuista, että pullo jäi juomatta.
Seuraava kauounki, Suzhou, on Kiinan mittakaavalla pieni provinssikaupunki – vähän yli 6 miljoonaa asukasta. Hotellimme oli jo nähnyt parhaimmat päivänsä. Hissit haisivat epäilyttävästi torakkamyrkylle ja ruokasali länsimaisille makuhermoille vieraalle ruoalle – sian paksusuoli, kananjalat ja sammakot ovat Suzhoussa tyypillist ruokaa. Huoneissa lämpötila oli n. 14 astetta, joka iltaan mennessä saatiin lentokoneen moottorilta kuulostavalla lämmitimellä nousemaan kahdeksaantoista. Konserttisalissa tilanne ei ollut yhtään parempi. Kaiken lisäksi kaikki konteissa kuljetetut soittimet olivat yön yli olleet ulkona pakkasessa, vaikka ilmastoitu kuljetus oli luvattu. Suuri osa orkesterista kieltäytyi soittamasta näissä olosuhteissa. Kun salin lämpötila saatiin nousemaan 16 asteeseen ja sali alkoi täyttyä, päätimme lopulta soittaa puolet konsertin ohjelmasta talvikengät, villapaidat ja -sukat päällä. Miten koominen näky! Mutta eihän orkesteri voi antaa yleisön olla sitkeämpi!
